lauantai 9. kesäkuuta 2018

Unelmia tavoittelemassa

Onko täydellistä työpaikkaa olemassa? Sitä tässä on on pohtinut yksi jos toinenkin läheiseni viime aikoina. Työpaikalla tulee vietettyä hereilläoloajasta niin suuri osa että olisihan se ihan mukavaa, jos siellä viihtyisi ja sinne olisi mukava aina mennä. Itse olen sitä ihmiskuntaa, joka ajattelee, että töissä tehdään töitä (uskokaa pois, muullakin tapaa ajattelevia olen tavannut!) ja koen, että olisi kiva tuntea tekevänsä jotakin merkityksellistä. Enkä nyt siis tarkoita, että jokaisesta lähetetystä sähköpostista pitäisi saada kiitosta tai että jokaisen tulisi keksiä päivittäin huikeita idiksiä ollakseen merkittävä vaan niin, että tehtyä työtä arvstetaan, oli sitten kyseessä perus-duunari tai toimitusjohtaja. Niin että jokainen voisi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä toimenkuvasta tai työtehtävästä riippumatta. Aika monessa paikassa nimittäin ei homma voi toimia jos jokainen ei pidä omaa tonttiaan puhtaana..

Kesän kukintaa omalla pihalla ♥


Tämä aihe on liipannut sekä lähipiiriäni että itseänikin viime aikoina monella tapaa ja se on myös yksi syy siihen, että täällä blogin puolella on ollut niin sanottu kuivakausi meneillään. Ei yksinkertaisesti ole ollut fiilistä. Kun kaikki mehut vie niinkin suuri ajatus kuin työ, täytyy ehkä jotain olla vialla? Ei kai ole kenenkään etu, ei perheen, työkavereiden, ystävien tai tuttujen, jos mieli on jatkuvasti maassa tai nuutunut. Että jos joka päivä aamulla herätessä tuntuu siltä, ettei ole nukkunut silmällistäkään ja sarvi otsassa kasvaa kasvamistaan.

Minä en ole koskaan ollut titteleiden tai suuren palkan perään, sillä olen huomannut etteivät ne kerro ihmisestä välttämättä yhtään mitään. On kuulkaa nähty suurempaakin johtotähteä joka ei kahvinkeitintä osannut ladata (ei sillä, että kahvinkeitto olisi minulle jokin mittari mutta ymmärtänette pointin) ja taas vastaavasti perus-Seppoa, joka ehdotti vuosikymmenen parasta ideaa, idean osoittautuen myöhemmin varsinaiseksi rahasammoksi kyseisen yrityksen liiketoiminnalle. Että on sitä nähty ja kuultu. Minulle ei henkilökohtaisesti ole minkään valtakunnan merkitystä mikä kukakin on titteliltään, teot ja toiminta ihan noin niinkuin käytännössä kertoo sen kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Puistoalueen kohennustyön edistymistä on
ihailtu useammallakin iltalenkillä.
Puistosta tulee tosi hieno!♥

Muistatteko, kun ihka ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, että jos työpaikka (tai työtehtävä) ei miellytä, on kaiketi aika tehdä asialle jotain? Samaa mieltä olen edelleenkin ja juuri siihen energiaa onkin mennyt viime aikoina hurjasti. Mieluisan ja omat kriteerit sekä toiveet täyttävän työpaikan ja työyhteisön löytäminen saattaa välillä olla kuin neulan etsimistä heinäsuovasta ja onneakin olisi hyvä olla hieman matkassa. Itselläni oli kyllä kaikki tähdet ja kuut oikeassa asennossa ja uskon löytäneeni sen oikean :) Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut sekä kiitollinen kaikille rakkaille läheisilleni, jotka ovat tsempanneet ja valaneet minuun uskoa, että vielä minä sen löydän, että minä osaan ja pärjään kyllä. Itseluottamus on nimittäin saanut viime vuosina hieman särjöjä pintaansa joten kaikki se tuki ja kannustus on ollutkin ehkä tärkeintä koko hommassa! Sillä silloin kun ei edes itse luota omiin taitoihin tai kykyihin, on aika haastavaa vakuuttaa siitä muitakaan. Sen verran kuitenkin itsestäni vielä sitä kuulua Can Do- asennetta löysin että onnistuin kuin onnistuinkin!

