Lähteä vai jäädä?

Voi pojat mikä kesä! Enpä olisi uskonut (vaikka salaa mielessäni toivoinkin), että saamme pitkästä aikaa kuuman ja oikean Kesän, isolla Koolla! On ollut kerrassaan ihanaa nauttia kesästä ja niinpä mekin jäimme Suomeen koko kesäksi eikä kyllä kaduta yhtään!

Täällä on syöty mansikoita, luettu kirjoja ja uitu sydämen kyllyydestä. Nautittu leppoisista kesäpäivistä läheisten seurassa oikein antaumuksella! Tehty siis kaikkia ihania kesäjuttuja :)

Siitäpä päästäänkin loivalla aasinsillalla jo eilen Facebookin puolella mainitsemaani aiheeseen eli kumpi on helpompaa, lähteä vai jäädä? Aihe kumpusi mieleeni siitä, kun männä viikolla on sanottu hyvästejä tai heippoja parhaimmille ystäville ja vieläpä useampaankin otteeseen. Ensin treffasimme rakkaat Norjalaiset lentokenttä-lounaan merkeissä torstaina ja vaikka etäisyys Suomen ja vuonojenmaan välillä ei suuren suuri olekaan on lähdönhetki aina vähän kirpaiseva; Milloin näemme seuraavaksi? - on kysymys joka on aina päällimmäisenä mielessä. Eilen sitten hyvästeltiin toiset rakkaat eli Kiinalaiset ystävämme, jotka viettivät pitkää kesälomaa koto-Suomessa. Etenkin eilinen hyvästely sai tyttäreni surunmurtamaksi kun paras ystävä matkaa maailman toiselle puolen! On sydäntä riipaisevaa nähdä toisen suru etenkin kun itse tasan tietää tunteen ja nieleksii samaan aikaan omia kyyneleitä vain jottei toinen romahtaisi ihan täysin.

Olemme tyttäreni kanssa puhuneet aiheesta vuosien saatossa melkoisen paljon, johtuen juurikin siitä, että läheisiä asuu niin paljon kaukana. Pohdimme kerran, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä eli sitä, onko kamalampaa jäädä kun joku lähtee vai olla itse se lähtijä. Minusta on kamalampaa jäädä. On hirvittävän omituinen tunne, kun yhtäkkiä talo tai ympäristö on tyhjä vieraista ja läheisistä! Tuntuu että maailma seisahtuu. Lähtijällä taas on aina jotain tekemistä! Edes se kotimatka, oli se sitten lyhyt tai pitkä mutta kuitenkin! Toisaalta taas, lähteminenkään ei ole helppoa. Tyttäreni selkeästi omaa kanssani samaisen taidon(?) surra ja murehtia asioita, jotka ovat vielä edessäpäin. Esimerkkinä nyt yksikin kerta ollessamme parhaan ystäväni luona viikonlopun vietossa, tyttäreni murehti jo edellisenä iltana tulevia seuraavan päivän jäähyväisiä..

Ja jos näissä ei vielä ollut tarpeeksi jäähyväisiä yhdelle viikolle niin kaiken kukkuraksi rakkaat ja pitkäaikaiset naapurimme sulkivat naapurin ovensa viimeistä kertaa ja muuttivat uuteen kaupunkiin. On tämä siis ollut kieltämättä aikamoinen hyvästien viikko! Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut ja voimme tavata toisiamme heti taas seuraavan kerran ♥

Lopun kaiken en sitten kuitenkaan ihan tiedä, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä. Mitä sinä olet mieltä?

Lempeää lauantaita!

Unelmia tavoittelemassa

Onko täydellistä työpaikkaa olemassa? Sitä tässä on on pohtinut yksi jos toinenkin läheiseni viime aikoina. Työpaikalla tulee vietettyä hereilläoloajasta niin suuri osa että olisihan se ihan mukavaa, jos siellä viihtyisi ja sinne olisi mukava aina mennä. Itse olen sitä ihmiskuntaa, joka ajattelee, että töissä tehdään töitä (uskokaa pois, muullakin tapaa ajattelevia olen tavannut!) ja koen, että olisi kiva tuntea tekevänsä jotakin merkityksellistä. Enkä nyt siis tarkoita, että jokaisesta lähetetystä sähköpostista pitäisi saada kiitosta tai että jokaisen tulisi keksiä päivittäin huikeita idiksiä ollakseen merkittävä vaan niin, että tehtyä työtä arvstetaan, oli sitten kyseessä perus-duunari tai toimitusjohtaja. Niin että jokainen voisi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä toimenkuvasta tai työtehtävästä riippumatta. Aika monessa paikassa nimittäin ei homma voi toimia jos jokainen ei pidä omaa tonttiaan puhtaana..

Kesän kukintaa omalla pihalla ♥

Tämä aihe on liipannut sekä lähipiiriäni että itseänikin viime aikoina monella tapaa ja se on myös yksi syy siihen, että täällä blogin puolella on ollut niin sanottu kuivakausi meneillään. Ei yksinkertaisesti ole ollut fiilistä. Kun kaikki mehut vie niinkin suuri ajatus kuin työ, täytyy ehkä jotain olla vialla? Ei kai ole kenenkään etu, ei perheen, työkavereiden, ystävien tai tuttujen, jos mieli on jatkuvasti maassa tai nuutunut. Että jos joka päivä aamulla herätessä tuntuu siltä, ettei ole nukkunut silmällistäkään ja sarvi otsassa kasvaa kasvamistaan.

Minä en ole koskaan ollut titteleiden tai suuren palkan perään, sillä olen huomannut etteivät ne kerro ihmisestä välttämättä yhtään mitään. On kuulkaa nähty suurempaakin johtotähteä joka ei kahvinkeitintä osannut ladata (ei sillä, että kahvinkeitto olisi minulle jokin mittari mutta ymmärtänette pointin) ja taas vastaavasti perus-Seppoa, joka ehdotti vuosikymmenen parasta ideaa, idean osoittautuen myöhemmin varsinaiseksi rahasammoksi kyseisen yrityksen liiketoiminnalle. Että on sitä nähty ja kuultu. Minulle ei henkilökohtaisesti ole minkään valtakunnan merkitystä mikä kukakin on titteliltään, teot ja toiminta ihan noin niinkuin käytännössä kertoo sen kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Puistoalueen kohennustyön edistymistä on
ihailtu useammallakin iltalenkillä.
Puistosta tulee tosi hieno!♥

Muistatteko, kun ihka ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, että jos työpaikka (tai työtehtävä) ei miellytä, on kaiketi aika tehdä asialle jotain? Samaa mieltä olen edelleenkin ja juuri siihen energiaa onkin mennyt viime aikoina hurjasti. Mieluisan ja omat kriteerit sekä toiveet täyttävän työpaikan ja työyhteisön löytäminen saattaa välillä olla kuin neulan etsimistä heinäsuovasta ja onneakin olisi hyvä olla hieman matkassa. Itselläni oli kyllä kaikki tähdet ja kuut oikeassa asennossa ja uskon löytäneeni sen oikean :) Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut sekä kiitollinen kaikille rakkaille läheisilleni, jotka ovat tsempanneet ja valaneet minuun uskoa, että vielä minä sen löydän, että minä osaan ja pärjään kyllä. Itseluottamus on nimittäin saanut viime vuosina hieman särjöjä pintaansa joten kaikki se tuki ja kannustus on ollutkin ehkä tärkeintä koko hommassa! Sillä silloin kun ei edes itse luota omiin taitoihin tai kykyihin, on aika haastavaa vakuuttaa siitä muitakaan. Sen verran kuitenkin itsestäni vielä sitä kuulua Can Do- asennetta löysin että onnistuin kuin onnistuinkin!

Kippis uudelle työlle!♥

Sitä, mitä tämä uusi työ ja samalla oikeastaan koko uusi vaihe elämässä tuo tullessaan, on samaan aikaan sekä jännittävää että myös hieman pelottavaakin, sillä kaksitoista (!) vuotta saman yhtiön palveluksessa on kuitenkin pitkä aika eikä irti päästäminen siitä tutusta ja turvallisesta ole lainkaan niin helppoa kuin kuvitella saattaisi.. Silti uskon, että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi, sillä hieman varkain huomasin sitten kuitenkin ilmeisesti sekä osaavani ja myös pärjääväni kun kerran sain allekirjoittaa työsopimuksen uusiin tehtäviin :)

Paraikaa tunnelma on tietenkin odottava mutta sen tiedän jo nyt, että tuleva työporukka on huikaisevan loistava ja meillä tulee taatusti olemaan oikein antoisia hetkiä muun muassa makujen parissa :)

Se mitä blogille jatkossa tapahtuu, on vielä vähän kysymysmerkkinä mutta mennään nyt toistaiseksi päivä kerrallaan ja katsotaan, josko siihenkin asiaan löytyisi vastaus ajan saatossa.

Leppoisaa lauantaita ystävät!

