lauantai 9. kesäkuuta 2018

Unelmia tavoittelemassa

Onko täydellistä työpaikkaa olemassa? Sitä tässä on on pohtinut yksi jos toinenkin läheiseni viime aikoina. Työpaikalla tulee vietettyä hereilläoloajasta niin suuri osa että olisihan se ihan mukavaa, jos siellä viihtyisi ja sinne olisi mukava aina mennä. Itse olen sitä ihmiskuntaa, joka ajattelee, että töissä tehdään töitä (uskokaa pois, muullakin tapaa ajattelevia olen tavannut!) ja koen, että olisi kiva tuntea tekevänsä jotakin merkityksellistä. Enkä nyt siis tarkoita, että jokaisesta lähetetystä sähköpostista pitäisi saada kiitosta tai että jokaisen tulisi keksiä päivittäin huikeita idiksiä ollakseen merkittävä vaan niin, että tehtyä työtä arvstetaan, oli sitten kyseessä perus-duunari tai toimitusjohtaja. Niin että jokainen voisi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä toimenkuvasta tai työtehtävästä riippumatta. Aika monessa paikassa nimittäin ei homma voi toimia jos jokainen ei pidä omaa tonttiaan puhtaana..

Kesän kukintaa omalla pihalla ♥


Tämä aihe on liipannut sekä lähipiiriäni että itseänikin viime aikoina monella tapaa ja se on myös yksi syy siihen, että täällä blogin puolella on ollut niin sanottu kuivakausi meneillään. Ei yksinkertaisesti ole ollut fiilistä. Kun kaikki mehut vie niinkin suuri ajatus kuin työ, täytyy ehkä jotain olla vialla? Ei kai ole kenenkään etu, ei perheen, työkavereiden, ystävien tai tuttujen, jos mieli on jatkuvasti maassa tai nuutunut. Että jos joka päivä aamulla herätessä tuntuu siltä, ettei ole nukkunut silmällistäkään ja sarvi otsassa kasvaa kasvamistaan.

Minä en ole koskaan ollut titteleiden tai suuren palkan perään, sillä olen huomannut etteivät ne kerro ihmisestä välttämättä yhtään mitään. On kuulkaa nähty suurempaakin johtotähteä joka ei kahvinkeitintä osannut ladata (ei sillä, että kahvinkeitto olisi minulle jokin mittari mutta ymmärtänette pointin) ja taas vastaavasti perus-Seppoa, joka ehdotti vuosikymmenen parasta ideaa, idean osoittautuen myöhemmin varsinaiseksi rahasammoksi kyseisen yrityksen liiketoiminnalle. Että on sitä nähty ja kuultu. Minulle ei henkilökohtaisesti ole minkään valtakunnan merkitystä mikä kukakin on titteliltään, teot ja toiminta ihan noin niinkuin käytännössä kertoo sen kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Puistoalueen kohennustyön edistymistä on
ihailtu useammallakin iltalenkillä.
Puistosta tulee tosi hieno!♥

Muistatteko, kun ihka ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, että jos työpaikka (tai työtehtävä) ei miellytä, on kaiketi aika tehdä asialle jotain? Samaa mieltä olen edelleenkin ja juuri siihen energiaa onkin mennyt viime aikoina hurjasti. Mieluisan ja omat kriteerit sekä toiveet täyttävän työpaikan ja työyhteisön löytäminen saattaa välillä olla kuin neulan etsimistä heinäsuovasta ja onneakin olisi hyvä olla hieman matkassa. Itselläni oli kyllä kaikki tähdet ja kuut oikeassa asennossa ja uskon löytäneeni sen oikean :) Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut sekä kiitollinen kaikille rakkaille läheisilleni, jotka ovat tsempanneet ja valaneet minuun uskoa, että vielä minä sen löydän, että minä osaan ja pärjään kyllä. Itseluottamus on nimittäin saanut viime vuosina hieman särjöjä pintaansa joten kaikki se tuki ja kannustus on ollutkin ehkä tärkeintä koko hommassa! Sillä silloin kun ei edes itse luota omiin taitoihin tai kykyihin, on aika haastavaa vakuuttaa siitä muitakaan. Sen verran kuitenkin itsestäni vielä sitä kuulua Can Do- asennetta löysin että onnistuin kuin onnistuinkin!

Kippis uudelle työlle!♥

Sitä, mitä tämä uusi työ ja samalla oikeastaan koko uusi vaihe elämässä tuo tullessaan, on samaan aikaan sekä jännittävää että myös hieman pelottavaakin, sillä kaksitoista (!) vuotta saman yhtiön palveluksessa on kuitenkin pitkä aika eikä irti päästäminen siitä tutusta ja turvallisesta ole lainkaan niin helppoa kuin kuvitella saattaisi.. Silti uskon, että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi, sillä hieman varkain huomasin sitten kuitenkin ilmeisesti sekä osaavani ja myös pärjääväni kun kerran sain allekirjoittaa työsopimuksen uusiin tehtäviin :)

Paraikaa tunnelma on tietenkin odottava mutta sen tiedän jo nyt, että tuleva työporukka on huikaisevan loistava ja meillä tulee taatusti olemaan oikein antoisia hetkiä muun muassa makujen parissa :)

Se mitä blogille jatkossa tapahtuu, on vielä vähän kysymysmerkkinä mutta mennään nyt toistaiseksi päivä kerrallaan ja katsotaan, josko siihenkin asiaan löytyisi vastaus ajan saatossa.

Leppoisaa lauantaita ystävät!