Lähteä vai jäädä?

Voi pojat mikä kesä! Enpä olisi uskonut (vaikka salaa mielessäni toivoinkin), että saamme pitkästä aikaa kuuman ja oikean Kesän, isolla Koolla! On ollut kerrassaan ihanaa nauttia kesästä ja niinpä mekin jäimme Suomeen koko kesäksi eikä kyllä kaduta yhtään!

Täällä on syöty mansikoita, luettu kirjoja ja uitu sydämen kyllyydestä. Nautittu leppoisista kesäpäivistä läheisten seurassa oikein antaumuksella! Tehty siis kaikkia ihania kesäjuttuja :)

Siitäpä päästäänkin loivalla aasinsillalla jo eilen Facebookin puolella mainitsemaani aiheeseen eli kumpi on helpompaa, lähteä vai jäädä? Aihe kumpusi mieleeni siitä, kun männä viikolla on sanottu hyvästejä tai heippoja parhaimmille ystäville ja vieläpä useampaankin otteeseen. Ensin treffasimme rakkaat Norjalaiset lentokenttä-lounaan merkeissä torstaina ja vaikka etäisyys Suomen ja vuonojenmaan välillä ei suuren suuri olekaan on lähdönhetki aina vähän kirpaiseva; Milloin näemme seuraavaksi? - on kysymys joka on aina päällimmäisenä mielessä. Eilen sitten hyvästeltiin toiset rakkaat eli Kiinalaiset ystävämme, jotka viettivät pitkää kesälomaa koto-Suomessa. Etenkin eilinen hyvästely sai tyttäreni surunmurtamaksi kun paras ystävä matkaa maailman toiselle puolen! On sydäntä riipaisevaa nähdä toisen suru etenkin kun itse tasan tietää tunteen ja nieleksii samaan aikaan omia kyyneleitä vain jottei toinen romahtaisi ihan täysin.

Olemme tyttäreni kanssa puhuneet aiheesta vuosien saatossa melkoisen paljon, johtuen juurikin siitä, että läheisiä asuu niin paljon kaukana. Pohdimme kerran, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä eli sitä, onko kamalampaa jäädä kun joku lähtee vai olla itse se lähtijä. Minusta on kamalampaa jäädä. On hirvittävän omituinen tunne, kun yhtäkkiä talo tai ympäristö on tyhjä vieraista ja läheisistä! Tuntuu että maailma seisahtuu. Lähtijällä taas on aina jotain tekemistä! Edes se kotimatka, oli se sitten lyhyt tai pitkä mutta kuitenkin! Toisaalta taas, lähteminenkään ei ole helppoa. Tyttäreni selkeästi omaa kanssani samaisen taidon(?) surra ja murehtia asioita, jotka ovat vielä edessäpäin. Esimerkkinä nyt yksikin kerta ollessamme parhaan ystäväni luona viikonlopun vietossa, tyttäreni murehti jo edellisenä iltana tulevia seuraavan päivän jäähyväisiä..

Ja jos näissä ei vielä ollut tarpeeksi jäähyväisiä yhdelle viikolle niin kaiken kukkuraksi rakkaat ja pitkäaikaiset naapurimme sulkivat naapurin ovensa viimeistä kertaa ja muuttivat uuteen kaupunkiin. On tämä siis ollut kieltämättä aikamoinen hyvästien viikko! Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut ja voimme tavata toisiamme heti taas seuraavan kerran ♥

Lopun kaiken en sitten kuitenkaan ihan tiedä, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä. Mitä sinä olet mieltä?

Lempeää lauantaita!

Throwback Tuesday; Ystävyyttä ympäri maailman

Elettiin kevättä 2017 kun matka kohti Kiinaa oli alkamassa. Tulossa olisi ehkä koskaan kauimmin (miten se sanotaan?) odotettu matka joka suuntautuisi maantieteellisestikin kauas, Suomesta katsottuna ainakin. Kun ystäväperheemme vuotta aikaisemmin oli matkalaukut pakattuna lähdössä kohti lentokenttää, ei kyyneliltä ja kaipuulta vältytty. Silloin lupasimme matkata heitä tervehtimään toiselle puolelle maailmaa heti sopivan tilanteen tullen, enkä hetkeäkään epäillyt etteikö lupaus pitäisi. Silti se, että matka tosiaan olisi ihan oikeasti edessä, tuntui jotenkin käsittämättömältä. Pian taas näkisimme toisemme ja saisimme viettää aikaa yhdessä. Etenkin tyttäreni oli kaivannut ystäväänsä ja useat ikävän ja kaipuun täyttämät illat oli syksyn ja talven aikana ehditty viettämään. Ja kyllä se ikävä taisi ihan meidän aikuistenkin sisintä riipiä.

Temple of heaven puistoalueineen on yksi kauneimmista
koskaan näkemistäni alueista!

Reissumme alkoi kiireen keskeltä, pitkien työpäivien jälkeen ja lentokentälle saapuessa olo oli todella epätodellinen; me ihan todella näemme ystävämme ihan pian ja me olemme oikeasti matkalla Kiinaan!? Olen huomannut, että tällaisissa matkoissa, jotka suuntautuvat ystävien luokse, on matkallelähtö-fiilis ja -valmistautuminen hieman erilaista kuin tavalliselle lomamatkalle suuntaaminen. Tärkeintä tulevassa matkassa ei olekaan uusi kohde ja tekeminen matkan aikana vaan ihan vilpitön yhdessä vietettävä aika tärkeiden läheisten seurassa. Lisäksi minusta on aina kiva viedä tuliaisiksi jotain Suomesta. Jotain sellaista, mitä ajattelen ulkosuomalaisten ehkä kaipaavan. Emme siis olleet etukäteen suunnitelleet mitään ohjelmaa reissumme ajaksi. Ne kohteet nähdään mitä nähdään- ajatuksella lähdettiin matkaan ja tärkeintä on saada viettää aikaa rakkaiden seurassa. Toki olimme etukäteen viestitelleet keskenämme, mitä toiveita meillä on matkalle mutta vilpittömästi ne kaikki olivat ainoastaan toiveita.

Uskomattoman kaunis &
valtavan kokoinen Kielletty Kaupunki
(ja sininen taivas!)

Ja voi mitä kaikkea me todella tuon reilun viikon aikana koimmekaan! Olin etukäteen mielessäni jotenkin ajatellut Pekingin olevan hälyinen, likainen ja sekasortoinen mutta mitä  vielä! Peking on yhdellä sanalla kuvattuna hurmaava! Meillä kävi uskomaton tuuri säiden suhteen ja saimme yhtä päivää lukuunottamatta nauttia kirkkaan sinisestä taivaasta, mikä ei ole millään tavalla mitattuna mitenkään itsestäänselvyys saasteiden täyttämässä Kiinassa. Suurimpana haaveena oli varmasti jokaisella meistä nähdä edes pieni pala Kiinan muuria (Great Wall) ja vietimmekin muurilla lähes kokonaisen päivän. Samoin Kielletty kaupunki (Forbidden City) sekä Taivaan temppeli (Temple of Heaven) upeine puistoalueineen tuli matkan aikana nähtyä. Omaksi suosiksi nousi kuitenkin kylki kylkeen rakennetut hutongit. Pienet, matalat talot, joita ympäröi puikkelehtivat kujat ja kadut. Hutong-alueita puretaan jatkuvasti ja on kyllä valtava sääli, jos nämä ennen muinoin Keisareiden palkollisten, palvelijoiden ja työmiesten asuinalueet puretaan kokonaan! Alue on valtavan kaunis ja kivoja kahviloita sekä ravintoloita löytyy mitä yllättävimmistä paikoista.

Kiinan muurilla juostaan mös maraton.
Ehkäpä sinne seuraavaksi.. :)

Parasta kuitenkin koko reissussa oli tavata rakkaat ystävämme! Oli suuri kunnia sekä äärettömän mukavaa saada asua lomamme ajan ystävien upeassa kodissa, mikä mahdollisti ja maksimoi yhdessä vietetyn ajan ♥ Illat kuluivatkin hyvän ruoan ja kylmien juomien parissa nauttien puutarhassa kevään lämpimistä illoista parhaassa mahdollisessa seurassa. Sitä näkee matkakohdetta hieman eri perspektiivistä silloin kun lomailee paikallisten seurassa ja apuna sekä oppaana toimivat paikan päällä asuvat ihmiset. En usko, että olisimme koskaan ominpäin nähneet ja löytäneet sellaisia paikkoja, mitä tällä reissulla saimme nähdä! Olkoonkin tämä siis kunnianosoitus sekä Pekingille että rakkaille ystävillemme, joita leikkisästi nykyään ihan vaan Kiinalaisiksi kutsutaan, suurella rakkaudella tietenkin!