Throw back tuesday; Kaikki on tässä ja nyt

Tiedättekö sen tunteen, kun olo on sellainen että nyt on hyvä ja kaikki on tässä ja nyt? Siinä hetkessä sitä aika ikäänkuin pyshtyy ja hetken ehtii ajatella, ettei mikään voisi olla paremmin ja kaikki tarvittava on siinä hetkessä. Muutama vuosi sitten olimme lomalla saarella, joka edelleenkin on yksi suurimpia suosikkejani ja johon toivon voivani palata vielä monen monta kertaa. Kyseessä on Espanjalle kuuluva Mallorcan saari, jossa on tullut lomailtua kymmeniä kertoja. Jokainen matka on ollut erilainen ja aina tuntuu siltä, että vielä jäi paljon nähtävää taas ensikerrallekin.

Only me & the beach ♥

Mieleen on erityisesti painunut eräs ilta, jolloin ei ollut kiire mihinkään, lomaa oli kulunut sopivasti sen verran, ettei kiire tai stressikään enää painanut ja matkaa oli mukavasti jäljelläkin vielä niin, ettei kotimatkakaan ennättänyt vielä kaivella takaraivossa :) Kerrankin oli vielä niin, ettei illaksi ollut etukäteen tehty mitään erikoisia suunnitelmia vaan annettiin jalkojen viedä sinne minne mieli teki. Poikettiin hetken mielijohteesta pieneen rantakauppaan, ostettiin pullo punaviiniä ja pähkinöitä viinille kaveriksi ja suunnattiin kohti rantaa. Auringonlaskua odotellessa kaivoin käsilaukustani sinne unohtuneet tuikkukynttiät (tässä ehkä syy, miksi laukkuni painaa aina niin paljon..) ja istuimme alas nauttimaan. Viereiselle kallionkielekkeelle saapui hetken päästä viiden hengen kaveriporukka kitara mukanaan ja ihastelivatpa saapuessaan kynttilöitämmekin :) Annoin ystäväporukalle laukustani kynttilän ja kiitokseksi saimme upeaakin upeamman kitaralla säestetyn lauluesityksen auringon laskiessa pikkuhiljaa meren taa.

Sunset♥

Siinä hetkessä ajattelin, ettei enempää voi ihminen toivoa. Kaikki ympärillä oli kertakaikkiaan täydellistä. Maailmassa ei tuntunut siinä hetkessä olevan lainkaan pahuutta, ei petturuutta eikä mitään, mikä voisi mielen pahoittaa.

Vaikka sellaisesta ihan perus-arjesta elämä suurimmaksi osaksi koostuukin eikä elämää oikein kannata elää ainoastaan lomilla tai muilla juhlallisuuksilla, on tällaiset pienet hetket niitä, joiden avulla sitä jaksaa syksyn pimeinä iltoina tai silloin kun mieli on muuten vaan maassa ♥

Palm trees♥

Toivon jokaisen meidän tulevaan kesään monen monta tällaista rakkauden ja ilon täyttämää hetkeä! Sellaista, että kun syksy taas saapuu, on mielessä paljon unohtumattomia kokemuksia, joita voi ilolla ja lämmöllä muistella♥

Lempeää tiistaita!

Throwback Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Throwback Tuesday; Ystävyyttä ympäri maailman

Elettiin kevättä 2017 kun matka kohti Kiinaa oli alkamassa. Tulossa olisi ehkä koskaan kauimmin (miten se sanotaan?) odotettu matka joka suuntautuisi maantieteellisestikin kauas, Suomesta katsottuna ainakin. Kun ystäväperheemme vuotta aikaisemmin oli matkalaukut pakattuna lähdössä kohti lentokenttää, ei kyyneliltä ja kaipuulta vältytty. Silloin lupasimme matkata heitä tervehtimään toiselle puolelle maailmaa heti sopivan tilanteen tullen, enkä hetkeäkään epäillyt etteikö lupaus pitäisi. Silti se, että matka tosiaan olisi ihan oikeasti edessä, tuntui jotenkin käsittämättömältä. Pian taas näkisimme toisemme ja saisimme viettää aikaa yhdessä. Etenkin tyttäreni oli kaivannut ystäväänsä ja useat ikävän ja kaipuun täyttämät illat oli syksyn ja talven aikana ehditty viettämään. Ja kyllä se ikävä taisi ihan meidän aikuistenkin sisintä riipiä.

Temple of heaven puistoalueineen on yksi kauneimmista
koskaan näkemistäni alueista!

Reissumme alkoi kiireen keskeltä, pitkien työpäivien jälkeen ja lentokentälle saapuessa olo oli todella epätodellinen; me ihan todella näemme ystävämme ihan pian ja me olemme oikeasti matkalla Kiinaan!? Olen huomannut, että tällaisissa matkoissa, jotka suuntautuvat ystävien luokse, on matkallelähtö-fiilis ja -valmistautuminen hieman erilaista kuin tavalliselle lomamatkalle suuntaaminen. Tärkeintä tulevassa matkassa ei olekaan uusi kohde ja tekeminen matkan aikana vaan ihan vilpitön yhdessä vietettävä aika tärkeiden läheisten seurassa. Lisäksi minusta on aina kiva viedä tuliaisiksi jotain Suomesta. Jotain sellaista, mitä ajattelen ulkosuomalaisten ehkä kaipaavan. Emme siis olleet etukäteen suunnitelleet mitään ohjelmaa reissumme ajaksi. Ne kohteet nähdään mitä nähdään- ajatuksella lähdettiin matkaan ja tärkeintä on saada viettää aikaa rakkaiden seurassa. Toki olimme etukäteen viestitelleet keskenämme, mitä toiveita meillä on matkalle mutta vilpittömästi ne kaikki olivat ainoastaan toiveita.

Uskomattoman kaunis &
valtavan kokoinen Kielletty Kaupunki
(ja sininen taivas!)

Ja voi mitä kaikkea me todella tuon reilun viikon aikana koimmekaan! Olin etukäteen mielessäni jotenkin ajatellut Pekingin olevan hälyinen, likainen ja sekasortoinen mutta mitä  vielä! Peking on yhdellä sanalla kuvattuna hurmaava! Meillä kävi uskomaton tuuri säiden suhteen ja saimme yhtä päivää lukuunottamatta nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta, mikä ei ole millään tavalla mitattuna mitenkään itsestäänselvyys saasteiden täyttämässä Kiinassa. Suurimpana haaveena oli varmasti jokaisella meistä nähdä edes pieni pala Kiinan muuria (Great Wall) ja vietimmekin muurilla lähes kokonaisen päivän. Samoin Kielletty kaupunki (Forbidden City) sekä Taivaan temppeli (Temple of Heaven) upeine puistoalueineen tuli matkan aikana nähtyä. Omaksi suosiksi nousi kuitenkin kylki kylkeen rakennetut hutongit. Pienet, matalat talot, joita ympäröi puikkelehtivat kujat ja kadut. Hutong-alueita puretaan jatkuvasti ja on kyllä valtava sääli, jos nämä ennen muinoin Keisareiden palkollisten, palvelijoiden ja työmiesten asuinalueet puretaan kokonaan! Alue on valtavan kaunis ja kivoja kahviloita sekä ravintoloita löytyy mitä yllättävimmistä paikoista.

Kiinan muurilla juostaan mös maraton.
Ehkäpä sinne seuraavaksi.. :)

Parasta kuitenkin koko reissussa oli tavata rakkaat ystävämme! Oli suuri kunnia sekä äärettömän mukavaa saada asua lomamme ajan ystävien upeassa kodissa, mikä mahdollisti ja maksimoi yhdessä vietetyn ajan ♥ Illat kuluivatkin hyvän ruoan ja kylmien juomien parissa nauttien puutarhassa kevään lämpimistä illoista parhaassa mahdollisessa seurassa. Sitä näkee matkakohdetta hieman eri perspektiivistä silloin kun lomailee paikallisten seurassa ja apuna sekä oppaana toimivat paikan päällä asuvat ihmiset. En usko, että olisimme koskaan ominpäin nähneet ja löytäneet sellaisia paikkoja, mitä tällä reissulla saimme nähdä! Olkoonkin tämä siis kunnianosoitus sekä Pekingille että rakkaille ystävillemme, joita leikkisästi nykyään ihan vaan Kiinalaisiksi kutsutaan, suurella rakkaudella tietenkin!

Ihana kahvila keskellä Hutongeja ♥

Ystävyydelle ♥

Reissusta on nyt kulunut lähes vuosi ja tätä kirjoittaessa, varmasti arvaattekin, nostaa ikävä taas päätään. Toivon koko sydämestäni, että tapaamme ystävämme taas pian! Toivon myös, että ehtisimme vierailla Kiinassa vielä uudemmankin kerran, sillä taisipa Peking vähän yllättäenkin ansaita pienen paikan sydämessäni..

Tällä viikolla matkattiin Kiinassa, saapa nähdä, mihin ensi viikolla Throwback Tuesday meidät vie :)

Kivaa Tiistaita ystävät!