Kippis uudelle työlle!♥

Sitä, mitä tämä uusi työ ja samalla oikeastaan koko uusi vaihe elämässä tuo tullessaan, on samaan aikaan sekä jännittävää että myös hieman pelottavaakin, sillä kaksitoista (!) vuotta saman yhtiön palveluksessa on kuitenkin pitkä aika eikä irti päästäminen siitä tutusta ja turvallisesta ole lainkaan niin helppoa kuin kuvitella saattaisi.. Silti uskon, että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi, sillä hieman varkain huomasin sitten kuitenkin ilmeisesti sekä osaavani ja myös pärjääväni kun kerran sain allekirjoittaa työsopimuksen uusiin tehtäviin :)

Paraikaa tunnelma on tietenkin odottava mutta sen tiedän jo nyt, että tuleva työporukka on huikaisevan loistava ja meillä tulee taatusti olemaan oikein antoisia hetkiä muun muassa makujen parissa :)

Se mitä blogille jatkossa tapahtuu, on vielä vähän kysymysmerkkinä mutta mennään nyt toistaiseksi päivä kerrallaan ja katsotaan, josko siihenkin asiaan löytyisi vastaus ajan saatossa.

Leppoisaa lauantaita ystävät!

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Throw back tuesday; Kaikki on tässä ja nyt

Tiedättekö sen tunteen, kun olo on sellainen että nyt on hyvä ja kaikki on tässä ja nyt? Siinä hetkessä sitä aika ikäänkuin pyshtyy ja hetken ehtii ajatella, ettei mikään voisi olla paremmin ja kaikki tarvittava on siinä hetkessä. Muutama vuosi sitten olimme lomalla saarella, joka edelleenkin on yksi suurimpia suosikkejani ja johon toivon voivani palata vielä monen monta kertaa. Kyseessä on Espanjalle kuuluva Mallorcan saari, jossa on tullut lomailtua kymmeniä kertoja. Jokainen matka on ollut erilainen ja aina tuntuu siltä, että vielä jäi paljon nähtävää taas ensikerrallekin.

Only me & the beach ♥

Mieleen on erityisesti painunut eräs ilta, jolloin ei ollut kiire mihinkään, lomaa oli kulunut sopivasti sen verran, ettei kiire tai stressikään enää painanut ja matkaa oli mukavasti jäljelläkin vielä niin, ettei kotimatkakaan ennättänyt vielä kaivella takaraivossa :) Kerrankin oli vielä niin, ettei illaksi ollut etukäteen tehty mitään erikoisia suunnitelmia vaan annettiin jalkojen viedä sinne minne mieli teki. Poikettiin hetken mielijohteesta pieneen rantakauppaan, ostettiin pullo punaviiniä ja pähkinöitä viinille kaveriksi ja suunnattiin kohti rantaa. Auringonlaskua odotellessa kaivoin käsilaukustani sinne unohtuneet tuikkukynttiät (tässä ehkä syy, miksi laukkuni painaa aina niin paljon..) ja istuimme alas nauttimaan. Viereiselle kallionkielekkeelle saapui hetken päästä viiden hengen kaveriporukka kitara mukanaan ja ihastelivatpa saapuessaan kynttilöitämmekin :) Annoin ystäväporukalle laukustani kynttilän ja kiitokseksi saimme upeaakin upeamman kitaralla säestetyn lauluesityksen auringon laskiessa pikkuhiljaa meren taa.

Sunset♥

Siinä hetkessä ajattelin, ettei enempää voi ihminen toivoa. Kaikki ympärillä oli kertakaikkiaan täydellistä. Maailmassa ei tuntunut siinä hetkessä olevan lainkaan pahuutta, ei petturuutta eikä mitään, mikä voisi mielen pahoittaa.

Vaikka sellaisesta ihan perus-arjesta elämä suurimmaksi osaksi koostuukin eikä elämää oikein kannata elää ainoastaan lomilla tai muilla juhlallisuuksilla, on tällaiset pienet hetket niitä, joiden avulla sitä jaksaa syksyn pimeinä iltoina tai silloin kun mieli on muuten vaan maassa ♥

Palm trees♥

Toivon jokaisen meidän tulevaan kesään monen monta tällaista rakkauden ja ilon täyttämää hetkeä! Sellaista, että kun syksy taas saapuu, on mielessä paljon unohtumattomia kokemuksia, joita voi ilolla ja lämmöllä muistella♥

Lempeää tiistaita!