Ihana kahvila keskellä Hutongeja ♥

Ystävyydelle ♥

Reissusta on nyt kulunut lähes vuosi ja tätä kirjoittaessa, varmasti arvaattekin, nostaa ikävä taas päätään. Toivon koko sydämestäni, että tapaamme ystävämme taas pian! Toivon myös, että ehtisimme vierailla Kiinassa vielä uudemmankin kerran, sillä taisipa Peking vähän yllättäenkin ansaita pienen paikan sydämessäni..

Tällä viikolla matkattiin Kiinassa, saapa nähdä, mihin ensi viikolla Throwback Tuesday meidät vie :)

Kivaa Tiistaita ystävät!

Throwback Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Viikon parhaat; Hattaraa & Hajuvettä

Pirteää Pitkäperjantaita! Viikko vierähti kovin keväisissä tunnelmissa ja on ihan uskomatonta, kuinka nopeasti päivät vaan soljuvat eteenpäin ja tulevana sunnuntaina alkaakin jo huhtikuu ♥ Tervetuloa vaan, kevättä täällä jo onkin odotettu! Lisääntynyt valonmäärä on kummallinen asia kun tuntuu, että ihan kertaheitolla kaikki, siis myös ihmiset muuttuvat jotenkin iloisemmaksi, oletteko huomanneet samaa? Mutta nyt sitten niihin viikon parhaisiin hetkiin, niihin jotka erityiseti ovat jääneet mieleen;

Hattaraneule; Hyvin poikkeuksellisesti minulla on nyt hattaranvärinen neuletakki! Mietin ostopäätöstä pitkään lähinnä juuri tuon värin vuoksi sillä pinkki nyt vain ei suoranaisesti ole mitenkään vallitsevana värinä vaatekaapissani :) Tyttäreni kuitenkin kannusti vieressä ja lähes pakotti minut antautumaan hattaran vietellykselle, hah! No nyt se on minulla ja päällekin neule on päässyt jo useammankin kerran. Lisäksi neuletakin pehmeys tekee sen, että hattaraan on ihanan pehmeä kietoutua ja lisäksi juuri itse väristä tulee pakostikin hyvälle tuulelle. Tykkään!

Hattaraa & Höttöä :)

Uinti; Nyt kun on seitsemän viikkoa tätä uus-vanhaa harrastusta takana, on uintikertojen määrä viikossa asettunut neljään per viikko. Tämä on osoittautunut oikein passeliksi määräksi ja erityisesti tykkään uinnin helppoudesta; ei tarvitse varailla harrasteaikoja vaan sen kun vaan heittää kamat kassiin ja suuntaa uimahallille, helppoa kuin mikä! Työaikani mahdollistaa sen, että pääsemme hallille heti työpäivän jälkeen ja olemme jo kilometrimme uineet kun kello neljän ruuhka alkaa. Tämä on aika ihanaa etenkin sen vuoksi että uima-altaat ovat varsin tyhjiä tuohon aikaan päivästä ja radoilla saa polskia ilman suurempia ruuhkia. Lisäksi on ihanaa ehtiä kotiin ruoanlaittoon ja muihin kotiaskareisiin vielä kun nyt on valoisaakin. Viikonloppuisin taas, noh, rehellisesti sanottuna, minusta uimahallit voisivat avata ovensa silloinkin jo vaikkapa kahdeksalta mutta toki on kivaa myös viettää ja nauttia viikonloppuisin niistä ihanan hitaista ja rauhallisista aamuista ja suunnata uimaan heti kympin jälkeen. Aika win-win tilanne siis :)

Valoisuus; Tätä nyt vaan ei voi olla hehkuttamatta sillä tämä kellonsiirtojen myötä lisääntynyt valon määrä on vaan jotain ihan käsittämättömän kivaa! Lisäksi olemme viime aikoina päässeet nauttimaan suhteellisen paljon aurinkoisesta säästä mikä on kyllä taatusti saanut hymyn useammankin vastaantulijan huulille, Rakastan! Vielä kun tähän saataisiin himpun verran lämpöasteitakin lisää niin täällähän olisi jo kevät:) Mutta kunhan nyt edes paistaa, se riittää hyvin sillä aurinko jos joku tekee ihmismielelle ihmeitä!

Valoa, kevättä & kukkasia ♥

Kotimaiset dekkarit; Christian Rönnbackan Hautalehto-dekkarit ovat viime viikkoina vieneet mennessään! Se, että pitkästä aikaa tulee luettua sellaisia kirjoja, joissa henkilöiden ja paikkojen nimet ovat ihan supi-suomalaisia, tekee lukemisesta jotenkin simppeliä. Mutkaton tarinankerronta ja tutut paikat Porvoosta Tikkurilaan tekevät sen, että tarinaan voi ikäänkuin samaistua helpommin! Ja koska jo ylläkin mainittu harrastus vaatii myös veronsa, eikä unta ole liiemmin iltaisin tarvinnut odotella, etenee lukeminen hieman hitaasti, mutta juuri tällaista leppoisaa luettavaa voikin varsin hyvin lukea ihan vaikka sivun tai pari kerrallaan ilman että juonen ehtii unohtaa. Vahva suositus!

TV-sarja Karppi; No nyt! Vihdoinkin myös kotimainen rikossarja joka vetää ihan täysin vertoja muille pohjoismaisille kanssasisarilleen! Tätäkin olen katsonut jakson silloin ja toisen tällöin, vaikka mieli olisi tehnyt ahmia koko sarja kerralla, aika vaan ei oikein anna myöden! Silti tässäkin pysyy hyvin mukana ja vielä kun jokaisen jakson alussa tulee katsaus mihin edellisellä kerralla tulikaan jäätyä, niin mukana pysyy varmasti. Hyvät näyttelijät, tässäkin tutut paikat ja koukuttava juoni vie ihan mukanaan!

Uusi hajuvesi, Kloori; Ainoa huono puoli minkä uimisessa keksin on kloori. Ensinnäkin se saa ihoni kuivumaan ja kutisemaan niin että saan uinnin jälkeen suorastaan kylpeä kosteusvoiteessa. Sen lisäksi kloorin tuoksu tarttuu hitokseen paljon sekä hiuksiin, käsiin ja noh, ihan kaikkialle! Minusta tuntuu että vaikka kuinka pesisin ja puunaisin, tuoksun silti aina ihan uimahallille. Niinpä tässä ei varmaan tarvitse haaveilla uudesta kevät-tuoksusta, se  kun tulee jo ihan omasta (tai uimahallin) takaa. En ehkä tykkää..

Treffi-ilta; Siitä onkin jo hetki aikaa kun olemme oikeasti olleet mieheni kanssa ihan varsinaisilla treffeillä ja ihan kaksistaan. Viime lauantaina suuntasimme siis pitkästä aikaa ihan kaksin viettämään iltaa, ihanaa! Oli kerrassaan huippua oikein valmistautua yhteiseen iltaan ja tehdä jotain vain kaksin. Siis jotain muuta kuin niitä arkisia askareita, vaikka nekin ihania ovat. Jotenkin sitä itsekin asennoituu eri tavalla kun ajattelee, että kyseessä on treffit, tiedättekö? Turhaan ei ravintola Via Tribunaalin pizzoja oltu hehkuteltu, ne maistuivat täydellisiltä! Tykkäsin myös ravintolan sisustuksesta ja ravintolasta muutenkin tosi paljon. Tunnelma oli oikeastikin vähän kuin Italiassa, oikeasti siis ihan siellä paikan päällä. Toivon, että saisimme joskus viedä tänne rakkaat Roomalaiset (nyk. Kiinalaiset) ystävämme kanssamme illastamaan ♥ Näen meidät jo istumassa kylmät Prosecco-lasit kädessämme, iloisen puheen sorinan ympäröimänä, iltaa viettämässä. Kutsu on siis nyt lähetetty :)

Via Tribunaali taisi heittämällä mennä
Pizzerioiden ykköseksi :)

Tällainen viikko siis täällä on ollut! Paljon kivoja asioita, rakkaiden ihmisen ympäröimänä. Sellaista arjen ihanuutta! Parhaillaan keittiössä valmistuu ei pääsiäis-lammas vaan pääsiäis-peura, joten herkuista se ei taida tämäkään juhlapyhä jäädä kiinni :)

Ihanaa & Herkullista Pääsiäistä!