Throwback Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Kevät mielessä

Heipparallaa ystävät! Jotenkin tämä aika taas juoksee niin ettei mukana meinaa pysyä! Tässäpä siis pikaisia kuulumisia menneeltä viikolta;

♥ Olen nauttinut kevään ensi tuuladuksista oikein täysin siemauksin ja ottanut esille sekä kesätakit että kesäkengät, ihanaa! Toppatakit vein uhkarohkeasti jo varastoon mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pakkasin ne kuitenkin niin, että tarpeen vaatiessa takit on helpppo sieltä kaivaa esiin esim. juhannuksena. Tästä varautumisesta huolimatta, toivon koko sydämestäni, että koska talvi kuitenkin oli varsin kelpo talvi, niin kesäkin olisi pitkästä aikaa ihan oikea kesä..

kesäkenkulit odottavat jo malttamattomana
 päästä puhdistetuille kaduille tassuttelemaan :)

♥ Ihaillut koiratovereiden vilpitöntä iloa ja kaveruutta toistena seurasta. Nämä karvaiset Ystävykset ovat niin liikuttavan hellyyttäviä keskenään että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki koirat tulisi aukottomasti toimeen keskenään! Tämän saimme nimittäin kokea aikaisemmin, kun nykyisin jo kolmen vuoden ikään ehtinyt Simba asteli taloon. Tällöin vanhin, nyt jo sateenkaarisillalla asteleva vanha herra ei voinut sairautensa vuoksi oikein sietää pentua tämän hyppiessä ja vauhkotessa koko ajan vieressä. Mutta nämä kaksi nykyistä kaverusta ovat kyllä selkeästi parhaat ystävykset keskenään ja se jos mikä mieltä lämmittää..

♥ Laittanut terassit kesäkuntoon. Mieheni pesi terassit ja minä sisustin :) Trampoliinikin pääsi paikalleen, tosin nurmikko sen alla on viime kesän jäljiltä niin kehnossa kunnossa etten oikein tiedä, mitä sen asian suhteen voisi tehdä? Voisikohan takapihalle ostaa kokonaan sellaisen keinonurmen tai vastaavan? Koska myös koirakavereiden touhut näkyvät nurmikossa niin samalla saisi laitettua koko pihan uusiksi. Saapa nähdä mitä sitä keksitään..

♥ Potenut pientä puhelinkateutta. Tyttäreni sai uuden puhelimen rikkimenneen tilalle ja hieman haikeana olen ihaillut hänen uutta puhelintaan. Oikeasti en siis tarvitse enkä haluakaan uutta puhelinta ennen kuin Omppu taas tekee kooltaan pienempiä puhelimia mutta suloiseltahan tuo hänen uusi puhelimensa kieltämättä näyttää. Värikin olisi oikein mieluinen ja sepä se taitaakin olla se mikä minua eniten puhelimessa kiehtoo..

Roosakultainen puhelinkateus :)

♥Tehnyt erinäisiä listoja asioista, joita täytyisi muistaa. Minä en yleensä kuulu varsinaisiin to do-listojen tekijöihin, sillä oli sitten kyseessä kauppalista tai tehtävälista, en kuitenkaan lopulta muista koko listan olemassaoloa saatika sitten sitä, että kauppalista vieläpä tulisi mukaan oikein  kauppareissullekin. Sen sijaan taas muistan oikein hyvin sen, mitä kauppalistalla lukee eli sinänsä ei ole merkitystä juurikaan sillä, onko lista oikeasti mukana vai ei. Muistan nimittäin ihan hyvin että listalla kolmantena lukee omenat..

♥ Tuntenut salaa pientä ylpeyttä kun uimahallissa eräs toinen naisuimari kysyi, saako hän tulla samalle radalle uimaan kun uin kuulemma sen verran nopeaa tahtia :) Siis en todellakaan ole mikään kilpauimari mutta kieltämättä tuli hyvä mieli moisesta kehusta..

Omena päivässä pitää
mielen terveenä vai miten se meni..

♥Aloittanut pakastimen tyhjennys-operaation. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että syksyn ja alkutalven säästelen, siis oikeasti oikein hilloan, pakkasen antimia eli marjoja ja vihanneksia, joita sinne rakkaudella on edellisenä kesänä talteen talven varalle säilötty. Sitten usein juurikin näin kevään kynnyksellä muistan tai huomaan, että niin, meillä tosiaan on pakastimessa kymmenen kiloa mansikoita ja samanlainen setti erinäisiä vihanneksia pakastin pullollaan. Eli nyt sitten on tehty smoothieita ja keittoja oikein olantakaa ja tehdään varmasti vielä tulevina viikkoinakin. Tämä onneksi taitaa olla lopulta kuitenkin ihan positiivinen ongelma..

Tämä nauratti tänään
(vaikkei oikeasti kaikki Kiinassa tehty ole huonoa, kokemusta on!)

Muikeaa Maanantaita kamuset!

P.S. Huomenna on taas vuorossa Throwback Tuesday, pysykäähän kuulolla :)

Throwback Tuesday; Luksuslomaa remontin keskellä

Kun viime syksyn Aasian reissukohteita pohdittiin, oli ensimmäisenä ajatuksissa Indonesia ja etenkin Bali, mutta kuten muistamme, näytti hetken siltä, että Agung-tulivuori harkitsi purkautumista ja niinpä me teimme sitten viime hetken muutoksia matkasuunnitelmaan. Näin jälkikäteen on tietenkin helppoa ajatella, että kannattiko mutta turhapa sitä on jossitella. Niinpä päädyimme lomailemaan Vietnamissa, mikä oli sekin kuulunut toivelistalle jo pidemmän aikaa. Vietnam ja tuo pienen pieni Phu Quockin saari osoittautui alkuhässäkästä toettuamme (josta tämä juttu kertoo) varsin hurmaavaksi lomakohteeksi.

Jäätelö auttaa vaivaan kuin vaivaan ♥ 

Suuntasimme Vietnamiin hengiltuamme Singaporessa kolmisen päivää ja Singaporen eläintarhaa kierrellessämme sain viestin hotellista, jonka olimme etukäteen varanneet Phu Quocin lomallemme. Viestissä kerrottiin, että valitettavasti hotelliresortin uima-allas on mennyt rikki mutta meillä olisi lomamme ajaksi mahdollisuus käyttää lähihotellin allasalueita. Hieman siinä voivottelimme ja pohdimme, josko pitäisi tsekata muut tarjolla olevat hotellit mutta päätimme kuitenkin katsastaa jo varatun hotellimme (VIRHE!) ja pitäytyä sovitussa suunnitelmassa.

Koneen laskeuduttua vehreälle saarelle, odotti matkalaisia kuljettaja autoineen valmiina viemään meidät hotellillemme. Sisäänkirjauduttuamme ja kylmät tervetuliaisjuomat käsissämme katsahdimme ympärillemme; Paikka näytti aivan kuolleelta eikä koko alueella näkynyt muita kuin pari hotellin henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä.. Päästyämme sisään huoneistoomme, joka rehdisti sanottuna haisi aivan pihakellarilta, alkoi päässä raksuttaa. Vilkaistuani pihalle, jossa siis piti sijaitseman tämä rikkinäinen uima-allas, olin tipahtaa takamukselleni; Uima-altaassa ei siis ollut edes kaakeleita!? Että rikki on, kirjaimellisestikin. Koska hotelliin saapumisaikamme oli illan jo hämärtyessä en yksinkertaisesti jaksanut (tai nähnyt) ruveta tutkimaan hotellialuetta tarkemmin ja päätimme yöpyä tämän ensimmäisen yön maakellarissamme. VIRHE.

Rikki oleva uima-allas..

Aamulla heräsin siihen, että ovemme ulkopuolella piikattiin niitä halvatun uima-altaan kaakeleita irti kellon viisareiden osoittaessa puoli seitsemää aamulla. Jokainen voi varmasti kuvitella, millä fiiliksillä tämä luksusloma paratiisisaarella alkoi.. Ovesta astuessani kompuroin ensitöikseni rikkinäisiin kukkalaatikoihin ja itku silmässä totesin että nyt saa riittää! Varasin samalta istumalta, polveani parannellen, uuden hotellin noin kilometrin päästä ja painelin vastaanottoon. Hotellin ainoa englantia osaava virkailija oli vasta matkalla työpaikalleen ja niinpä odotellessämme pakkasimme laukut, annoimme suurimman raivon laskeutua ja odottelimme virkailijaa saapuvaksi. Tämän äärimmäisen ystävällisen naishenkilön saapuessa, hänen ensimmäiset sanansa olivat että hän kyllä ymmärtää jos olette lähdössä. Minä sitten ironisesti siihen että ihanko totta ymmärrät?! Kysyin häneltä, että miksi ihmeessä tämä paikka on edes auki? Että eihän täällä voi lomailla kun tämä ei ole millään tapaa edes turvallinen ja tämähän on täysi työmaa!

Kerroin aamuisesta yhteenotosta kukkalaatikon kanssa ja samaan hengenvetoon myös sen, että tuo uima-allaskin taitaa olla myös hieman enemän kuin rikki. Mitä ihmettä te luulette tekevänne?! Hän oli samaa mieltä kanssamme mutta omistajataho haluaa ehdottomasti pitää paikan auki, työmaasta huolimatta. Virkailija oli niin pahoillaan että jo minäkin meinasin kuivata kyyneleitä jotka eivät tässä kohtaa edes johtuneet enää raivosta vaan silkasta harmistukesta, jota näin tämän nuoren naisen kärsivän. Pysyin kuitenkin lujana, sillä en usko, että matkakumppanini olisivat oleet kovinkaan innoissaan ajatuksesta että kuitenkin säälistä jäisimme remonttiavuksi hotelliin.

Näkymä huoneiston oven edessä..