Throwback Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Throwback Tuesday; Ystävyyttä ympäri maailman

Elettiin kevättä 2017 kun matka kohti Kiinaa oli alkamassa. Tulossa olisi ehkä koskaan kauimmin (miten se sanotaan?) odotettu matka joka suuntautuisi maantieteellisestikin kauas, Suomesta katsottuna ainakin. Kun ystäväperheemme vuotta aikaisemmin oli matkalaukut pakattuna lähdössä kohti lentokenttää, ei kyyneliltä ja kaipuulta vältytty. Silloin lupasimme matkata heitä tervehtimään toiselle puolelle maailmaa heti sopivan tilanteen tullen, enkä hetkeäkään epäillyt etteikö lupaus pitäisi. Silti se, että matka tosiaan olisi ihan oikeasti edessä, tuntui jotenkin käsittämättömältä. Pian taas näkisimme toisemme ja saisimme viettää aikaa yhdessä. Etenkin tyttäreni oli kaivannut ystäväänsä ja useat ikävän ja kaipuun täyttämät illat oli syksyn ja talven aikana ehditty viettämään. Ja kyllä se ikävä taisi ihan meidän aikuistenkin sisintä riipiä.

Temple of heaven puistoalueineen on yksi kauneimmista
koskaan näkemistäni alueista!
Reissumme alkoi kiireen keskeltä, pitkien työpäivien jälkeen ja lentokentälle saapuessa olo oli todella epätodellinen; me ihan todella näemme ystävämme ihan pian ja me olemme oikeasti matkalla Kiinaan!? Olen huomannut, että tällaisissa matkoissa, jotka suuntautuvat ystävien luokse, on matkallelähtö-fiilis ja -valmistautuminen hieman erilaista kuin tavalliselle lomamatkalle suuntaaminen. Tärkeintä tulevassa matkassa ei olekaan uusi kohde ja tekeminen matkan aikana vaan ihan vilpitön yhdessä vietettävä aika tärkeiden läheisten seurassa. Lisäksi minusta on aina kiva viedä tuliaisiksi jotain Suomesta. Jotain sellaista, mitä ajattelen ulkosuomalaisten ehkä kaipaavan. Emme siis olleet etukäteen suunnitelleet mitään ohjelmaa reissumme ajaksi. Ne kohteet nähdään mitä nähdään- ajatuksella lähdettiin matkaan ja tärkeintä on saada viettää aikaa rakkaiden seurassa. Toki olimme etukäteen viestitelleet keskenämme, mitä toiveita meillä on matkalle mutta vilpittömästi ne kaikki olivat ainoastaan toiveita.

Uskomattoman kaunis &
valtavan kokoinen Kielletty Kaupunki
(ja sininen taivas!)

Ja voi mitä kaikkea me todella tuon reilun viikon aikana koimmekaan! Olin etukäteen mielessäni jotenkin ajatellut Pekingin olevan hälyinen, likainen ja sekasortoinen mutta mitä  vielä! Peking on yhdellä sanalla kuvattuna hurmaava! Meillä kävi uskomaton tuuri säiden suhteen ja saimme yhtä päivää lukuunottamatta nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta, mikä ei ole millään tavalla mitattuna mitenkään itsestäänselvyys saasteiden täyttämässä Kiinassa. Suurimpana haaveena oli varmasti jokaisella meistä nähdä edes pieni pala Kiinan muuria (Great Wall) ja vietimmekin muurilla lähes kokonaisen päivän. Samoin Kielletty kaupunki (Forbidden City) sekä Taivaan temppeli (Temple of Heaven) upeine puistoalueineen tuli matkan aikana nähtyä. Omaksi suosiksi nousi kuitenkin kylki kylkeen rakennetut hutongit. Pienet, matalat talot, joita ympäröi puikkelehtivat kujat ja kadut. Hutong-alueita puretaan jatkuvasti ja on kyllä valtava sääli, jos nämä ennen muinoin Keisareiden palkollisten, palvelijoiden ja työmiesten asuinalueet puretaan kokonaan! Alue on valtavan kaunis ja kivoja kahviloita sekä ravintoloita löytyy mitä yllättävimmistä paikoista.