Throwback Tuesday; 40 is new 30!

Huomenta tiistaihin! Tänään matkataankin ihan täällä kotimaan kamaralla ja palataan parhaan ystäväni synttäribileisiin :) Pyöreitä vuosia juhlittiin pari kuukautta takaperin tammikuussa ja voi miten huippu-ilta olikaan kyseessä! Juhlia vietettiin siis täällä Suomessa vaikka bestikseni onkin asunut ulkomailla jo vuosia, viimeiset vuodet Norjassa kuten ehkä täältä blogistakin on käynyt ilmi. Mielestäni oli kiva idea päättää järjestää juhlat täällä, tällöin myös Norjalaiset pääsivät tutustumaan samalla hänen synnyinmaahansa, osa vieraista kun ei ollut Suomessa koskaan aikaisemmin käynyt.

Ja koska kyseessä oli tärkeä juhlapäivä, lähdimme mekin mieheni kanssa kaupunkilomalle parinkymmenen kilometrin päähän Helsingin keskustaan ja yövyimme samaisessa hotellissa ystäviemme seurassa. Hotelli Lilla Roberts ansaitsee muuten kaiken sen hehkutuksen mitä siitä ainakin allekirjoittanut oli jo etukäteenkin kuullut. Kerrassaan upea miljöö keskellä kaupunkia!

Hotelli Lilla Roberts ansaitsee sydämen! ♥ 

Aloitimme illan yhteisillä onnittelu-drinkeillä ja -lauluilla ravintola Rosterissa, johon kaikki vieraat saapuivat aika tarkalleen samalla kellonlyömällä. Paikalle oli kutsuttu lähimmät ystävät ja sukulaiset niin täältä Suomesta kuin myös Norjasta. Vuonojen maastakin matkaan lähti kymmenen hengen porukka, huippua! Yhteensä meitä juhlijoita oli lähemmäs kolmekymmentä, mikä oli oikein sopiva määrä ihmisiä, sillä näin aikaa riitti jutella ja viettää kaikkien vieraiden seurassa myös itse synttärisankarilla!

Drinkkibaarista suuntasimme torin toiselle laidalle ja hyppäsimme meitä vartavasten tilattuun ratikkaan. Spårakoff kyyditti meitä ympäri kaupunkia parin tunnin ajan ja olipa muuten hauska kokemus ihan näin pääkaupunkiseudulla koko elämänsäkin asuneellle, saati sitten ulkomaisille vieraille. Puheista päätellen kaikki tykkäsivät hurjasti :) Talvinen Helsinki pisti nimittäin parastaan ja ympäri kaupunkia valaistut rakennukset antoivat kivan lisä talviseen ratikka-ajeluun. Palvelu ratikassa oli äärettömän ystävällistä ja juomat taatusti kylmiä, Heh! Ajelun aikana kuultiin ystävien toimesta myös läpileikkaus Helsingin nähtävyyksiin ja kyllä siinä naurettiin mahat kippurassa joillekin käännöslauseille sillä eipä ole muuten ihan kovin yksinkertaista kertoa englanniksi, mikä idea on Temppeliaukion kirkolla (joka näyttää ulkopuolelta lähinnä siis maastoutuneen kallion sisään) tai mitä tapahtuu piritorilla..

Spårassa on tunnelmaa!

Ajelun jälkeen suuntasimmekin askeleemme kohti illallista ja ravintola Cantina Westia. Synttärisankarin (ja myös kaikkien vieraiden) toiveena oli saada hyvää ja lämmintä ruokaa rennossa ilmapiirissä sekä niin, että ruokaa on myös riittävästi. Ei siis mitään hifistelyä tai piperrystä kiitos! Cantina Westistä meille oli varattuna kokonaan oma tila ravintolan ylemmästä kerroksesta, ja tämä osoittautui loistavaksi ideaksi! Näin saimme viettää aikaa omassa porukassa keskenämme (eikä juhlaväki kadonnut ympäri ravintolaa) ilman ulkoisia häiriötekijöitä :) Puheita, lahjoja sekä sitä ruokaakin riitti kaikkien tarpeeseen, aika vaan tuntui menevän hurjan nopeasti! Mutta niinhän se aina menee kun on hauskaa!

Ilmapallotkin pysyivät matkassa
mukana koko illan :)

Loppuillaksi suuntasimme vielä heittämään kannat kattoon sekä laittamaan jalalla koreasti yökerhon vilinään, jotta viimeisetkin energiat varmasti saatiin kulutettua tanssin keinoin :) Juhlat olivat niin huippukivat ja oli aivan huikaisevan ihanaa nähdä paljon tuttuja ja uusiakin kasvoja ympärillä!

Olen tässä nyt muutaman kuukaden aikana palannut ystäväni suureen merkkipäivään ja illan tunnelmaan monen monta kertaa enkä kylliksi voi juhlan järjestäjää ja synttärisankaria näistä bileistä kiittää! Kiitos rakas T ♥

Helsinki ♥ 

Parasta oli jälleen kerran viettää aikaa läheisten ystävien seurassa ja nähdä iloisia ilmeitä ympärillä. Jotenkin sitä pitäisi useammin muistaa kerätä porukka kasaan ja pistää bileet pystyyn! Ja vaikka otsikossa ehkä annetaankin ymmärtää että "joku" sattaisi potea ikäkriisiä, niin taitaapa  meistä nelikymppisistä ihan jokainen kuitenkin lopulta olla myös ihan sinut uudenvuosikymmenen tullessa mittariin :)


Tällaisella kotimaan reissulla matkattiin tällä viikolla, mihinköhän muistoissa seuraavan kerran matkataan..?

Kivaa tiistaita juuri Sinulle!

Throw back Tuesday on juttusarja, joka nimensä mukaisesti ilmestyy tiistaisin. 
Silloin muistellaan menneitä; palataan hetkiin, paikkoihin ja tapahtumiin, 
jotka ovat jääneet mieleen jostakin erityisestä syystä. 
Tervetuloa mukaan matkalle menneeseen!

Ystävyydestä

Heippa ihanaiset! Eilen vietettiin ystävänpäivää ja olen niin iloissani, että tätä ystävyyden ja rakkauden päivää on vihdoin alettu viettämään myös täällä koti-suomessa ♥ Minusta päivän ajatus sekä idea on hyvin lämminhenkinen ja ei kai sitä koskaan voi liikaa iloita ja huomioida läheisiään? Vaikka luonnollisesti ajattelenkin niin, että jokainen päivä on hyvä päivä osoittaa rakkautta ja ystävyyttä niin onhan se kuitenkin kivaa, kun jonain tiettynä päivänä saa huomioida ihan erityisesti vai mitä mieltä olette?

Eilinen päivä oli muutenkin kerrassaan ihana, johtuen ystävänpäivän lisäksi myös samalle päivälle osuvasta syntymäpäivästäni! En oikeastaan koskaan ole pitänyt ikää numeroina juuri minään, ihan yhtä lailla hyvä tyyppi tai rakas ystävä voi olla 10 vuotias kuin 80 vuotiaskin. Kaikkia ikäryhmiä itseasiassa kuuluu omaankin ystäväporukkaani ja ihan jokaisesta olen iki-onnellinen!

Mitä se ystävyys sitten on?

♥ Ystävyys on sitä, että tietää toisen olevan lähellä, henkisesti ja toivottavasti joskus myös fyysisestikin, vaikkei välttämättä sanottaisi sanaakaan..

♥ Ystävyys on tunne ja side toiseen! Ihmiseen, josta tykkää ja jota tekee mieli halata..

♥ Ystävään voi luottaa eikä ystävä tuomitse vaikka asioista oltaisiin joskus jopa eri mieltäkin..

♥ Ystävää on ikävä!