Maksoin mukisematta parinkymmenen euron laskun yöpymisestä ja kuljetuksista koska en kehdannut tai jaksanut ruveta siitä enää venkoilemaan vaikka oikeasti olisi varmasti täytynyt. Halattuamme ja hyvästeltyämme tämän suloisen virkailijan suuntasimme hyvillä vaikkakin haikeilla mielin kohti uutta hotelliamme, joka osoittautui kaikinpuolin hurmaavan upeaksi resortiksi. Siis sellaiseksi, jossa oli uima-allas terassin oven edessä eikä yhtenäkään loma-aamuna tarvinnut herätä poran, sahan tai minkään muunkaan työvälineen metelöintiin :)

Tarinan opetus; Lue aina kaikki ja etenkin ne viimeisimmät kertomukset & kokemukset kaikista mahdollisista paikoista! Jos viimeisin kirjoitus on tehty vuosi sitten, on hotellisssa ehkä muutakin vikaa kuin rikkinäinen uima-allas..

Ja huomiona vielä; Tämä remontissa oleva lomaresort on varmasti ollut oikein kiva ja viihtyisä ennen remonttia ja toivon todella, että he saavat (tai ovat jo saaneet) remontin pikimiten valmiiksi, sillä uskon että elinkeinon vuoksi tämänkin hotellin tarkoituksena oli vain yrittää parhaansa. Ikävä kyllä tässä tapauksessa asiakkaan kustannuksella.

Rentoutumassa uima-altaalla
(jossa on myös kaakelit)

Throw back Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Kuumeessa

Pika moikat täältä flunssavuoteelta! Kuume ja tulehduksetpa ne sitten saavuttivat tämänkin perheen ja kun yksi on parantunut niin toinen sairastuu eli aika perus. Silti harmittaa, että kaikki aikataulut ja etenkin harrastukset menevät ihan uusiksi ja tauolle, byhyy! No eipä auta kuin parannella ja toivoa että lääkitys on kohdallaan ja olo kohenee. Molemmissa korvissa jylläävä korvatulehdus tekee sen ettei nukkuminenkaan oikein onnistu. Sitä, että korvalääkkeet puree ensimmäisenä, toivon eniten. Korvasärky kun on oikeastaan aika inhottavaa. Eipä ole sitä tullutkaan sitten lapsuuden sairastettua!

Throwback Tuesday jäi tällä viikolla välistä koska voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet kuvien käsittelyyn ja tekstin viimeistelyyn mutta ensi viikolla sitten taas! Toivottavasti siellä on pysytty terveenä ja arki on saanut rullata normaaliin tahtiin♥ Palataan linjoille heti kun voimat riittävät johonkin muuhun kuin lepäämiseen ja kun olo on edes jollakin tapaa normaali :)

Näillä se flunssa lähtee!

Lempeää Torstaita murut!

Viikon parhaat; Hattaraa & Hajuvettä

Pirteää Pitkäperjantaita! Viikko vierähti kovin keväisissä tunnelmissa ja on ihan uskomatonta, kuinka nopeasti päivät vaan soljuvat eteenpäin ja tulevana sunnuntaina alkaakin jo huhtikuu ♥ Tervetuloa vaan, kevättä täällä jo onkin odotettu! Lisääntynyt valonmäärä on kummallinen asia kun tuntuu, että ihan kertaheitolla kaikki, siis myös ihmiset muuttuvat jotenkin iloisemmaksi, oletteko huomanneet samaa? Mutta nyt sitten niihin viikon parhaisiin hetkiin, niihin jotka erityiseti ovat jääneet mieleen;

Hattaraneule; Hyvin poikkeuksellisesti minulla on nyt hattaranvärinen neuletakki! Mietin ostopäätöstä pitkään lähinnä juuri tuon värin vuoksi sillä pinkki nyt vain ei suoranaisesti ole mitenkään vallitsevana värinä vaatekaapissani :) Tyttäreni kuitenkin kannusti vieressä ja lähes pakotti minut antautumaan hattaran vietellykselle, hah! No nyt se on minulla ja päällekin neule on päässyt jo useammankin kerran. Lisäksi neuletakin pehmeys tekee sen, että hattaraan on ihanan pehmeä kietoutua ja lisäksi juuri itse väristä tulee pakostikin hyvälle tuulelle. Tykkään!

Hattaraa & Höttöä :)

Uinti; Nyt kun on seitsemän viikkoa tätä uus-vanhaa harrastusta takana, on uintikertojen määrä viikossa asettunut neljään per viikko. Tämä on osoittautunut oikein passeliksi määräksi ja erityisesti tykkään uinnin helppoudesta; ei tarvitse varailla harrasteaikoja vaan sen kun vaan heittää kamat kassiin ja suuntaa uimahallille, helppoa kuin mikä! Työaikani mahdollistaa sen, että pääsemme hallille heti työpäivän jälkeen ja olemme jo kilometrimme uineet kun kello neljän ruuhka alkaa. Tämä on aika ihanaa etenkin sen vuoksi että uima-altaat ovat varsin tyhjiä tuohon aikaan päivästä ja radoilla saa polskia ilman suurempia ruuhkia. Lisäksi on ihanaa ehtiä kotiin ruoanlaittoon ja muihin kotiaskareisiin vielä kun nyt on valoisaakin. Viikonloppuisin taas, noh, rehellisesti sanottuna, minusta uimahallit voisivat avata ovensa silloinkin jo vaikkapa kahdeksalta mutta toki on kivaa myös viettää ja nauttia viikonloppuisin niistä ihanan hitaista ja rauhallisista aamuista ja suunnata uimaan heti kympin jälkeen. Aika win-win tilanne siis :)

Valoisuus; Tätä nyt vaan ei voi olla hehkuttamatta sillä tämä kellonsiirtojen myötä lisääntynyt valon määrä on vaan jotain ihan käsittämättömän kivaa! Lisäksi olemme viime aikoina päässeet nauttimaan suhteellisen paljon aurinkoisesta säästä mikä on kyllä taatusti saanut hymyn useammankin vastaantulijan huulille, Rakastan! Vielä kun tähän saataisiin himpun verran lämpöasteitakin lisää niin täällähän olisi jo kevät:) Mutta kunhan nyt edes paistaa, se riittää hyvin sillä aurinko jos joku tekee ihmismielelle ihmeitä!

Valoa, kevättä & kukkasia ♥

Kotimaiset dekkarit; Christian Rönnbackan Hautalehto-dekkarit ovat viime viikkoina vieneet mennessään! Se, että pitkästä aikaa tulee luettua sellaisia kirjoja, joissa henkilöiden ja paikkojen nimet ovat ihan supi-suomalaisia, tekee lukemisesta jotenkin simppeliä. Mutkaton tarinankerronta ja tutut paikat Porvoosta Tikkurilaan tekevät sen, että tarinaan voi ikäänkuin samaistua helpommin! Ja koska jo ylläkin mainittu harrastus vaatii myös veronsa, eikä unta ole liiemmin iltaisin tarvinnut odotella, etenee lukeminen hieman hitaasti, mutta juuri tällaista leppoisaa luettavaa voikin varsin hyvin lukea ihan vaikka sivun tai pari kerrallaan ilman että juonen ehtii unohtaa. Vahva suositus!

TV-sarja Karppi; No nyt! Vihdoinkin myös kotimainen rikossarja joka vetää ihan täysin vertoja muille pohjoismaisille kanssasisarilleen! Tätäkin olen katsonut jakson silloin ja toisen tällöin, vaikka mieli olisi tehnyt ahmia koko sarja kerralla, aika vaan ei oikein anna myöden! Silti tässäkin pysyy hyvin mukana ja vielä kun jokaisen jakson alussa tulee katsaus mihin edellisellä kerralla tulikaan jäätyä, niin mukana pysyy varmasti. Hyvät näyttelijät, tässäkin tutut paikat ja koukuttava juoni vie ihan mukanaan!

Uusi hajuvesi, Kloori; Ainoa huono puoli minkä uimisessa keksin on kloori. Ensinnäkin se saa ihoni kuivumaan ja kutisemaan niin että saan uinnin jälkeen suorastaan kylpeä kosteusvoiteessa. Sen lisäksi kloorin tuoksu tarttuu hitokseen paljon sekä hiuksiin, käsiin ja noh, ihan kaikkialle! Minusta tuntuu että vaikka kuinka pesisin ja puunaisin, tuoksun silti aina ihan uimahallille. Niinpä tässä ei varmaan tarvitse haaveilla uudesta kevät-tuoksusta, se  kun tulee jo ihan omasta (tai uimahallin) takaa. En ehkä tykkää..