Kiinan muurilla juostaan mös maraton.
Ehkäpä sinne seuraavaksi.. :)

Parasta kuitenkin koko reissussa oli tavata rakkaat ystävämme! Oli suuri kunnia sekä äärettömän mukavaa saada asua lomamme ajan ystävien upeassa kodissa, mikä mahdollisti ja maksimoi yhdessä vietetyn ajan ♥ Illat kuluivatkin hyvän ruoan ja kylmien juomien parissa nauttien puutarhassa kevään lämpimistä illoista parhaassa mahdollisessa seurassa. Sitä näkee matkakohdetta hieman eri perspektiivistä silloin kun lomailee paikallisten seurassa ja apuna sekä oppaana toimivat paikan päällä asuvat ihmiset. En usko, että olisimme koskaan ominpäin nähneet ja löytäneet sellaisia paikkoja, mitä tällä reissulla saimme nähdä! Olkoonkin tämä siis kunnianosoitus sekä Pekingille että rakkaille ystävillemme, joita leikkisästi nykyään ihan vaan Kiinalaisiksi kutsutaan, suurella rakkaudella tietenkin!

Ihana kahvila keskellä Hutongeja ♥


Ystävyydelle ♥

Reissusta on nyt kulunut lähes vuosi ja tätä kirjoittaessa, varmasti arvaattekin, nostaa ikävä taas päätään. Toivon koko sydämestäni, että tapaamme ystävämme taas pian! Toivon myös, että ehtisimme vierailla Kiinassa vielä uudemmankin kerran, sillä taisipa Peking vähän yllättäenkin ansaita pienen paikan sydämessäni..

Tällä viikolla matkattiin Kiinassa, saapa nähdä, mihin ensi viikolla Throwback Tuesday meidät vie :)

Kivaa Tiistaita ystävät!


Throwback Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevät mielessä

Heipparallaa ystävät! Jotenkin tämä aika taas juoksee niin ettei mukana meinaa pysyä! Tässäpä siis pikaisia kuulumisia menneeltä viikolta;

♥ Olen nauttinut kevään ensi tuuladuksista oikein täysin siemauksin ja ottanut esille sekä kesätakit että kesäkengät, ihanaa! Toppatakit vein uhkarohkeasti jo varastoon mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pakkasin ne kuitenkin niin, että tarpeen vaatiessa takit on helpppo sieltä kaivaa esiin esim. juhannuksena. Tästä varautumisesta huolimatta, toivon koko sydämestäni, että koska talvi kuitenkin oli varsin kelpo talvi, niin kesäkin olisi pitkästä aikaa ihan oikea kesä..

kesäkenkulit odottavat jo malttamattomana
 päästä puhdistetuille kaduille tassuttelemaan :)

♥ Ihaillut koiratovereiden vilpitöntä iloa ja kaveruutta toistena seurasta. Nämä karvaiset Ystävykset ovat niin liikuttavan hellyyttäviä keskenään että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki koirat tulisi aukottomasti toimeen keskenään! Tämän saimme nimittäin kokea aikaisemmin, kun nykyisin jo kolmen vuoden ikään ehtinyt Simba asteli taloon. Tällöin vanhin, nyt jo sateenkaarisillalla asteleva vanha herra ei voinut sairautensa vuoksi oikein sietää pentua tämän hyppiessä ja vauhkotessa koko ajan vieressä. Mutta nämä kaksi nykyistä kaverusta ovat kyllä selkeästi parhaat ystävykset keskenään ja se jos mikä mieltä lämmittää..

♥ Laittanut terassit kesäkuntoon. Mieheni pesi terassit ja minä sisustin :) Trampoliinikin pääsi paikalleen, tosin nurmikko sen alla on viime kesän jäljiltä niin kehnossa kunnossa etten oikein tiedä, mitä sen asian suhteen voisi tehdä? Voisikohan takapihalle ostaa kokonaan sellaisen keinonurmen tai vastaavan? Koska myös koirakavereiden touhut näkyvät nurmikossa niin samalla saisi laitettua koko pihan uusiksi. Saapa nähdä mitä sitä keksitään..

♥ Potenut pientä puhelinkateutta. Tyttäreni sai uuden puhelimen rikkimenneen tilalle ja hieman haikeana olen ihaillut hänen uutta puhelintaan. Oikeasti en siis tarvitse enkä haluakaan uutta puhelinta ennen kuin Omppu taas tekee kooltaan pienempiä puhelimia mutta suloiseltahan tuo hänen uusi puhelimensa kieltämättä näyttää. Värikin olisi oikein mieluinen ja sepä se taitaakin olla se mikä minua eniten puhelimessa kiehtoo..