Toivottavasti kaikilla oli ihana ystävänpäivä eilen! Täällä heräillään pikkuhiljaa uuteen päivään (ja uuteen vuosikymmeneen!) ja ihastellaan aamu-unisin silmin upeaa kukkaloistoa kaikista niistä valtavan upeista kukkakimpuista, joita eilen juhlapäivänäni sain.

Kaunis kiitos kaikille onnentoivotuksista vielä tätäkin kautta ♥

Leppoisaa Torstaita ystäväiset!

Syntymäpäiväruusut ♥

Maailma on mun (ja sun)

Huomenta ihanat! Viime keväänä sain vuosien, vuosien jälkeen viestin yläaste-aikaiselta ystävältäni ja siitä asti olemme viesteilleet viikottain, joskus jopa ihan päivittäin. Kuulumisia ja vinkkejä on vaihdettu niin arkielämän kommelluksista kuin ostoksista ja vaikka emme ole tosiaan toisiamme nähneet vuosikymmeniinkausiin, tuntuu kuin hän olisi ihan siinä vieressä.

Eilen jutustelimme matkailusta ja ihmisistä, joita on tullut ympäri maailmaa tavattua. Sanoinkin, että jos pitäisi sanoa jokin asia, josta en matkailussa pidä, niin se olisi kyllä pelko ja tunne siitä, etten välttämättä tapaa heitä enää koskaan. Ihana kamapaaja perheineen Turkissa, puhelimen pelastajani Kreikan saarella tai pieni Hollantilainen viinibaarin pitäjä San Marinossa, puhumattakaan Kauniista Italiattaresta Roomassa. He ovat kaikki ansainneet paikkansa sekä sydämessäni että mielessäni ♥

Missä tapaamme seuraavaksi?

Minulla on taipumus kiintyä ihmisiin (no, vähän paikkoihinkin) ja kun tunne saa otteen, se vetää mielen surkeaksi, välillä jo ennen eron hetkeäkin. Mutta onneksi välillä käy niinkin, että vaikka tapaisi toisella puolen maailmaa, sitä tapaa myös uudestaan! Näin kävi ystävälleni joka vietti aikoinaan useamman viikon Englantilaisessa kaupungissa eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kanssa ja he tapaavat säännöllisesti edelleenkin. Treffit sovitaan maahan ja kaupunkiin, johon kaikki pääsevät ja juttua jatketaan siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. Tänä päivänä vain maailma on rajana ja kekseliäisyys tai viitseliäisyys antaa kyllä mahdollisuuden tavata jos ikävä kasvaa liian suureksi.

Se vilpitön ilo, joka Turkkilaisen kampaajani kasvoilta paistoi tavatessamme parin vuoden tauon jälkeen oli sanoinkuvaamaton ♥ Sitä en unohda koskaan! Mitähän mahtaa kuulua Egyptiläiselle tarjoilijalle, joka jakoi elämäntarinansa kahvikupposen ääressä Niilin rannalla eräänä aurinkoisena päivänä? Saapa nähdä, törmäämmekö vielä joskus jossakin maailman kolkassa. Onneksi maailma on mun ja sun!

Valoa Keskiviikkoon murut!

Stand by Me

Pirteää keskiviikkoa ystäväiset! Tuleeko muille otsikosta mieleen iki-ihana ystävyydestä kertova klassikkoelokuva ja samaisen elokuvan tunnusbiisi? Hassua, kuinka jotkut kappaleet vievät ajatukset ja muistot menneeseen ja mieleen tulvii hetkiä elämän eri vaiheilta. Sepä kai se musiikin yksi parhaita puolia onkin. Ihanien kappaleiden lisäksi on tietenkin kaikki ah, ei niin kivat korvamato-biisit, jotka jäävät soimaan päässä rasittavuuteen asti (itsellänihän kyseinen kappale on soinut päässä jo useamman päivän, pahoittelut, jos joku muu nyt postauksen myötä kokee saman kohtalon!). Elämässä on myös paljon muitakin asioita, jotka seuraavat mukana minne sitä sitten meneekin. Paljon on myös asioita, jotka kulkevat mukana ainoastaan hetken tai ehkäpä vain jonkin aikaa. Muistot ovat kuitenkin niitä, jotka hyvässä lykyssä kulkevat mukana läpi ihan koko elämän.

Täällä on tullut viimeaikoina mietittyä ja pohdittua, mitä kaikkea sitä elämässä mukanaan kantaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Järjestelin menneenä viikonloppuna vaatehuoneeksikin kutsuttua, niin sanottua ylimääräistä(?) huonettamme (jota hienommalta nimeltä voisi kutsua myös pukeutumishuoneeksi) ja totesin, että kaikkea roskaa sitä kaappeihin ja hyllyihin ajan saatossa kertyykään! Sen roskan seasta välillä kyllä löytyy ihan aarteitakin! Sellaista, joka aiheuttaa vilunväreitä ja esimerkiksi sen, ettei järjestely ja siivoaminen sujukaan ihan niin nopeasti, kuin aluksi tuli ajateltua. Tällä kertaa löysin laatikollisen vanhoja kalentereita ja päiväkirjoja, joita jäin toviksi selailemaan. Kirjoitin päiväkirjaa reilusti yli parikymppiseksi asti ja mietin nyt parhaillaan, mitä näille vanhoille muistoille pitäisi tehdä. Toisaalta en niitä poiskaan raaskisi heittää,  niihin kun on vuodatettu hurja määrä merkittäviä hetkiä elämän eri vaiheilta. Mutta sitten taas, kaikkea ei voi hillota varastossa (tai pukeutumishuoneessa) loputtomiin ja mitäänhän täältä ei kukaan lopulta mukaansa saa..

Tavaroiden lisäksi sitä välillä havahtuu myös miettimään, minkälaisia ihmisiä elämä on matkan varrella mukanaan tuonut. On ihmisiä, joita tapaa satunnaisesti ja joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset small talkin muodossa, on ihmisiä jotka ovat kuuluneet elämään since forever. On henkilöitä, jotka ovat tippuneet vähän kuin tähtenä taivaalta jossakin ehkä yllättävässäkin tilanteessa silloin, kun heitä tietämättäänkään on kaivannut ja sitten on ehkä myös heitä, jotka eivät välttämättä paikkaansa ansaitse mutta ovat matkan varrella jotenkin mukaan kuvioihin tulleet. Näissä henkilöissä on vähän sama kuin päiväkirjoissa, mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä? Ihmisiä ei oikein voi heivata roskakoriin samoin kuin tavaroita. Tärkeintä kai kuitenkin on se, että henkilöt joilla itsensä ympäröi, ovat sellaisia, joiden seurassa saa olla oma itsensä, heidän seurassaan ei tarvitse tuntea jännitystä, pahaa mieltä tai pelätä. He tuntevat minut ja minä heidät. Tiedän, että he ovat siinä silloin kun tarvitsen ja he tietävät, että minulla on olkapää johon nojata kun siltä tuntuu. Tiedän, että voin luottaa ja he luottavat.

Eilen aamulla työpaikan parkkipaikalla minua vastassa oli hellyyttävä näky; Työtoverini auton etupenkillä istui turvavöissä Herra Nalle ja odotti ystävänsä työpäivää päättyväksi, jotta voitaisiin körötellä sitten yksissä tuumin kotiin :) Ystävyyttä voi olla hyvin erilaista, parasta kuitenkin on, että se saa hymyn huulille ja auttaa jaksamaan, vaikka sitten sen yhden työpäivän verran!

Odottavainen Herra Nalle

♥ Halaus Ystäville ja Ystävyydelle ♥

P.S. Päiväkirjat sekä kalenterit löysivät kuin löysivätkin paikkansa ja saivat ainakin vielä toistaiseksi jäädä sittemmin siivottuun ja järjesteltyyn pukeutumishuoneeseen :) 

Viikkokatsaus vko 27

Huomenta kaverit! Se on perjantai täällä taas. Niin nämä viikot vaan hujahtaa ja kohta huomaamme että joulu tekee taas tuloaan, hah! No joulut sikseen ja keskitytään tähän kesään nyt kuitenkin. Vaikka pakko hieman mainita, että on se kumma kuinka harvinaisen kylmällä säällä kesä meitä nyt hellii, etenkin kun eilen lehdessä puhuttiin kesän(!) lumensyvyysennätyksestä. Siis heinäkuussa, keskikesällä. Että kyllä se varmaan niin on, että jos haluaa kesällä oikesti nauttia lämmöstä niin kannattaa suosiolla lomailla jossakin ihan muualla kuin Suomen kamaralla. Ei tosiaan voi tietää, tuleeko heinäkuussa lunta vai paistaako aurinko, huh.