Treffi-ilta; Siitä onkin jo hetki aikaa kun olemme oikeasti olleet mieheni kanssa ihan varsinaisilla treffeillä ja ihan kaksistaan. Viime lauantaina suuntasimme siis pitkästä aikaa ihan kaksin viettämään iltaa, ihanaa! Oli kerrassaan huippua oikein valmistautua yhteiseen iltaan ja tehdä jotain vain kaksin. Siis jotain muuta kuin niitä arkisia askareita, vaikka nekin ihania ovat. Jotenkin sitä itsekin asennoituu eri tavalla kun ajattelee, että kyseessä on treffit, tiedättekö? Turhaan ei ravintola Via Tribunaalin pizzoja oltu hehkuteltu, ne maistuivat täydellisiltä! Tykkäsin myös ravintolan sisustuksesta ja ravintolasta muutenkin tosi paljon. Tunnelma oli oikeastikin vähän kuin Italiassa, oikeasti siis ihan siellä paikan päällä. Toivon, että saisimme joskus viedä tänne rakkaat Roomalaiset (nyk. Kiinalaiset) ystävämme kanssamme illastamaan ♥ Näen meidät jo istumassa kylmät Prosecco-lasit kädessämme, iloisen puheen sorinan ympäröimänä, iltaa viettämässä. Kutsu on siis nyt lähetetty :)

Via Tribunaali taisi heittämällä mennä
Pizzerioiden ykköseksi :)

Tällainen viikko siis täällä on ollut! Paljon kivoja asioita, rakkaiden ihmisen ympäröimänä. Sellaista arjen ihanuutta! Parhaillaan keittiössä valmistuu ei pääsiäis-lammas vaan pääsiäis-peura, joten herkuista se ei taida tämäkään juhlapyhä jäädä kiinni :)

Ihanaa & Herkullista Pääsiäistä!

Throwback Tuesday; 40 is new 30!

Huomenta tiistaihin! Tänään matkataankin ihan täällä kotimaan kamaralla ja palataan parhaan ystäväni synttäribileisiin :) Pyöreitä vuosia juhlittiin pari kuukautta takaperin tammikuussa ja voi miten huippu-ilta olikaan kyseessä! Juhlia vietettiin siis täällä Suomessa vaikka bestikseni onkin asunut ulkomailla jo vuosia, viimeiset vuodet Norjassa kuten ehkä täältä blogistakin on käynyt ilmi. Mielestäni oli kiva idea päättää järjestää juhlat täällä, tällöin myös Norjalaiset pääsivät tutustumaan samalla hänen synnyinmaahansa, osa vieraista kun ei ollut Suomessa koskaan aikaisemmin käynyt.

Ja koska kyseessä oli tärkeä juhlapäivä, lähdimme mekin mieheni kanssa kaupunkilomalle parinkymmenen kilometrin päähän Helsingin keskustaan ja yövyimme samaisessa hotellissa ystäviemme seurassa. Hotelli Lilla Roberts ansaitsee muuten kaiken sen hehkutuksen mitä siitä ainakin allekirjoittanut oli jo etukäteenkin kuullut. Kerrassaan upea miljöö keskellä kaupunkia!

Hotelli Lilla Roberts ansaitsee sydämen! ♥ 

Aloitimme illan yhteisillä onnittelu-drinkeillä ja -lauluilla ravintola Rosterissa, johon kaikki vieraat saapuivat aika tarkalleen samalla kellonlyömällä. Paikalle oli kutsuttu lähimmät ystävät ja sukulaiset niin täältä Suomesta kuin myös Norjasta. Vuonojen maastakin matkaan lähti kymmenen hengen porukka, huippua! Yhteensä meitä juhlijoita oli lähemmäs kolmekymmentä, mikä oli oikein sopiva määrä ihmisiä, sillä näin aikaa riitti jutella ja viettää kaikkien vieraiden seurassa myös itse synttärisankarilla!

Drinkkibaarista suuntasimme torin toiselle laidalle ja hyppäsimme meitä vartavasten tilattuun ratikkaan. Spårakoff kyyditti meitä ympäri kaupunkia parin tunnin ajan ja olipa muuten hauska kokemus ihan näin pääkaupunkiseudulla koko elämänsäkin asuneellle, saati sitten ulkomaisille vieraille. Puheista päätellen kaikki tykkäsivät hurjasti :) Talvinen Helsinki pisti nimittäin parastaan ja ympäri kaupunkia valaistut rakennukset antoivat kivan lisä talviseen ratikka-ajeluun. Palvelu ratikassa oli äärettömän ystävällistä ja juomat taatusti kylmiä, Heh! Ajelun aikana kuultiin ystävien toimesta myös läpileikkaus Helsingin nähtävyyksiin ja kyllä siinä naurettiin mahat kippurassa joillekin käännöslauseille sillä eipä ole muuten ihan kovin yksinkertaista kertoa englanniksi, mikä idea on Temppeliaukion kirkolla (joka näyttää ulkopuolelta lähinnä siis maastoutuneen kallion sisään) tai mitä tapahtuu piritorilla..

Spårassa on tunnelmaa!

Ajelun jälkeen suuntasimmekin askeleemme kohti illallista ja ravintola Cantina Westia. Synttärisankarin (ja myös kaikkien vieraiden) toiveena oli saada hyvää ja lämmintä ruokaa rennossa ilmapiirissä sekä niin, että ruokaa on myös riittävästi. Ei siis mitään hifistelyä tai piperrystä kiitos! Cantina Westistä meille oli varattuna kokonaan oma tila ravintolan ylemmästä kerroksesta, ja tämä osoittautui loistavaksi ideaksi! Näin saimme viettää aikaa omassa porukassa keskenämme (eikä juhlaväki kadonnut ympäri ravintolaa) ilman ulkoisia häiriötekijöitä :) Puheita, lahjoja sekä sitä ruokaakin riitti kaikkien tarpeeseen, aika vaan tuntui menevän hurjan nopeasti! Mutta niinhän se aina menee kun on hauskaa!

Ilmapallotkin pysyivät matkassa
mukana koko illan :)

Loppuillaksi suuntasimme vielä heittämään kannat kattoon sekä laittamaan jalalla koreasti yökerhon vilinään, jotta viimeisetkin energiat varmasti saatiin kulutettua tanssin keinoin :) Juhlat olivat niin huippukivat ja oli aivan huikaisevan ihanaa nähdä paljon tuttuja ja uusiakin kasvoja ympärillä!

Olen tässä nyt muutaman kuukaden aikana palannut ystäväni suureen merkkipäivään ja illan tunnelmaan monen monta kertaa enkä kylliksi voi juhlan järjestäjää ja synttärisankaria näistä bileistä kiittää! Kiitos rakas T ♥

Helsinki ♥ 

Parasta oli jälleen kerran viettää aikaa läheisten ystävien seurassa ja nähdä iloisia ilmeitä ympärillä. Jotenkin sitä pitäisi useammin muistaa kerätä porukka kasaan ja pistää bileet pystyyn! Ja vaikka otsikossa ehkä annetaankin ymmärtää että "joku" sattaisi potea ikäkriisiä, niin taitaapa  meistä nelikymppisistä ihan jokainen kuitenkin lopulta olla myös ihan sinut uudenvuosikymmenen tullessa mittariin :)


Tällaisella kotimaan reissulla matkattiin tällä viikolla, mihinköhän muistoissa seuraavan kerran matkataan..?

Kivaa tiistaita juuri Sinulle!

Throw back Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Viikon parhaat

Huomenta muruset! Kuuma aamukahvi käden ulottuvilla, peitto päällä ja villasukat jalassa. Makuuhuoneista kuuluu tasaista tuhinaa muun perheen nauttiessa vielä kauneusuniaan. Aikaiset arkiaamut tekevät sen, ettei vapaapäivinä tai lomallakaan osaa nukkua pitkään. Ajan myötä olen tosin oppinut rakastamaan näitä aamun hiljaisia hetkiä ♥ Minusta on ihanaa kun saa touhuta itsekseen ja nauttia hiljaisuudesta. Koiraystävykset odottavat kyllä heräyshetkellä ruokaansa hännät vimmatusti heiluen mutta heti maukkaan aamuaterian ja pikaisten pihatuoksuttelujen jälkeen kumpainenkin kaivautuu takaisin peiton alle. Olemmekin joskus vitsailleet että reiluja on nuo kaverit kun ensin herättävät ja sitten painuvat itse takaisin untenmaille :)

Viikko on ollut kerrassaan ihana! Lisääntynyt valonmäärä saa mielen kyllä niin keväiseksi että vaikka lunta on maassa vielä ihan kelpo määrä, on ilmassa kuitenkin hieman jo pienoinen henkäys ja odotus keväästä. Ensi yönähän muuten siirrytäänkin taas jo kesäaikaan joten sunnuntaina on sitten vieläkin valoisampaa, ihanaa!  Viikon parhaimmiksi hetkiksi valikoitui seuraaavat;

Burberry Weekend tuoksu;
Tämä kyseinen tuoksu on kulkenut matkassani jo monen monta vuotta ja tasaisin väliajoin palaan tähän tuoksuun. Nimikin sopii sattumoisin aika passelisti juuri tähän päivään :) Tämä kuuluu kevääseen ja joskus olen erehtynyt suihkaisemaan pullosta jonakin muuna vuondenaikana ja tiedättekö mitä, se ei tuoksu yhtään samalta! Niinpä kun männäviikon kauppareissulla olin haistavinani että joku kanssashoppailija tuoksui Weekendiltä, tuli ihan tunne että kevät on nyt saapunut ♥ Kotona kaivoin putelin esiin ja voi miten keväiseltä onkaan sen jälkeen tuntunut! Voiko nyt siis sanoa ihan virallisesti että kevät on täällä huolimatta siitä, ettei Pekka Pouta vielä(kään) kovin  keväistä säätä ennustellut..? Joka tapauksessa, ihana tuoksu edelleen, tykkään!