Roosakultainen puhelinkateus :)

♥Tehnyt erinäisiä listoja asioista, joita täytyisi muistaa. Minä en yleensä kuulu varsinaisiin to do-listojen tekijöihin, sillä oli sitten kyseessä kauppalista tai tehtävälista, en kuitenkaan lopulta muista koko listan olemassaoloa saatika sitten sitä, että kauppalista vieläpä tulisi mukaan oikein  kauppareissullekin. Sen sijaan taas muistan oikein hyvin sen, mitä kauppalistalla lukee eli sinänsä ei ole merkitystä juurikaan sillä, onko lista oikeasti mukana vai ei. Muistan nimittäin ihan hyvin että listalla kolmantena lukee omenat..

♥ Tuntenut salaa pientä ylpeyttä kun uimahallissa eräs toinen naisuimari kysyi, saako hän tulla samalle radalle uimaan kun uin kuulemma sen verran nopeaa tahtia :) Siis en todellakaan ole mikään kilpauimari mutta kieltämättä tuli hyvä mieli moisesta kehusta..

Omena päivässä pitää
mielen terveenä vai miten se meni..

♥Aloittanut pakastimen tyhjennys-operaation. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että syksyn ja alkutalven säästelen, siis oikeasti oikein hilloan, pakkasen antimia eli marjoja ja vihanneksia, joita sinne rakkaudella on edellisenä kesänä talteen talven varalle säilötty. Sitten usein juurikin näin kevään kynnyksellä muistan tai huomaan, että niin, meillä tosiaan on pakastimessa kymmenen kiloa mansikoita ja samanlainen setti erinäisiä vihanneksia pakastin pullollaan. Eli nyt sitten on tehty smoothieita ja keittoja oikein olantakaa ja tehdään varmasti vielä tulevina viikkoinakin. Tämä onneksi taitaa olla lopulta kuitenkin ihan positiivinen ongelma..


Tämä nauratti tänään
(vaikkei oikeasti kaikki Kiinassa tehty ole huonoa, kokemusta on!)

Muikeaa Maanantaita kamuset!

P.S. Huomenna on taas vuorossa Throwback Tuesday, pysykäähän kuulolla :)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Throwback Tuesday; Luksuslomaa remontin keskellä

Kun viime syksyn Aasian reissukohteita pohdittiin, oli ensimmäisenä ajatuksissa Indonesia ja etenkin Bali, mutta kuten muistamme, näytti hetken siltä, että Agung-tulivuori harkitsi purkautumista ja niinpä me teimme sitten viime hetken muutoksia matkasuunnitelmaan. Näin jälkikäteen on tietenkin helppoa ajatella, että kannattiko mutta turhapa sitä on jossitella. Niinpä päädyimme lomailemaan Vietnamissa, mikä oli sekin kuulunut toivelistalle jo pidemmän aikaa. Vietnam ja tuo pienen pieni Phu Quockin saari osoittautui alkuhässäkästä toettuamme (josta tämä juttu kertoo) varsin hurmaavaksi lomakohteeksi.

Jäätelö auttaa vaivaan kuin vaivaan ♥ 

Suuntasimme Vietnamiin hengiltuamme Singaporessa kolmisen päivää ja Singaporen eläintarhaa kierrellessämme sain viestin hotellista, jonka olimme etukäteen varanneet Phu Quocin lomallemme. Viestissä kerrottiin, että valitettavasti hotelliresortin uima-allas on mennyt rikki mutta meillä olisi lomamme ajaksi mahdollisuus käyttää lähihotellin allasalueita. Hieman siinä voivottelimme ja pohdimme, josko pitäisi tsekata muut tarjolla olevat hotellit mutta päätimme kuitenkin katsastaa jo varatun hotellimme (VIRHE!) ja pitäytyä sovitussa suunnitelmassa.

Koneen laskeuduttua vehreälle saarelle, odotti matkalaisia kuljettaja autoineen valmiina viemään meidät hotellillemme. Sisäänkirjauduttuamme ja kylmät tervetuliaisjuomat käsissämme katsahdimme ympärillemme; Paikka näytti aivan kuolleelta eikä koko alueella näkynyt muita kuin pari hotellin henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä.. Päästyämme sisään huoneistoomme, joka rehdisti sanottuna haisi aivan pihakellarilta, alkoi päässä raksuttaa. Vilkaistuani pihalle, jossa siis piti sijaitseman tämä rikkinäinen uima-allas, olin tipahtaa takamukselleni; Uima-altaassa ei siis ollut edes kaakeleita!? Että rikki on, kirjaimellisestikin. Koska hotelliin saapumisaikamme oli illan jo hämärtyessä en yksinkertaisesti jaksanut (tai nähnyt) ruveta tutkimaan hotellialuetta tarkemmin ja päätimme yöpyä tämän ensimmäisen yön maakellarissamme. VIRHE.