Kulunut viikko oli yllätys yllätys, kiireinen mutta myös varsin mukava. Tapahtumia ja tilanteita oli paljon ja etenkin ystävien ja sukulaisten näkeminen on ilostuttanut useamman kerran kuluneella viikolla. Mennäänpä siis suoraan viikon parhaisiin hetkiin! Kuluneella viikolla..

Istutin..

.. Muutaman kukan pihallemme. Oikeammin istutin kukat kylläkin ruukkuihin, mutta joka tapauksessa. Koska en puukenkien maasta ehtinyt tuoda tuliaisena yhtäkään kukkaa, halusin kuitenkin jotain uutta ja piristävää pihallemme. Maailmalle kiitos siitä, että asumme valtavan kukkakaupan lähellä! Kaupassa tulee vierailtua useamman kerran kuukaudessa, usein ihan viikottain ja viime viikolla jopa useamman kerran eräänä päivänä. Harmittaa vaan vietävästi kukkien hinnat Suomessa, mutta vannon että sinä päivänä kun asun lähempänä keski-Euroopan kukkaketoja, niin minulla on aina tuoreita kukkia jokaisessa huoneessa! 

Laventelin väri ja tuoksu ♥

Iloitsin..

.. Sukulaisten ja tuttujen paikkojen näkemisestä Hollannissa. Vaikka itse reissun syy ei mikään iloinen ollutkaan, olin äärimmäisen hyvilläni kuitenkin siitä, että tapasin rakkaita sukulaisiani Hollannissa. Paljon tuli kaivettua muistoja menneisyydestä ja vierailtua lapsuudesta tutuissa maisemissa. Alankomaiden aakeus ja laakeus oli juuri niin kaunista kuin muistinkin ja Hollantilaiset aivan yhtä iloisia kuin ennenkin :) Hollanti voisi olla myös tosi kiva paikka asua! Talot ovat vähän kuin piparkakkutaikinasta veistettyjä ja ilmasto ympäri vuoden mukavan lempeä.

Lounastin..

.. Entisen työtoverini kanssa keskiviikkona ja olipa kyllä mukava nähdä. Ystäväni oli kesäkuun alussa legendaarisella Route 66- reissulla Amerikassa ja matkakuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Matkailu taitaa olla lukemisen lisäksi, molempien intohimo ja niistäpä sitä aina tuleekin yhtä sun toista jutusteltua. Oli tosi mukava lounastuokio ja katkaisi taas mukavasti työpäivää kun välillä lähtee vähän tuulettumaan pois toimistolta. Mikäli haaveissasi on joskus lähteä ajelulle Route 66:lle kannattaa käydä tsekkaamassa ystäväni reissupostaukset täältä . Matkatuliaisena sain haaveilua varten (ja tulevia matkasuunnitelmia edistämään) minkäpä muunkaan kuin ihka-aidon Route 66 magneetin! Kiitos vain J!

Jonain päivänä.. ♥

Kokkasin..

.. Paahdettua tomaattikeittoa, josta tuli ihan todella maukasta! Bongasin reseptin ihanasta Eveliinalivin- blogista, joka muuten on ollut jo vuosia yksi lemppariblogeja seurattavien blogien listalla. Tämä paahdettu tomaattikeitto maistui taivaalliselta, yhtä hyvältä kuin ennakkoon ajattelinkin. Jos siis kaipaat maistuvaa tomaattikeiton ohjetta, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä reseptiä. Makuelämys on taattu ja mieli alkoi väkisinkin laukkaamaan Etelä-Euroopan lämpimille terasseille ;) Näen myös itseni nauttimassa tätä ihanuutta talven pimeinä iltoina, seurana rakkaimmat ihmiset ja lasillinen maistuvaa punaviiniä..♥

Huristin..

.. Autolla pitkin Alankomaita. Minä siis luonnollisesti olin apukuljettajana ja olen oppinut olemaan hommassa jo aika hyvä :) Yhteisiä autoiluvuosia on kertynyt jo niin monta, että molemmat tietävät kyllä oman paikkansa varsin hyvin. En juurikaan puutu muuhun kuin siihen, että kerron, mitä ympärillä ohi vilahtaa ja minne voitaisiin seuraavaksi mennä. Valitsen kartasta tai navigaattorista tiet (moottoriteitä vältellään viimeiseen asti) ja mukavimmat paikat pysähtyä taukoilemaan. En oikeasti koskaan neuvo ajamisessa, vaikka liikennesäännöt nykyään varsin hyvin osaankin, koska, noh, enhän minä osaa ajaa autoa. Välillä saatan kyllä jarruttaa myötätunnosta mutta muuten annan kyllä auton ajajan ajaa ihan itse!

Kohti lentokenttää ♥

Hämmästelin..

.. Kuinka paljon eläimiä joka puolella Hollantia oli! Siis ihan jokaisella pellolla tai ruohomätästä muistuttavalla alueella oli joko lehmiä, lampaita tai hieman yllättäen, suurimmaksi osaksi hevosia. Kaikkialla oli aivan valtavia peltoja eikä lainkaan aitauksia, eli uskoisin ihan jokaisen eläimen olevan varsin tyytyväinen omaan elintilaansa. Tai ainakin paikalla olevaan ruokatarjontaan, sillä peltoja oli silmänkantamattomiin. Aamiaisella hieman hymyilimme kun kaksi ratsastajaa kopsutteli menemään suoraan ikkunamme edessä. Varsin lauhkeita kavereita ja tottuneita ratsastajia nämä tuntuivat olevan :)

Aamiaisen seuralaiset ♥

Herkuttelin..

.. Maailman parhaalla tuliais-suklaalla! Muistan koko elämäni raahanneeni näitä nimenomaisia suklaita Hollannista itselleni tuliaiseksi ja niin tälläkin kertaa. Joudun tunnustamaan, että koska äitini on edelleen Hollannissa, niin saatoin joutua pyytämään häneltä lisätoimitusta suklaalle. Onneksi nämä eivät vie matkalaukussa suunnatonta tilaa, joten uskoisin pyyntööni olevan ihan toteutettavissa.. Kuinka täydelliseltä voi suklaan ja toffeen yhdistelmä maistua? 

Harvinaista Herkkua ♥

Nautin..

.. Kiinasta Suomeen lomailemaan tulleiden ystävien seurasta! Tapasimme kahvittelun merkeissä ja olipa kyllä huippua tavata taas ♥ On se vaan jännä, miten aikaa voi kulua paljonkin (okei, tässä tapauksessa nyt ei paljon kuukautta enempää) ja silti jutut jatkuu siitä, mihin viimeksi on keskusteluissa jääty. Arkisin pidämme yhteyttä lähinnä Messengerin kautta, joten sinänsä kyllä ainakin jollain tasolla tiedämme, missä kukakin menee ja mitä kenenkin arkeen kuuluu, mutta on se silti aina yhtä ihanaa nähdä ihan kasvotusten! Toivottavasti näemme vielä monen monta kertaa ennen ystäviemme paluuta maapallon toiselle puolen.

Tästähän kehkeytyikin varsin ystävä-painotteinen viikko, mikä tietenkin on parasta! Saapa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessan ja minne kaikkialle arjen ideat ja ehdotukset meitä viekään. Vaikka arki vietetäänkin töissä niin onneksi iltapäivät ja illat on aikaa tehdä ihan mitä huvittaa! Suunnitelmissa olisi ainakin käydä nauttimassa Skifferin Liuskat Liuskaluodolla ja jos sadetta piisaa ensi viikolle(sitähän ei varmaan ole kuitenkaan luvassa..), niin ainakin uusin Itse Ilkimys- elokuva on ainakin erään koululaisen toivelistalla :)

Ihanaa viikonloppua ja kaunista Perjantaita juuri Sinulle! ♥

Beijing on my mind ♥

Voi Peking ja Kiina, minkä meille teit! Sydän meinaa pakahtua kaikesta näetystä ja koetusta, eikä sitä oikein vieläkään meinaa ymmärtää, mitä kaikkea on tullut nähtyä. Peking tarjosi meille kyllä parastaan niin säiden, kuin vehreytensäkin puolesta; tänne on ehdottomasti palattava vielä uudestaan!