Kanervat;
Keväästä puheenollen, aika raukoilta näyttävät viime syksynä asettelemani kanervat takaterassilla.. Kädet jo syyhyää päästä puutarha- ja istutushommiin mutta nuo miinus kymmenen asteen pakkaset eivät taitaisi kukille tehdä kovin hyvää. Odotan kuitenkin jo malttamattomana, että saisin edes joitakin kevään värejä laittaa pihamaata ja terassia koristamaan. Saapa siis nähdä, maltanko pitää näppini erossa kukkakaupan valikoimasta kauppareissulla ja tyydynkö vain ihailemaan kanervan jämiä ruukuissaan.. Kukistakin nyt puheenollen; Joku jo ehti kysäisemäänkin että kuinka kävi helmikuussa ostamani Magnolian kanssa ja niin, kumpikaan oksa ei tuonut yhtään kukkaa, yhyy! En tiedä oliko syynä liian vähäninen valo vai missä mätti mutta ikäväkseni en päässyt kotona ihailemaan valtaisaa Magnoolia merta, höh! Mutta meinaan kyllä ensi keväänä yrittää uudestaan tai toki jos vielä satun tänä keväänä bongaamaan kukkakaupasta kyseisiä oksia niin ehkäpä kokeilen ja toivon parasta!

Selkärulla, auttaa vähän vaivaan kuin vaivaan!
En oikeasti tiedä, mikä tämän nimi on mutta meillä sitä kutsutaan selkärullaksi. Rulla on siis sellaisesta lasten uimapötkylästä(?) leikattu osanen, jota meillä käytetään selkäjumien avaamiseen. Ensimmäisen kerran olen tutustunut selkärullaan Osteopaatilla joka auliisti antoi vastaanotolta mukaani kyseisen kapistuksen ja siitä saakka tämä on helpottanut arkeani sekä avannut monen monet selkäjumit! Kuvaa tästä oli hieman vaikea saada mutta ehkäpä pääsette kärryille näin teksin ja kuvan yhteis-selityksellä:) Voin käsi sydämellä vannoa, että tämä piskuinen ja mitättömän näköinen rulla on taivaan lahja kaikille, joilla on taipumusta kipuilevien hartioiden tai lukkoon menevien lapaluiden kanssa. Tämä pötkylä kulkee mukanamme myös kaikilla matkoilla ja on ihan todella pelastanut monta huonosti nukuttua yötä. Rulla ei paina mitään, tosin se vie matkalaukussa hieman tilaa mutta silti olen vuosien saatossa jo oppinut, että se tila, minkä tämä laukussa vie, kannattaa siihen käyttää. Lihas- tai selkäjumit kun eivät katso paikkaa tai aikaa!

Dermalogican kasvohoitotuotteet;
Kuluneella viikolla lunastin syntymäpäivälahjaksi saamani kauneushoitolan lahjakortin ja samalla täydensin putsarivalikoimiani. Kasvot kiittävät, lompakko ei niinkään. Dermalogican tuotteet ovat heittämällä parhaita koskaan käyttämiäni tuotteita kasvojen ihonhoitoon mutta edellämainitusti myös hitokseen arvokkaita!  Onneksi nämä ovat hyvyytensä lisäksi myös super-riittoisia eikä hetkeen  taas varastoja tarvitse täydentää, mutta myönnän kyllä että taas kirpaisi kun kassalla ostoksiani maksoin, auts! Olen kuitenkin päättänyt, että kun kerran olen löytänyt iholleni sen oikean ja hyvän tavan hoitaa vähän oikukastakin ihoani, olen sopivista tuotteista valmis hieman maksamaan. Kun iho ja keho voi hyvin, on mielikin parempi!

Heppailua Ratsastuskeskus Ainossa;
Suht lähellä kotikulmia sijaitseva Ratsastuskeskus Aino on I H A N A ! Tänne suuntasimme viime sunnuntaina katsomaan ja fiilistelemään kisatunnelmaa. Itse kilparadoille ei meillä (vielä, heh..) ole asiaa mutta jo pelkästään kisojen katsomisesta tulee huikaisevan ihana olo! Tunnelma ja kyseinen paikka on sellainen, että vaikkei oikeasti edes koko lajista olisi kiinnostunut niin kahvila ja miljöö on tosi kivan tuntuinen ja mieluusti siellä nyt kahvin tai vaikkapa lounaan nauttii. Lasillinen Shampanjaa kisatunnelmassa, höystettynä hyvällä porukalla nostattaa taatusti viikonloppu-fiiliksen kattoon, sillä kuohuvaakin Ainossa on tarjolla :) Kerrassaan ihana paikka!

"Kyllä hän varmaan löysi sieltä jotain..?"
Vaikkei koirista aina oikein tiedä, mitä niiden päässä liikkuu, on tasan varma homma, että kun on ruoasta tai makupaloista kyse, siellä on myös koira(t) Tiistaina tullessani keittiöön kohtasin ylläolevan näyn. Koira viihtyi ja tuhisi varsin pitkään hieman öö.. omalaatuisessa paikassa ja ehkä myös omalaatuisessa asennossa. Tyttäreni sitten totesi, että kyllä hän sieltä varmaan löysi jotain ja näinhän se olikin. Apupöydän alle epähuomioissa tippunut karkki sai kaverin ihan todella työskentelemään ahkerasti ja sehän kannatti sillä karkki lähti kuin lähtikin parempiin suihin. Vanhempi koiraherra jäi tietenkin myös tuohon kyseiseen paikkaan ja -asentoon nauttimaan saalistaan, ettei koirakaveri pääse herkusta osingolle. Nauratti se, että ainakin hajuaisti on tallella eikä koiran kanssa kanssa väitellä siitä, onko jossain jokin herkkupala vai ei. Koira on varmasti oikeassa. Niin kuin tässäkin tapauksessa :)

Ihanaa viikonloppua murmelit!

Throwback Tuesday; Lomalla maassa, jossa pään nyökyttäminen on ”ei” ja pään ravistaminen ”kyllä"

Bulgaria, elokuussa vuosituhannen vaihteen tietämillä, matkaseurana parinkymmenen hengen kaveriporukka. Olipa muuten reissussa totutteleminen otsikossa mainittuun toimintatapaan! Vaikkei ole jäänyt Bulgaria mieleeni mitenkään erityisen kivana tai upeana matkailumaana, on tämäkin reissu ansainnut paikkansa mielessä ja sydämessä :) Täytyy toki muistaa, että ajat ja paikat muuttuvat vuosien saatossa! Ainakin tämän kohteen kohdalla toivon niin. Reissu tehtiin tosiaan suurella kaveriporukalla silloiseen HOT-mestaan, Sunny Beachille. Tuolloin taisi kyseinen lomakohde olla ensimmäisiä kertoja valmismatkojen valikoimassa ja olisiko meidät kohteeseen vienyt silloinen halppis-matkatoimisto Hasssen matkat. Kuka muuten muistaa vielä kyseisen tv-mainoksen biisin ja sanat..? Maan huokea (siis todella huokea!) hintataso oli varmaankin meidän opiskelijabudjetilla reissaavien mielestä tärkeimpiä kriteereitä matkakohdetta valittaessa. Lisäksi lähes takuuvarma aurinko sekä valtaisa baarimäärä teki oman lisänsä, heh. Yhtään en muista, minkälaiset odotukset itse matkakohteesta oli etukäteen mutta arvatenkin 50 sentin Screwdriver- drinkki oli taatusti mielessä..

Saapuessamme hotelliin oli ensi ajatukset hieman sekavat; hotellin ulkomuoto oli verrattavissa lähinnä neuvostoaikaiseen kerrostaloon eikä hotellihuoneen kylppärissä olevan suihkun sataminen suoraan kokolattiamatolla päällysteiselle eteisen lattialle tehnyt kovin suurta vaikutusta matkailijoihin :) Mutta kun mukana on parikymmentä kaveria, taattu kuumuus sekä ranta ja rantabaarit niin eipä sitä yksi hotellihuone ollut niin justiinsa!

Utuinen kuva Nessebarin kujilta

Sentään saimme reissun aikana (biletykseltä ehtiessämme..) vierailtua muuallakin päin Bulgariaa, että voi matkalaiset sentään sanoa vierailleensa oikeastikin Bulgariassa eikä ainoastaan Sunny Beachin baarikaduilla. Mieleeni on jäänyt etenkin reissu Unescon maailmanperintölistaltakin löytyvään Nessebariin joka osoittautui huikaisevan kauniiksi kaupunginosaksi. Muureilla ja pienillä kujilla tuli tunne, että ikäänkuin sitä liikkuisi jossakin lavasteissa eikä oikeassa maailmassa lainkaan! Joskaan tältäkään reissulta ei selvitty kommelluksitta, siitä piti huolen taskuvarkaat joiden matkaan lähti seurueeseemme kuuluneen jäsenen arvokas kameralaukku sisältöineen. Lisäksi mielessäni on edelleen varsin kirkkaana ne kymmenet kerjäläiset, joita kaduilla surusilmineen pyöri.

Mitenkään erityisen auvoisena lomakohteena en siis Sunny Beachia ehdoin tahdoinkaan kokenut ja taitaapa paikka olla edelleenkin yksi ainoita lomakohteita, johon ei mieli ole tehnyt palata enää uudestaan. Vaikka toki olisi mukava nähdä, minkälainen paikka nykyään olisi lomailla. Lomakohde (ja koko maakin) on taatusti muuttunut parissakymmenessä vuodessa ja haluan uskoa, että ainoastaan positiivisempaan suuntaan. Ainakin ystävien kertoman mukaan paikka on nykyisin varsin ok lomakohde rantalomaa ja lämpöä kaipaaville! Ilmeisesti hintatasokin maassa on edelleenkin varsin suopea, joskaan en usko, että illallista enää saa parilla eurolla.

