Kirjoitin vähän samansuuntaisesta aiheesta aikoinaan Facebookin status-päivityksen ja olen edelleen sitä mieltä, että pitäisi itsekin muistaa kehua ystävän kaunista neuletta tai uutta huulipunan sävyä huomattavasti useammin. Siitä tulee tosi hyvä mieli! Mielestäni jo ihan perus- käytöstapoihin kuuluu kiitos hyvästä palvelusta ja muu arkinen huomiointi, mutta voisihan sitä itsekin kehua, kannustaa ja kiittää useammin. Palautteen antaminen on monelle vaikeaa tai sitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, mutta usein myös palautteeseen suhtautuminen on ehkä jopa palautteen antamista vaikeampaa. Jos työtoveri tai vaikkapa esimies kehuu hyvin tehtyä työtä, tulee sitä helposti vähäteltyä omaa aikaansaannostaan. Mutta mitä jos sitä palautetta ei koskaan saa? Osaako sitä arvostaa omaa tekemistään tai työtään jos ei kukaan huomio tehtyjä asioita tai saavutuksia.
Lähetin Saksalaiselle työtoverilleni kiitokseksi Suomalaista suklaata, joulun kunniaksi. |
Eräs läheinen työtoverini muistaa AINA antaa palautetta vaikka kyseessä olisi kuinka pieni asia. Minusta se on ihailtavaa ja minä puolestani muistan aina kiittää häntä annetusta palautteesta. Jo pienikin huomaavainen sana tai ele voi pelastaa toisen päivän. Ja ainakin se kannustaa jatkamaan ja yrittämään vieläkin enemmän.
Me Suomalaiset olemme vähän jäyhää kansaa ja sen taakse on kovin helppo piiloutua ajattelemaan, että se on jotenkin itseltä pois jos toista kehuu. Tässä on vähän sama kuin siinä, että minusta yksinkertaisesti on kivampi antaa lahjoja kuin saada niitä. Lahja kai se on omalla tavallaan se kiitoskin. Toki kuten aikaisemmin jo mainitsin, jos sitä palautetta ei lainkaan saa, mitä siitä sitten pitäisi ajatella.
Ystäväni lähettämän kukkakimpun korttiteksti |
Eikä siihen pieneen arkiseen kehuun, kiitoksen sanomiseen, toisen tsemppaamiseen useinkaan vaadita muuta kuin pieni sana, lämmin katse tai vaikkapa halaus.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit ♥