Kauniita kylttejä Pekingissä

En missään tapauksessa olisi odottanut näin kaunista ja idyllistä keskusta-aluetta tällaisessa suur-kaupungissa; kivoja kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja kaiken keskellä paljon puita sekä uskomaton määrä kauniita kukkaistutuksia suihkulähteineen. Lisäksi tietenkin kaikki nähtävyydet joita Pekingissä todellakin riittää! Jokaiselle päivälle olimme suunnitelleet jotain uutta nähtävää ja koettavaa ja paljon kyllä tuli nähtyäkin. Suurin kiitos koko matkasta kuuluukin rakkaalle ystäväperheellemme! Ilman heidän vilpitöntä iloa ja halua esitellä ja näyttää meille heidän nykyistä kotikaupunkiaan, olisimme jääneet tosi paljosta paitsi. Kaunis kiitos siis maailman parhaimmasta lomasta sinne toiselle puolelle maailmaaa!  ♥  Olette rakkaita ♥  

Suihkulähde vilvoittaa kuumana päivänä :)

Loma on nyt takana ja on aika palata ruotuun niin työn, vapaa-ajan kuin bloginkin suhteen. Pekingistä tulossa juttua vielä myöhemmin kunhan saan kaikki tuhannet(!) kuvat käytyä läpi ja kasattua myös hieman ajatuksia. Kotona pyöri pesukone jo tunti laskeutumisen jälkeen ja koiraystävätkin pääsivät lepäämään tutulle kotisohvalle. Täällä siis arki asettuu uomiinsa taas pikkuhiljaa ja nyt on aika vuorostaan ihailla ja nauttia Suomen kesästä!

Hutongeilla Pekingissä

Vehreää & Virkeää uutta viikkoa kamut!

P.S. Edellisen viikkokatsauksen kuvatkin näkyvät nyt oikein. Pääset katsomaan niitä tästä.

Viikkokatsaus vko 21

Heipparallaa ja ihanaista perjantaita ystäväiset! Saapa nähdä, miten tämä postaus puhelimella  onnistuu vai jääkö vain haaveeksi. Terveisiä siis Kiinasta, jossa parhaillaan lomailemme! Kulunut viikko on ollut kerrassaan ihana ja loma tullut tarpeeseen. Ystävien näkeminen vuoden tauon jälkeen on kerrassaan ihanaa ja joka hetkestä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Mutta nyt tuttuun tapaan viikkokatsauksen pariin; Kuluneella viikolla..

Nautin..
.. Auringosta ja lämmöstä! Voi mikä ihana lämpö meidät vastaanotti Pekingin lentokentällä! Tätä on niin odotettu pitkän ja kylmän syksyn, talven sekä kevään jälkeen. Olen jo vuosia, vuosia sitten luvannut itselleni, että kuumuudesta tai lämpimästä säästä en valita, rakastan kuumuutta koko sydämestäni!

Yllätyin..
.. Pekingin vehreys ja siisteys yllätti minut kyllä täysin. En tiedä mitä olin odottanut miljoonien asukkaiden suurkaupungilta mutta ilmeisesti en ainakaan kaupunkia, joka on täynnä puistoja, pensaita ja kukkia. Aah, i'm in Heaven! Kaupunki, jossa samaan aikaan pääsee nauttimaan upeista nähtävyyksistä, hyvästä ruoasta, vehreydesta sekä shoppailusta, höystettynä vielä ystävien kaivattu seura, niin ei voi lomalta enempää toivoa! Tämä se vasta on elämää😊

Vehreys ja vihreys ♥ 

Ostoskelin..
.. No nyt on kuulkaa tullut kukkaron nyörejä availtu niin, ettei varmaankaan koko loppu vuonna tarvitse ostaa ainakaan yhtään vaatetta. Saatoin myös toteuttaa erään pitkän ajan laukkuhaaveenikin mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin. Tuliaiseksi kotiin meillä on ollut tapana reissuiltamme tuoda aina yksi jääkaappi-magneetti (onko se edes sana?) ja magneetin ostin Kiinan Muurilla käydessämme. Lisäksi on tullut ostettua myös muutamia muita sisustustavaroita sekä tyhjennettyä on tainnut tulla sekä GAPin että Uniqlo'n myymälät. Että sitä pakkausoperaatiota taas innolla odottaen, kun kotiinlähdön aika kutsuu, hups..

Näin ja koin..

.. Ainakin näin jo edellä mainitun Kiinan Muurin, Kielletyn Kaupungin ja Taivaallisen Temppelin sekä paaaaaaaaaaaljon uutta ja ihmeellistä! Koska olemme reissussa koko perheen voimin, on näkemistä ja kokemista riittänyt myös ihan jokaiseen makuun. On käyty ihailemassa suloisia ja onneksi myös hyvinvoivan oloisia pandoja pandapuistossa, on shoppailtu tyttöjenjuttuja ostoskeskuksissa ja juotu kahvia Starbucksissa. Joskus joku on ihmetellyt, että mitä järkeä on matkustaa lapsien kanssa kun he eivät kuitenkaan muista tai tajua niistä jälkeenpäin mitään, mutta kyllä minä väitän, että matkailu antaa ihmiselle, isolle tai pienelle, niin paljon, että samaa ei voi koulussa tai työssa opetella tai oppia. On turhaa vähättelyä ajatella ettei lapsi oppisi kokemastaan tai näkemästään yhtä paljon kuin aikuinenkin. Meillä on sovittu, että kunhan koulusiat hoidetaan hyvin niin välillä voi sitten pyytää hieman lomaakin. Ja mitä siihen muistamiseen tulee, niin kyllä meillä puhutaan ja muistellaan ihan kaikkia yhdessä tehtyjä ja koettuja matkoja vielä vuosien jälkeenkin. Että kyllä ne lapset muistaa, monesti paremmin jopa kuin aikuiset.

Rakennukset ja temppelit olivat niin kauniita ♥ 

Ystävystyin.. 

.. Koiraherra Charlie toivotti meidät pusuin ja halein tervetulleeksi ystäviemme upeaan kotiin heti Kiinaan saavuttuamme. Tämä karvainen ystävä on mitä kiltein ja herttaisin ja auttaa selättämään myös omia koiria kohtaan tuntemani ikävän näin reissatessa maailman toisella puolen❤️

Koira-Herra Charlie ♥ 

Ihanaa perjantaita Pekingistä! 

Ystävänpäivän ystäväkirja

Nimeni on.. Marika

jotkut tosin kutsuvat minua.. Maisuksi, Maiksuksi tai Maikeliksi, eli ei mitään hellittely-nimiä välttämättä mutta vastaan aina jos näillä nimillä kutsutaan. Töissä olen ystävien kesken Martsu tai Markku vaan :)

Olen syntynyt.. Ystävänpäivänä 14. helmikuuta vuonna 1978 eli täytän tänään 39, apuaa.. En kuitenkaan vielä ole koskaan potenut ikäkriisiä, mutta pahoin pelkään sen alkavan vielä tämän vuoden puolella. Toisaalta, ikä ei merkitse minulle mitään, minulla on äärettömän hyviä ystäviä sekä nuoremmasta että vanhemmasta ikäluokasta ja yhtä rakkaita ovat kaikki ♥

Lapsuuskotini langallinen numero.. Säilyy mielessäni varmaan koko elämäni; 872 9075. Tämän lisäksi muistan myös mummini kotipuhelinnumeron (ja siis mummini numero on ollut käytössä minun ollessani seitsemän vuotta), mutta en mieheni tai tyttäreni nykyistä kännykkänumeroa..Oman numeroni sentään jo nykyään muistan mutta kyllä senkin oppimiseen meni vuosi jos toinenkin.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona.. Lentoemäntä. Lapsuusajan parhaan ystäväni äiti työskenteli lentoemäntänä ja ihailin aina hänen kauneuttaan ja virkapukuaan. Lisäksi hän toi matkoiltaan aina mitä upeampia tuliaisia, joista minäkin silloin tällöin pääsin nauttimaan :)

Ensimmäinen ihastukseni oli.. Tarhakaverini Jani. Hän oli tosi suloinen ja aina kovin kiltti! Olimme Janin kanssa aina ne ensimmäiset ja viimeiset lapset, joita tarhaan tuotiin tai tarhasta haettiin :)

Tänä päivänä täydellinen puoliso.. on kiltti, ahkera, hyvä isä ja paras aviomies juuri minulle ♥

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen.. Olisin jo remontoinut keittiömme ja laatoittanut eteisen lattian! Lisäksi nukkuisin aina kahdeksan tunnin yöunia ja riekkuisin yötä myöten katsellen lemppari tv-sarjoja.