Bulgarian Leva (BGN)
Vieläköhän tällä rahalla saisi jotain?

Bulgariassa matkattiin tällä viikolla! Minne tie vie ensi viikolla?

Kivaa tiistaita!

Throw back Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Sunday mode

Kaunista sunnuntai huomenta ystäväiset! Aamu on valjennut himpun verran keväisissä tunnelmissa ja kohta suuntana on ratsastuskeskus Aino eli heppailutunnelmissa mennään tämä sunnuntai. Keväiseen mielialaan saattaa vaikuttaa myös se, että ulkona oikeasti on vähän jo kevään tuntua; lintujen keväinen viserrys eikä pakkastakaan ollut kuin vaivaiset kuusi astetta, hip hei! Tervetuloa kevät! Sinua odotetaan jo! Kevättä fiilisteltiin myös eilen kun iltapäivälenkillä karvaisten tovereiden seurassa huomasin, että kävelytiet olivat jo lähes sulia! Voi miten odotankaan hetkeä kun talvisaappaat ja toppahousut saa heittää varaston perimmäiseen nurkkaan..

Aurinkolasit ja kevään värit ♥

Lisäksi täällä on podettu järkyttävää matkakuumetta ja kuumelukemat alkavat pian jo hipoa taivaita! Toiveena olisi mahduttaa kalenteriin edes jokin pikainen city break huhtikuulle mutta kovin näyttää täydeltä tuo aikataulu. Haaveissa olisi parin yön pyrähdys esimerkiksi Gdanskiin, Berliiniin tai vaikkapa Pariisiin. Ihan vaan niin, että ajatukset saisivat hengähtää. Muutenkin tuntuu, että pieni tauko kotiympyröihin tekisi ihan terää. Saapa nähdä, kuinka käy, sillä miten sitä muutenkaan saisi tuon ihmeellisen, tasaisin väliajoin nousevan kuumeen laantumaan :)

Täällä kaivetaan aurinkolasit esiin, punataan huulet pinkillä ja suunnataan kohti Ainoa!

Leppoisaa sunnuntaita kaverit!

Throwback Tuesday, uusi juttusarja alkaa!

Heippa ystäväiset! Tänään aloitetaan uusi juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy jatkossakin näin tiistaisin. Siksi siis alkuperäisestä nimestään poiketen tiistai eikä torstai, että tänäänhän on tiistai :) Juttusarjassa muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. Juttusarjan ensimmäisessä Throwback Tuesdayssa matkaillaan Malesiassa. Tervetuloa mukaan menneeseen!

Kuala Lumpur by night

Kuala Lumpurin lentokenttä eräänä marraskuisena tiistai-iltana. Väsyneet matkalaiset, hikiset reissuromppeet ja mahassa kurniva nälkä. Näistä voi jo päätellä ettei tarinan lähtökohta ihan välttämättä ole ööh.. paras mahdollinen? Malesian pääkaupungin lentokentän taksi-systeemistä olin onneksi lukenut jo etukäteen joten tiesin noin suunnilleen, miten tulee toimia mutta silti ihan suoranainen kusetusyritys pisti etenkin edellämainitussa olotilassa aikalailla vihaksi. Lentokentällä ei taksia voi ottaa ihan lennosta tai vain kävellä taksijonoon kuten monilla muilla lentokentillä on tapana, vaan taksit otetaan tai tilataan erityiseltä taksitiskiltä, jossa matka myös maksetaan etukäteen. Olin lukenut etukäteen, että tässä kyseisellä tiskillä lähes poikkeuksetta saatetaan suoranaisesti vedättää tietämättömiä turisteja ja näinhän sitä meitäkin yritettiin, siinä kuitenkaan onnistumatta, hah! Uskomatonta kuitenkin jo ajatuksena oli se, että tällaisella virallisella lentokentän pisteellä ihan todella koetetaan saada matkailijoilta ylimääräiset luulot (ja rahat!) pois.

Kattoterassilla fiilistelemässä

Koska osasimme odottaa jotain vastaavaa tapahtuvaksi, emme suostuneet reilusti tuplahintaiseen ja tiettävästi myös aivan liian suureen/ hienoon taksikyytiin vaan pysyimme lujana ja sanoimme maksavamme x-summan (jonka siis tiesin taksimatkan oikeasti maksavan) kyseisestä kyydistä. Virkailijanainen pyöritteli silmiään ja mutisi itsekseen, mulkoili hetken matkatavaroitamme josko edes niiden määrään olisi jotenkin voinut vedota, mutta koska olimme matkassa ainoastaan käsimatkatavaroilla ei hän niistä sitten kehdannut sakottaa ja yrmeänä antoi taksikuitin (tasan sillä summalla, minkä olimme matkasta sanoneet maksavamme), jolla voisimme siirtyä taksilaiturille odottamaan omaa vuoroamme. Huojentuneina, joskin hieman kiukkuisina toivotimme hyvät illanjatkot ja suuntasimme kohti taksilaituria.

Monorail asemalla junaa odottamassa

Onneksemme saimme mukavaakin mukavamman taksinkuljettajan, jonka kanssa myös ajomatkan päätteeksi sovimme treffit hotellillemme lähtöpäivän aamuksi. Paluumatkaa siis ei sentään tarvinnut järjestellä mitenkään etukäteen :) Hintakin tämän herrashenkilön kanssa sovittiin jo valmiiksi etukäteen ja perille siis päästiin, jihuu! Hotelli taas, noh.. Kyseessä oli ihan ok hotelli, parin monorail-aseman päässä tuplatorneilta mutta sisäänkirjautuessa meinasi hermot kiertyä solmuun ja herne mennä nenään. Myönnän näin jälkikäteen ettei oikeasti ollut reilua kiukutella respan sedälle mutta ehkäpä tuo aikaisempi koettelemus ja raskas päivä teki tepposet.. Olin etukäteen varannut huoneen, josta olisi näkymä Petronas twin towereille ja sen saimmekin, mutta tämän jälkeen tulikin sitten lista siitä, mikä ei toimisi tai mikä ei olisi käytettävissä. Esimerkiksi hissi ja kattoterassi olivat pois käytöstä, toinen huollon vuoksi ja toinen yksityistilaisuuden vuoksi. En tietenkään ollut suunnitellut meneväni matkapäivän päätteksi fiilistelemään tummuvaa iltaa ja näkymiä kattoterassilta kylmä juoma ja matkakumppanit seuranani.. Noh, näistäkin selvittiin ja terassillekin päästiin muutaman tunnin odottelun jälkeen. Edessä olisi kuitenkin vielä upeat matkapäivät Kuala Lumpuriin tutustuen!

Petronas twin tower
 Kuala Lumpur
Malesia

Tällainen muistelo tällä viikolla! Saapa nähdä, missäpäin maailmaa ensi viikolla muistellaan vai pysytäänkö ihan kotimaan kamaralla :)

Kivaa tiistaita ystäväiset!

Throw back Tuesday uusi on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Maanantai aamuna..

Vaikka nykyisin arkiaamut sujuvatkin jo varsin rutinoidusti ja sutjakkaasti, ehtii sitä siinäkin lyhyessä ajassa pohtia jos jonkinlaisia asioita ja ajatuksia. Tänä aamuna päässäni pyöri ainakin seuraavanlaisia asioita;

.. Mietin, miten taas voi olla maanantai..

.. Ajattelin, kutsua parhaan ystäväni äidin ja tämän puolison illalliselle ravintolaan..

.. Laskin, kuinka monta uintikertaa ja uintikilometriä edelliselle viikolle tuli tehtyä..

.. Toivoin voivani laittaa jalkaan kesäkengät..

.. Päätin, että kotimatkalla vien vihdoin Norjaan lähtevän paketin postiin (jonka jo meinasin      unohtaa)..

.. Haaveilin aurinkolomasta..

.. Koin, että hirvittävän moni ystävä makoilee parhaillaan aurinkorannalla..

.. Mietin, miksi kahvi haalenee kupissa niin nopeasti..

.. Annoin koiratovereille suuret palat porkkanaa..

.. Kävin läpi tulevan viikon päiväohjelmaa..

.. Mietin, pakkasinko aamupöhnässä uikkarit uimakassiin..

Pienistä, mutta kuitenkin niin tärkeistä asioistahan nämä arkiaamut koostuvat, vaikka päässä vilisee mitä erikoisempia ajatuksia! Aika paljon sitä  ehtii siis yhden aamun aikana tapahtumaan ja kokemaan, vaikkei aurinko vielä ole edes noussut :)  Ja hei, huomenna täällä blogissa alkaa uusi tiistaisin ilmestyvä juttusarja! Stay tuned!

Kivaa alkavaa viikkoa!

