Meidän Joulu 2016

Oikein mukavaa Joulupäivän iltaa! Toivottavasti Sinun joulusi on ollut lämmin, unohtumaton ja täynnä rakkauden täyteisiä hetkiä! Kuten jo No se joulu -kirjoituksessa mainitsin, tuli joulu tänä vuonna vähän varkain ja itselleni sitä oikeaa joulu-fiilistä ei tänä vuonna tullut sitten kuitenkaan ollenkaan. Vaikka kuinka luukutin tarkoituksella ja antaumuksella joulubiisejä enemmän kuin koskaan, ei edes jouluaattona tuntunut joululta. Lumen puute, ensimmäinen erilainen joulu (eri joulun viettopaikka, isäni puuttuminen ja joulua edeltänyt kiire) varmasti aiheuttivat sen, että jouluaatto tuntui tänä vuonna ihan tavalliselta viikonlopulta. Harmittelin sitä itsekseni aattoiltana enkä olisi halunnut mennä laisinkaan nukkumaan koska ajattelin, että jos se tunne kuitenkin vielä tulisi. Ei tullut ja nyt on kaiketi vain ajateltava, että näin oli tänä vuonna tarkoitettu, ensi jouluna sitten taas. Outoa tosiaan oli se, että ensimmäistä kertaa koskaan, viehätyin joululauluista (yleensä kyllästyn niihin jo viimeistään joulukuun alussa), tykästyin perinteisistä joulun väreistä (eritoten punaisesta) ja laitoin sitten kuitenkin joulun kotiin ihan hyvissä ajoin. Mikään ei auttanut joten täytyykin miettiä tarkkaan, miten ja missä ensi vuonna joulua viettää.

Mutta se jouluaatto ja lahja(t). Kuten aikaisemmin kerroin, menetimme tänä vuonna rakkaan koira-vanhuksemme ja sitä surressa, tuli puheeksi ystäväni kanssa kasvattaja, jolla olisi yksi pieni koiranpentu vailla kotia. Ajattelin heti tällöin, ettemme missään tapauksessa ole valmiita uuteen koiraan, niin paljon surimme ja kaipasimme edelleen ensimmäistä, yhteistä koiraamme. Jäin kuitenkin mielessäni miettimään, mitä jos sitten kuitenkin.. Kun huomasin, että puolitoistavuotias koiramme oli (tietenkin) allapäin  mutta myös selvästi kaipasi seuraa, pyysin ystävältäni kasvattajan yhteystietoja ja soitin hänelle. Kotona en puhunut tästä vielä mitään vaan ajattelin, että tiedustelen ja mietin ensin ennen kuin puhun mitään, välttyäksemme mahdollisilta pettymyksiltä, sillä sitä ei kukaan meistä ehkä olisi kestänyt. Kasvattajan kanssa puhuttuani, tiesin, että meille saattaisi mahdollisesti muuttaa jouluksi pieni Borderterrierin pentu!

Niinpä meille muuttikin juuri joulun kynnyksellä, joulukuun 22. päivä pieni Borderi-Herra Mocha, meidän perheen joululahja! Sovimme etukäteen, ettemme kerro sukulaisillemme lainkaan lahjastamme, vaan kaikki saavat tavata hänet sitten jouluaattona yllätyksenä. Yllätys onnistui täysin ja omat veikkauksemme sukulaisten ensi-sanoista pennun tavattuaan pitivät kyllä täysin paikkansa; Herregud så söt!

Vaikka joulufiilistä ei nyt tänä vuonna varsinaisesti tullutkaan niin lopulta se ei kyllä yhtään haittaa. Niin on tervetullut ilo ja riemu, jonka tämä tosi pieni, karvainen ystävä on jo muutamassa päivässä meille tuonut! Tervetuloa perheeseen Klettermusens Mocha Cake!

Nimi muuten on varsin osuva tähän familyyn, ruoka kun on kaikinpuolin tärkeä asia keskuudessamme. Ruoka-aiheista postausta ohjeineen tulossa heti huomenna. Pysyhän siis kuulolla jos olet esimerkiksi vailla hyväksi testattua ohjetta vaikkapa uudenvuoden illanistujaisiin tai bileisiin!