Harrastan nyt.. Sulkapalloa pelaamme viikottain puolisoni kanssa, ratsastamassa käyn omien tuntieni lisäksi myös tyttäreni tunneilla luuhaamassa ja heppoja halailemassa. Käsitöitä teen satunnaisesti silloin kun siltä tuntuu ja kirjoja sekä lehtiä luen päivittäin. Ruokaakin (kirjoitetaan se näin, jolloin se kattaa sekä ruoan valmistuksen, ruoasta haaveilun sekä reseptiikan tutkimisen) koen harrastavani sekä tietenkin lenkkeilyn koiraystävien kanssa.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä.. No niin.. Kröhöm.. Olen tehnyt itselleni parikin soittolistaa, joita tulee kuunneltua silloin tällöin, välillä myös parin lasillisen jälkeen. Nämä listat sisältävät kaikkea mahdollista hyvinkin eri musiikki-genreistä aina räpistä heviin ja klassisesta rockiin. Uskon, että jos joskus pidämme bileet ystäväni Veskun kanssa, löytyisi näiltäkin biisilistoilta useita tanssiin pakottavia kappaleita..

Noloin tv-ohjelma, josta pidän.. Ehkä tähän pitäisi vastata Norjalainen Skam mutta ei se minua kyllä nolota yhtään. Voin kuvitella, että jotain muuta henkilöä se saattaa nolottaa, mutta itse diggaan siitä ihan todella! Lisäksi sarjan musiikki saa menojalan aina vipattamaan :)

Bravuurini keittiössä.. Parhaan  ystäväni äidiltä aikoinaan oppimani Lihapata. Tämän valmistus vie aikaa mutta on aina yhtä makoisaa!

Melkein hävettää kertoa.. mutta olen aika raukkis. En ole yhtään rohkea, mutta osaan kyllä erinomaisesti psyykata itseni jännittäviin tilaisuuksiin tai -hetkiin.

Lapsuuteni lempilelu.. Oli ruskea Ressu-koira, joka asustaa nykyään äitini luona seuraa pitämässä. Ressulta on vuosien saatossa tippunut nenä ainakin kertaalleen, muuten hän voi edelleen ikäänsä nähden varsin hyvin  ♥ 

Lempilelu nykyään.. Puhelin? Se kai on se nykyajan lelu..

Salainen paheeni.. Valkosipuli eri muodoissa! Raakana, ruoassa, kastikkeena, dippinä, kaikki käy. Tosin se ei välttämättä aina ole kovin salainen pahe.. Terveisiä vaan Jannelle :)

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut... "Vie mennessäs, tee ollessas ja tuo tullessas". Lausahdus tulee mainittua kotona kyllä tasaisin väliajoin :)

Ystävät ovat.. Tärkeitä ja rakkaita! Erilaisia ystävyys-suhteita voi olla monenlaisia mutta aina ne ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita ♥

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää ihanat!

♥♥♥

Postaus on kuvitettu Pinterest- tauluni It's all about love -kuvilla

Ystävänpäivän vinkit

Ystävänpäivän lähestyessä tulin vinkkaamaan muutamasta lahja-ideasta ystävälle, puolisolle tai muuten vaan tärkeälle henkilölle. Ystävänpäivää vietetään ensi tiistaina 14.2. ja viime vuosina päivä on vakiinnuttanut paikkansa enemmän ja vähemmän myös täällä Suomessa. Meillä kotona on ystävänpäivää vietetty aina, tosin ehkä enemmänkin samalle päivälle osuvien omien syntymäpäivieni vuoksi. Sehän ei haittaa, tuplajuhlat yhden hinnalla! Toki ystäviä ja rakkaita tulee muistettua muulloinkin mutta minä tykkään myös siitä, että on myös päivä, jolloin saa oikein luvan kanssa halata ja pussata!

• Aviomiehelle, isälle, veljelle tai ystävälle joka omaa parran, on omiaan kunnolliset parrasnhoito-välineet. Oma puolisoni on tämän puolen hoitanut varsin mallikkaasti kuntoon josta idean tähän lahjavinkkiin keksinkin. En ollut ajatellutkaan, että partaa ehkäpä tulee hoitaa ja huoltaa, aivan niinkuin hiuksiakin ja lisäksi kuulin, että parta myös saattaa välillä kutittaa tai ärsyttää ihoa joten hoitotuotteet ovat tällöin varsin tarpeen!

• Illallinen tai miksei vaikkapa lounas lempiravintolassa. Itse suunnittelen parhaillaan iltaa, jolloin voisin viedä puolisoni Kämppiin hampurilaiselle. Illallistimme Kämpissä viimeksi syksyllä ja tykkään paikasta ylikaiken; ei ihan perus arkiravintola mutta ah, niin hyvä ruoka. Sijainti on loistava, samoin palvelu ja paikan tunnelma. Mansikat ja shampanja toimii jälkiruokana aina. Tästä voi sitten  jatkaa iltaa vaikkapa läheiseen Kappeliin kaakaolle, joka on myös varsin tunnelmallinen iltavalaistuksessaan.

• Leffaliput/ Elokuvailta yhdessä läheis(t)en kanssa. Meillä tämä nyt ei oikein aja sitä yhdessä olemisen asiaa koska noh, kuten aikaisemmin kerroin täällä, niin jos toinen nukkuu läpi koko elokuvan niin ehkä se ei varsinaisesti ole yhdessä vietettyä laatuaikaa :) Muuten kyllä haluaisin nähdä useita Oscar-ehdokkuuksia kahmineen La La Landin joten ehkäpä suuntaammekin elokuviin, ei sitä koskaan tiedä!

• Ilta urheilun parissa vaikkapa koko perheen voimin on myös kiva idea, jossa kaikki saavat jotain. Yhdessä vietettyä aikaa ei kai koskaan ole liikaa ja niinpä esimerkiksi ilta hiihtolenkillä, laskettelurinteessä tai Rush -trampoliinipuistossa on varsin mieleinen, ihan vaikka normaalinakin arki-iltana. Sukset takaluukkuun tai katolle ja menoksi!

• Eläinystävät innostuvat taatusti normaalia pidemmästä metsälenkistä tai uudesta leikkikalusta. Itse meinaan ilostuttaa koiriani uusilla pehmoleluilla. Ikeasta löytyy parhaimmat hinta-laatu suhteeltaan, kestävät iloisten terrierin riuhtomista hetken eivätkä verota lompakkoa suunnattomasti, vink vink..

• Perinteinen postikortti tai kirje ilahduttaa varmasti ihan jokaista! Vielä ehtii hyvin kirjoittaa kortin, piirtää kuvan tai kertoa kirjein läheiselle että välittää. Postista nyt ei koskaan tiedä mutta luulisi ainakin kotimaan tervehdyksen ehtivän perille vielä vallan mainiosti, sopivasti ystävänpäivän kynnykselle tai viimeistään tiistaiksi.

Onko sinulla tapana huomioida läheisiä erityisesti juuri ystävänpäivänä?

Heppahulluus ja vinkki ihanasta pientallista

Lauantai huomenta! Täällä ollaan heräilty perinteiseen tapaan jo kukonlaulun aikaan, käyty koiraystävien kanssa aamulenkillä ja aamupalakin on jo nautittu. Oikein perinteinen lauantaiaamu siis meneillään. Tänään on ohjelmassa mattoprojektin jatkamista, ulkoilua ja jos aika vaan riittää niin ehkäpä ehdin vielä illemmalla jakaa tänne blogiin perheemme viikonlopun suosikkiruoaksi nousseen Enchilada-reseptinkin. Saapa nähdä, mitä lauantai tuo tullessaan :)

Mutta nyt sitten lupaamiani ajatuksia heppahulluudesta.. No ehkä nyt ei ihan hulluudesta voi näin aikuisiällä puhua mutta kyllä tässä aistittavissa on ainakin suuremman luokan ihastusta.
Tyttäreni aloitellessa ratsastusharrastustaan mietin, että olisi itsekin kiva päästä kokeilemaan, miltä tuntuisi vuosien tauon jälkeen palata ratsaille. Ehkä silloin jo arvasin, että jos joskus niin tulevina vuosina se tulee tapahtumaan, sillä niin intensiivisesti olen tyttäreni harrastuksen myötä päässyt "mukaan" kuvioihin ja pikkuhiljaa palauttamaan mieleen kaikki ne asiat ja opit, joita harrastukseen kuuluu.