Rikki oleva uima-allas..
Aamulla heräsin siihen, että ovemme ulkopuolella piikattiin niitä halvatun uima-altaan kaakeleita irti kellon viisareiden osoittaessa puoli seitsemää aamulla. Jokainen voi varmasti kuvitella, millä fiiliksillä tämä luksusloma paratiisisaarella alkoi.. Ovesta astuessani kompuroin ensitöikseni rikkinäisiin kukkalaatikoihin ja itku silmässä totesin että nyt saa riittää! Varasin samalta istumalta, polveani parannellen, uuden hotellin noin kilometrin päästä ja painelin vastaanottoon. Hotellin ainoa englantia osaava virkailija oli vasta matkalla työpaikalleen ja niinpä odotellessämme pakkasimme laukut, annoimme suurimman raivon laskeutua ja odottelimme virkailijaa saapuvaksi. Tämän äärimmäisen ystävällisen naishenkilön saapuessa, hänen ensimmäiset sanansa olivat että hän kyllä ymmärtää jos olette lähdössä. Minä sitten ironisesti siihen että ihanko totta ymmärrät?! Kysyin häneltä, että miksi ihmeessä tämä paikka on edes auki? Että eihän täällä voi lomailla kun tämä ei ole millään tapaa edes turvallinen ja tämähän on täysi työmaa!

Kerroin aamuisesta yhteenotosta kukkalaatikon kanssa ja samaan hengenvetoon myös sen, että tuo uima-allaskin taitaa olla myös hieman enemän kuin rikki. Mitä ihmettä te luulette tekevänne?! Hän oli samaa mieltä kanssamme mutta omistajataho haluaa ehdottomasti pitää paikan auki, työmaasta huolimatta. Virkailija oli niin pahoillaan että jo minäkin meinasin kuivata kyyneleitä jotka eivät tässä kohtaa edes johtuneet enää raivosta vaan silkasta harmistukesta, jota näin tämän nuoren naisen kärsivän. Pysyin kuitenkin lujana, sillä en usko, että matkakumppanini olisivat oleet kovinkaan innoissaan ajatuksesta että kuitenkin säälistä jäisimme remonttiavuksi hotelliin.

Näkymä huoneiston oven edessä..

Maksoin mukisematta parinkymmenen euron laskun yöpymisestä ja kuljetuksista koska en kehdannut tai jaksanut ruveta siitä enää venkoilemaan vaikka oikeasti olisi varmasti täytynyt. Halattuamme ja hyvästeltyämme tämän suloisen virkailijan suuntasimme hyvillä vaikkakin haikeilla mielin kohti uutta hotelliamme, joka osoittautui kaikinpuolin hurmaavan upeaksi resortiksi. Siis sellaiseksi, jossa oli uima-allas terassin oven edessä eikä yhtenäkään loma-aamuna tarvinnut herätä poran, sahan tai minkään muunkaan työvälineen metelöintiin :)

Tarinan opetus; Lue aina kaikki ja etenkin ne viimeisimmät kertomukset & kokemukset kaikista mahdollisista paikoista! Jos viimeisin kirjoitus on tehty vuosi sitten, on hotellisssa ehkä muutakin vikaa kuin rikkinäinen uima-allas..

Ja huomiona vielä; Tämä remontissa oleva lomaresort on varmasti ollut oikein kiva ja viihtyisä ennen remonttia ja toivon todella, että he saavat (tai ovat jo saaneet) remontin pikimiten valmiiksi, sillä uskon että elinkeinon vuoksi tämänkin hotellin tarkoituksena oli vain yrittää parhaansa. Ikävä kyllä tässä tapauksessa asiakkaan kustannuksella.