7 kuvaa viikolta, vko 10

Pirtsakkaa perjantaita! Se on taas viikon paras päivä ja viikonloppu on edessä. Onnekseni olen saanut viettää tämän perjantain kotikonttorilla ja fiilistellä viikonlopun saapumista hieman rennommissa tunnelmissa. Työtä on siis kyllä riittänyt mutta jo se, ettei tarvitse aamutuimaan laittutua ja lähteä kiireellä yhtään mihinkään vaan päivän voi viettää halutessaan vaikka ihan verkkareissa ja villasukissa! Villasukat tulivat taas ihan tarpeeseen kun ulkona näyttää enemmän tammikuulta kuin maaliskuulta, höh! Aamu-uutisissa kylläkin sanottiin maaliskuun olevan virallisesti vielä talvikuukausi mutta ainakin maaliskuussa on jo lupa vähän odottaa kevättä saapuvaksi, vai mitä olette mieltä?

Puhelimeen on tällä viikolla tallentunut harmittavan vähän kuvia tai ainakaan sellaisia julkaisukelpoisia yksilöitä mutta onneksi juuri sen seitsemän kuvaa sain sentään napattua. Yhden kuvan otin kylläkin ihan vartavasten tätä kirjoitusta varten sillä halusin jakaa tv-sarja-vinkin myös täällä :) Mennäänpä siis itse asiaan ja tässäpä sitten tämän viikon otokset:

Messuilemassa:
Kuva päätyi puhelimeeni viime sunnuntaina kun olimme GoExpo-messuilla pyörähtämässä. Pisin aika odotetusti vierähti heppa- ja eläinpuolella mutta löytyihän tapahtumasta myös paljon muutakin katsotaavaa. Eniten itseäni nauratti, että otin sitten kaikista mahdollisista kuvattavista aiheista kuvan lehmistä :) Mutta nämäpä olivatkin mitä suloisempia yksilöitä ja tykkäsivät viettää aikaa toistensa lähellä, kuten kuvastakin näkee ♥ Kaverit tykkäsivät myös nuuhkia ihmisiä ja antoivatpa rapsuttaakin. Suloiset laamat ja alpakat eivät jostain syystä kuviin asti päätyneet vaikka niidenkin touhuja tuli tovi jos toinen seurattua. Messut itsessään olivat mielestäni varsin onnistuneet, kivasti järjestetty ja urheilulajejakin oli mukavasti laidasta laitaan!

Lounasruoka & samalla myös lounasvinkki:
Tässäpä vinkki kaikille, joilla on tapana ottaa omat eväät lounaaksi! Pyrin aina mahdollisuuksien mukaan ottamaan eväät jo kotoa mukaan työpaikalle ja yleisesti yritän parhaani mukaan hyödyntää vieläpä edelliseltä illalta jäljelle jäänyttä ruokaa. Välillä tapahtuu kuitenkin hairahduksia ja tulee sorruttua myös eineksiinkin.. Tämä pakastealtaasta löytyvä kasvisruoka vei kielen mennessään ja vei muuten samalla myös ykkössijan muilta kilpailijoilta (kuten äitien tekemältä kinkkupekoniruukulta) kerta heitolla! Jos en tietäisi, en välttämättä tajuaisi, että tämä on valmisruoka ja vieläpä vegaaninen. Kyseinen ruoka tulee ehdottomasti löytymään eväslaukustani myös seuraavan kerran kun olen lounasevästä vailla, nam! Kuva päätyi puhelimeeni kun työkaverillenikin suosittelin kyseistä ruoka-annosta :)

Tuttu tilanne?
Noh, tämän kuvan lähetin miehelleni kun kuva sattui eteeni facebookin uutisvirrassa. Nauratti se, että näinhän se meilläkin on harva se ilta kun toinen yrittää tulla nukkumaan :) Koirat kyllä tietävät ettei heidän paikkansa ole ainakaan toisen tyynyllä, mutta olen saanut myös vanhemman koiraherran kiinni (useammankin kerran!) siitä että hän käy vähän puolisalaa kurkkaamassa illalla/ yöllä, joko isäntäväki on nukahtanut ja voisi salaa hiipiä siihen tyynyjen väliin meidän keskelle. Kun toinen sitten on huomannut, että hei tuohan huomasi, lähtee hän viattoman näköisenä jalkopäähän pötkölleen.. Mutta niin, meillä siis koirat saavat nukkua sängyssä ja näin on aina ollut. Välillä toki saattaa hieman kiristää hermoja jos aamulla herää siihen, että kymmenen kiloa koiraa nukkuu rinnan päällä ja toinen yksilö on käpertynyt niin kiinni ihoon ettei happea meinaa saada :) Mutta kyllä ne myös lämmittävät, terveisin entinen palelija :)

Loisto sarja & sarjavinkki:
Ruotsalaiset ne osaa! Jälleen kerran varsin mainio pohjoismainen tv-sarja joka vei heti mennessään. Sarjasta vinkkasi hierojani ja kuinka ollakkaan, hänen arvauksensa siitä, että minä pitäisin sarjasta, osui täysin oikeaan :) Kyseessä on Solsidan-sarjan tekijöiltä, draamakomedia vankilasta vapautuneesta Sonnysta. Ihan loistava tarinankulku ja muutenkin oikein leppoisaa katsottavaa. Aloitin sarjan katsomisen viime viikonloppuna ja koko tämän kuluneen viikon olen haaveillut ehtiväni  takaisin sarjan pariin. Toivottavasti tänään ehdin (tai jaksan..) edes yhden jakson vilkaista ennen kuin silmäluomet illalla painuvat kiinni, ihan vaikka vaan perjantain kunniaksi! Sarja on katsottavissa ainakin Yle Areenasta mutta saattaa löytyä muistakin suoratoistopalveluista. Vahva suositus! Ja kiitos vielä loisto-vinkistä P!

Luomua sen olla pitää!
Tämä kuva liittyi tyttäreni koulutehtävään, jossa heidän tuli löytää kaupasta vähintään viisi luomutuotetta. Ja ei, en tehnyt tehtävää tyttäreni puolesta vaan otin hänen pyynnöstään ainoastaan kuvia kun oma puhelin oli jäänyt kotiin :) Niinpä sitten kuvasimme ja taisivatpa porkkanat päätyä lopulta myös ostoskoriin kuvauksen päätteeksi. Kesäisin saamme onneksemme kerätä kaikki tarvittavat vihannkset anoppini kasvimaalta mutta näin talvella kaupassa käydessä suosin aina mahdollisuuksien mukaan luomuvihanneksia. Porkkana on suuri lempparini ja se on myös karvaisten tovereiden suosikki! Kun porkkanankuoriminen alkaa (siis ihan siitä ensimmäisestä kuoren vetäisystä), ovat molemmat koirat salamana paikalla ja odottamassa omaa osuuttaan. Yleensä aina tämä innokkuus myös huomataan ja ystävyksetkin saavat oman osuutensa ♥ Vihanneksista puheenollen, onko jollakin vinkata hyvää mehustinta? Siis sellaista, joka oikeasti toimii ja on helppokäyttöinen? Kertokaahan kokemuksista kommenttiboksissa, sillä sellainen on tässä taloudessa ostoslistalla :)

Maailman paras keksintö: Uimalakki!
Miten sen vasta tajusinkin lukuisten itkunsekaisten takkutukan selvittämis-operaatioiden jälkeen! Siis sen, että maailmaan on keksitty uimalakki. Halleluujaa! Nyt on kyllä keksintö löytänyt käyttäjänsä ja saanut ainakin yhden uimarin iloiseksi. Rumahan lakki on kuin fan mutta eipä haittaa! Se jos tällainen silikoninen rumilus, joka tekee kantajastaan ihan munapään näköisen, estää tukan solmuun menemisen, on loistokeksintö. Ilolla olen tämän viiden euron ostoksen jälkeen taas tällä viikolla suunnannut uimahallille ja vetäissyt lakin ylpeänä päähän. Uimalakki rules! Jos siis joku muukin kamppailee märkänä takkuuntuvien hiusten kanssa on tässä oiva helpotus asiaan.

Ensiaputaidon pitäisi olla kansalaisvelvollisuus!
Minä olen nyt oman velvollisuuteni siltäosin kuin se ennakkoon on mahdollista, suorittanut ja vaikka tietysti toivon, ettei näitä taitoja tarvitsisi koskaan käyttää, tiedän ainakin osaavani tehdä jotain jos tarve niin vaatii. Työpaikallani järjestettiin kaksipäiväinen koulutus ja olipa muuten hyvä ja opettavainen kurssi! Näitä taitoja kun saattaa tarvita ihan kotioloissa tai kauppareissulla, puhumattakaan harrastuksista.. Minusta ensiapukoulutuksen pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen sillä tiesitkö esimerkiksi, että on tilanteita, jolloin viranomaiset eivät käytännössä voi ehtiä paikalle auttamaan ennen kuin se on jo liian myöhäistä. Tällaisissa tilanteissa ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että paikallaolijoiden on autettava ja ainakin yritettävä tehdä jotain. Työpaikallamme on jo vuosia käynyt sama tuttu kouluttaja ja hän on eittämättä paras kouluttaja, jonka olen koskaan tavannut. Vaikka aihe on raskas, vaativa ja surullinenkin, niin hän osaa tehdä koulutuspäivistä mielenkiintoisia ja ikimuistettavia. Nyt on taas taidot päivitetty ja eilen illalla jalkaan ilmaantunut haavakin paikattu päivitetyin opein :)

Veikeää viikonloppua ystäväiset!