Suloistakin suloisempi Siro ♥

Siitä se ajatus sitten lähti ja noin kolmisen viikkoa sitten alkoivat takaisin ratsaille -tuntini! Olin jo etukäteen miettinyt, että kuinkahan tässä käy ja miten ihmeessä pääsen edes kapuamaan hevosen selkään mutta voi sitä tunnetta. En sanoin osaa kuvailla kuinka mahtavalta ratsastaminen vuosien, vuosien jälkeen tuntui! En kaivannut edes vauhdin hurmaa (vaikka tällöin sainkin hepakseni Hurmaavan Hurman), vaan ihan jo pelkästään se, kun sain laittaa kypärän päähän, istua hevosen selässä ja pidellä ohjista, niin meinasi kyynel tulla silmään, niin ihana se tunne oli :)

Nyt ymmärrän hyvin, tyttreni kertoman tunteen siitä, että ei sen niin väliä, oppiiko kaikilla tunneilla jotain uutta mutta saapahan ainakin ratsastaa, sillä se pitää täysin paikkansa! Voisin istua ja kävellä hevosen selässä (tai vaikka vieressäkin vaan!) kenttää ympäri vaikka koko päivän, se tunne on ainutlaatuinen  ♥

Huomasin torstaisella tunnillani, että eivät ne ihan kaikki asiat ja opit ole täysin mielestäni kadonneet mutta kyllä tässä kuulkaa opeteltavaa riittää! Ensimmäiset ratsastustuntini ovat sujuneet hyvin (lue; olen päässyt hevosen selkään ja pysynytkin siellä), hieman tunnustellen ja muistin kätköistä asioita kaivellen mutta uskon, että olen tehnyt täysin oikean valinnan ja jos ei muuta, niin ainakin olen ylpeä itsestäni! Ylpeä siitä, että uskalsin palata ratsaille, siitä, että teen jotain mitä minä haluan ja siitä, että olen valtavan iloinen suorituksistani.
Odotan hurjasti omaa seuraavaa tuntiani, silloin vuorossa on veikkaukseni mukaan lisää ravia ja kevennyksiä :)

Hurmaava Hurma, parane pian!♥

Ratsastustalli, jossa molemmat tyttäreni kanssa käymme sekä omilla että toistemme tunneilla (tällöin molemmat pääsevät rapsuttelemaan ja halailemaan heppoja yhden extra-kerran), sijaitsevat lähes naapurissamme ja tämä on osoittautunut varsin loistavaksi paikaksi. Tykkään pienen tallin fiiliksestä ja siitä, että itse pääsee tekemään ja apuakin saa aina jos kun sitä tarvitsee. Lisäksi sijainti lähellä kotiamme on mainio siksikin, että pääsemme tunneille tyttäreni kanssa tarvittaessa vaikka kävellen. Esimerkiksi viime kesän ratsastusleirille tyttäreni kulki pyörällä aamuin illoin itsekseen varsin sujuvasti.

MM -talli on pieni ja lämminhenkinen kotitalli, jossa toimii pienryhmiin sekä yksityis- ja paritunteihin erikoistunut ratsastuskoulu, jonka opetuksesta vastaa tallinpitäjä, koulutettu ratsastuksenohjaaja Mira Makris. Mikäli sinuakin alkoi heppailu kiinnostaa niin tallin kotisivuille pääset tästä. Suosittelen lämpimästi :) Mira tyttärineen jaksaa kerrasta toiseen vastailla höpsöihin kysymyksiini ja auttavat aina kun vähänkään apua tunnen tarvitsevani.

Uskon, että tästä tulee loistava ja ratsastuksen täyteinen kevät ja oma villi veikkaukseni on, että saatan itsekin päätyä ensi kesänä ratsastusleirin oppilaaksi :)

Waldemar♥

Leppoisaa lauantaita Sinulle!

​

Weekend snapshot

Viikonloppu on taas kulunut nopeasti mutta onpa kyllä ollut kivat vapaapäivät! Perjantaina töistä tullessani oli pakko ottaa päiväunet, sillä illalla oli tiedossa Lauri Tähkän keikka ystävän kanssa. Yleensä varon ottamasta pidempiä päiväunia välttääkseni tokkuraisen olon, mutta nyt vierähti kyllä parituntinen täysin untenmailla.

Päiväunet  ♥

Aloitimme illan ystäväni kanssa illallisella kuulumisien vaihdon lomassa, jonka jälkeen suuntasimme kohti keikkapaikkaa. Sepäs olikin, hmm.. mielenkiintoinen (?) kokemus.. Ruusulinna Nurmijärvellä on kaiketi varsin perinteinen tanssi-paikka ja sanotaanko nyt niin, että ei ehkä ihan minun tyyliseni paikka ollut kyseessä, mutta keikka itsessään oli kyllä tosi hyvä. Laurilla vaan tuntuu olevan homma hallussa ja hänestä kyllä näkee ja aistii, että musiikki vie mennessään. Ehdottomasti voisin lähteä fiilistelemään Latea uudestaankin!

Laurihan se siellä :)

Lauantai-aamu valkeni niin harmaana ja sumuisena, että sää kuvasi kyllä omaa olotilaani varsin osuvasti. Vaikka perjantaina ei tullutkaan nautittua yhtä siideriä lukuunottamatta muuta kuin vettä niin lyhyeksi jääneistä yöunista johtuva tokkuraolo sopi hyvin ulkona vallitsevaan säätilaan.

Aamupalan jälkeen suuntasimme puolisoni kanssa ostoksille ja muistin yhtäkkiä, että tarvitsen nyt ehdottomasti jotain askarreltavaa kun ulkonaolo ei säästä johtuen liiemmin napannut. Suuntasimme siis Oulunkylän Lankamaailmaan ja matto- sekä sukkatarvikkeita hankkimaan. Olen pari vuotta sitten virkannut (kyllä, luit aivan oikein, virkannut!)) maton ystävälleni lahjaksi ja ajattelin, että nyt varmaankin olen toennut edellisestä uurastuksesta tarpeeksi koska olin valmis urakoimaan samaisen maton kotiinkin. En tosin ensin muistanut, että niin, ne matonkude-vyyhdithän pitää ensin keriä rullalle ja sekin on oma hommansa ja vie tovin jos toisenkin. Siinäpä se lauantai-ilta sitten sujuikin :)

Lankavyyhdistä lankakeräksi

Tänään(kin) sää on ollut harmaa kuin lonkero lasissa konsanaan ja myös hitsin liukas joten ulkoilu on jäänyt harmittavan vähälle tänä viikonloppuna. Toisaalta, mattoprojektiin saa kyllä aikaa kulumaan ihan niin kauan kuin haluaa.. Lisäksi ohjelmassa on tulevan viikon suunnittelua, ruoan laittoa sekä rentoilua muuten vaan. Illalla saatamme suunnata koko perheen voimin lenkin kautta pizzalle lemppari-ravintolaan, mikä olisikin oikein makoisa päätös viikonlopulle!
Koiraystävykset saavat puolestaan nauttia makoisia luita ja uskon sen sopivan heille varsin hyvin, sillä niin antaumuksella kaverukset omia luitaan aina kaluavat ettei siihen parane väliin paljon kurkotella. Molemmille on täytynyt keksiä oma luun-syönti-paikka ja -matto, jossa saa rauhassa luuta järsiä, sillä liian lähekkäin tämä nautintohetki ei onnistuisi, koska toinen saattaa välillä ihan vahingossa erehtyä toisen apajille :)

Koirakaverukset 

Toivottavasti sielläkin viikonloppu on sujunut mukavasti!