Rentoutumassa uima-altaalla
(jossa on myös kaakelit)


Throw back Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

torstai 5. huhtikuuta 2018

Kuumeessa

Pika moikat täältä flunssavuoteelta! Kuume ja tulehduksetpa ne sitten saavuttivat tämänkin perheen ja kun yksi on parantunut niin toinen sairastuu eli aika perus. Silti harmittaa, että kaikki aikataulut ja etenkin harrastukset menevät ihan uusiksi ja tauolle, byhyy! No eipä auta kuin parannella ja toivoa että lääkitys on kohdallaan ja olo kohenee. Molemmissa korvissa jylläävä korvatulehdus tekee sen ettei nukkuminenkaan oikein onnistu. Sitä, että korvalääkkeet puree ensimmäisenä, toivon eniten. Korvasärky kun on oikeastaan aika inhottavaa. Eipä ole sitä tullutkaan sitten lapsuuden sairastettua!

Throwback Tuesday jäi tällä viikolla välistä koska voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet kuvien käsittelyyn ja tekstin viimeistelyyn mutta ensi viikolla sitten taas! Toivottavasti siellä on pysytty terveenä ja arki on saanut rullata normaaliin tahtiin♥ Palataan linjoille heti kun voimat riittävät johonkin muuhun kuin lepäämiseen ja kun olo on edes jollakin tapaa normaali :)

Näillä se flunssa lähtee!
Lempeää Torstaita murut!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Viikon parhaat; Hattaraa & Hajuvettä

Pirteää Pitkäperjantaita! Viikko vierähti kovin keväisissä tunnelmissa ja on ihan uskomatonta, kuinka nopeasti päivät vaan soljuvat eteenpäin ja tulevana sunnuntaina alkaakin jo huhtikuu ♥ Tervetuloa vaan, kevättä täällä jo onkin odotettu! Lisääntynyt valonmäärä on kummallinen asia kun tuntuu, että ihan kertaheitolla kaikki, siis myös ihmiset muuttuvat jotenkin iloisemmaksi, oletteko huomanneet samaa? Mutta nyt sitten niihin viikon parhaisiin hetkiin, niihin jotka erityiseti ovat jääneet mieleen;

Hattaraneule; Hyvin poikkeuksellisesti minulla on nyt hattaranvärinen neuletakki! Mietin ostopäätöstä pitkään lähinnä juuri tuon värin vuoksi sillä pinkki nyt vain ei suoranaisesti ole mitenkään vallitsevana värinä vaatekaapissani :) Tyttäreni kuitenkin kannusti vieressä ja lähes pakotti minut antautumaan hattaran vietellykselle, hah! No nyt se on minulla ja päällekin neule on päässyt jo useammankin kerran. Lisäksi neuletakin pehmeys tekee sen, että hattaraan on ihanan pehmeä kietoutua ja lisäksi juuri itse väristä tulee pakostikin hyvälle tuulelle. Tykkään!

Hattaraa & Höttöä :)


Uinti; Nyt kun on seitsemän viikkoa tätä uus-vanhaa harrastusta takana, on uintikertojen määrä viikossa asettunut neljään per viikko. Tämä on osoittautunut oikein passeliksi määräksi ja erityisesti tykkään uinnin helppoudesta; ei tarvitse varailla harrasteaikoja vaan sen kun vaan heittää kamat kassiin ja suuntaa uimahallille, helppoa kuin mikä! Työaikani mahdollistaa sen, että pääsemme hallille heti työpäivän jälkeen ja olemme jo kilometrimme uineet kun kello neljän ruuhka alkaa. Tämä on aika ihanaa etenkin sen vuoksi että uima-altaat ovat varsin tyhjiä tuohon aikaan päivästä ja radoilla saa polskia ilman suurempia ruuhkia. Lisäksi on ihanaa ehtiä kotiin ruoanlaittoon ja muihin kotiaskareisiin vielä kun nyt on valoisaakin. Viikonloppuisin taas, noh, rehellisesti sanottuna, minusta uimahallit voisivat avata ovensa silloinkin jo vaikkapa kahdeksalta mutta toki on kivaa myös viettää ja nauttia viikonloppuisin niistä ihanan hitaista ja rauhallisista aamuista ja suunnata uimaan heti kympin jälkeen. Aika win-win tilanne siis :)

Valoisuus; Tätä nyt vaan ei voi olla hehkuttamatta sillä tämä kellonsiirtojen myötä lisääntynyt valon määrä on vaan jotain ihan käsittämättömän kivaa! Lisäksi olemme viime aikoina päässeet nauttimaan suhteellisen paljon aurinkoisesta säästä mikä on kyllä taatusti saanut hymyn useammankin vastaantulijan huulille, Rakastan! Vielä kun tähän saataisiin himpun verran lämpöasteitakin lisää niin täällähän olisi jo kevät:) Mutta kunhan nyt edes paistaa, se riittää hyvin sillä aurinko jos joku tekee ihmismielelle ihmeitä!

Valoa, kevättä & kukkasia ♥


Kotimaiset dekkarit; Christian Rönnbackan Hautalehto-dekkarit ovat viime viikkoina vieneet mennessään! Se, että pitkästä aikaa tulee luettua sellaisia kirjoja, joissa henkilöiden ja paikkojen nimet ovat ihan supi-suomalaisia, tekee lukemisesta jotenkin simppeliä. Mutkaton tarinankerronta ja tutut paikat Porvoosta Tikkurilaan tekevät sen, että tarinaan voi ikäänkuin samaistua helpommin! Ja koska jo ylläkin mainittu harrastus vaatii myös veronsa, eikä unta ole liiemmin iltaisin tarvinnut odotella, etenee lukeminen hieman hitaasti, mutta juuri tällaista leppoisaa luettavaa voikin varsin hyvin lukea ihan vaikka sivun tai pari kerrallaan ilman että juonen ehtii unohtaa. Vahva suositus!

TV-sarja Karppi; No nyt! Vihdoinkin myös kotimainen rikossarja joka vetää ihan täysin vertoja muille pohjoismaisille kanssasisarilleen! Tätäkin olen katsonut jakson silloin ja toisen tällöin, vaikka mieli olisi tehnyt ahmia koko sarja kerralla, aika vaan ei oikein anna myöden! Silti tässäkin pysyy hyvin mukana ja vielä kun jokaisen jakson alussa tulee katsaus mihin edellisellä kerralla tulikaan jäätyä, niin mukana pysyy varmasti. Hyvät näyttelijät, tässäkin tutut paikat ja koukuttava juoni vie ihan mukanaan!

Uusi hajuvesi, Kloori; Ainoa huono puoli minkä uimisessa keksin on kloori. Ensinnäkin se saa ihoni kuivumaan ja kutisemaan niin että saan uinnin jälkeen suorastaan kylpeä kosteusvoiteessa. Sen lisäksi kloorin tuoksu tarttuu hitokseen paljon sekä hiuksiin, käsiin ja noh, ihan kaikkialle! Minusta tuntuu että vaikka kuinka pesisin ja puunaisin, tuoksun silti aina ihan uimahallille. Niinpä tässä ei varmaan tarvitse haaveilla uudesta kevät-tuoksusta, se  kun tulee jo ihan omasta (tai uimahallin) takaa. En ehkä tykkää..

Treffi-ilta; Siitä onkin jo hetki aikaa kun olemme oikeasti olleet mieheni kanssa ihan varsinaisilla treffeillä ja ihan kaksistaan. Viime lauantaina suuntasimme siis pitkästä aikaa ihan kaksin viettämään iltaa, ihanaa! Oli kerrassaan huippua oikein valmistautua yhteiseen iltaan ja tehdä jotain vain kaksin. Siis jotain muuta kuin niitä arkisia askareita, vaikka nekin ihania ovat. Jotenkin sitä itsekin asennoituu eri tavalla kun ajattelee, että kyseessä on treffit, tiedättekö? Turhaan ei ravintola Via Tribunaalin pizzoja oltu hehkuteltu, ne maistuivat täydellisiltä! Tykkäsin myös ravintolan sisustuksesta ja ravintolasta muutenkin tosi paljon. Tunnelma oli oikeastikin vähän kuin Italiassa, oikeasti siis ihan siellä paikan päällä. Toivon, että saisimme joskus viedä tänne rakkaat Roomalaiset (nyk. Kiinalaiset) ystävämme kanssamme illastamaan ♥ Näen meidät jo istumassa kylmät Prosecco-lasit kädessämme, iloisen puheen sorinan ympäröimänä, iltaa viettämässä. Kutsu on siis nyt lähetetty :)

Via Tribunaali taisi heittämällä mennä
Pizzerioiden ykköseksi :)


Tällainen viikko siis täällä on ollut! Paljon kivoja asioita, rakkaiden ihmisen ympäröimänä. Sellaista arjen ihanuutta! Parhaillaan keittiössä valmistuu ei pääsiäis-lammas vaan pääsiäis-peura, joten herkuista se ei taida tämäkään juhlapyhä jäädä kiinni :)

Ihanaa & Herkullista Pääsiäistä!