Lähteä vai jäädä?

Voi pojat mikä kesä! Enpä olisi uskonut (vaikka salaa mielessäni toivoinkin), että saamme pitkästä aikaa kuuman ja oikean Kesän, isolla Koolla! On ollut kerrassaan ihanaa nauttia kesästä ja niinpä mekin jäimme Suomeen koko kesäksi eikä kyllä kaduta yhtään!

Täällä on syöty mansikoita, luettu kirjoja ja uitu sydämen kyllyydestä. Nautittu leppoisista kesäpäivistä läheisten seurassa oikein antaumuksella! Tehty siis kaikkia ihania kesäjuttuja :)

Siitäpä päästäänkin loivalla aasinsillalla jo eilen Facebookin puolella mainitsemaani aiheeseen eli kumpi on helpompaa, lähteä vai jäädä? Aihe kumpusi mieleeni siitä, kun männä viikolla on sanottu hyvästejä tai heippoja parhaimmille ystäville ja vieläpä useampaankin otteeseen. Ensin treffasimme rakkaat Norjalaiset lentokenttä-lounaan merkeissä torstaina ja vaikka etäisyys Suomen ja vuonojenmaan välillä ei suuren suuri olekaan on lähdönhetki aina vähän kirpaiseva; Milloin näemme seuraavaksi? - on kysymys joka on aina päällimmäisenä mielessä. Eilen sitten hyvästeltiin toiset rakkaat eli Kiinalaiset ystävämme, jotka viettivät pitkää kesälomaa koto-Suomessa. Etenkin eilinen hyvästely sai tyttäreni surunmurtamaksi kun paras ystävä matkaa maailman toiselle puolen! On sydäntä riipaisevaa nähdä toisen suru etenkin kun itse tasan tietää tunteen ja nieleksii samaan aikaan omia kyyneleitä vain jottei toinen romahtaisi ihan täysin.

Olemme tyttäreni kanssa puhuneet aiheesta vuosien saatossa melkoisen paljon, johtuen juurikin siitä, että läheisiä asuu niin paljon kaukana. Pohdimme kerran, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä eli sitä, onko kamalampaa jäädä kun joku lähtee vai olla itse se lähtijä. Minusta on kamalampaa jäädä. On hirvittävän omituinen tunne, kun yhtäkkiä talo tai ympäristö on tyhjä vieraista ja läheisistä! Tuntuu että maailma seisahtuu. Lähtijällä taas on aina jotain tekemistä! Edes se kotimatka, oli se sitten lyhyt tai pitkä mutta kuitenkin! Toisaalta taas, lähteminenkään ei ole helppoa. Tyttäreni selkeästi omaa kanssani samaisen taidon(?) surra ja murehtia asioita, jotka ovat vielä edessäpäin. Esimerkkinä nyt yksikin kerta ollessamme parhaan ystäväni luona viikonlopun vietossa, tyttäreni murehti jo edellisenä iltana tulevia seuraavan päivän jäähyväisiä..

Ja jos näissä ei vielä ollut tarpeeksi jäähyväisiä yhdelle viikolle niin kaiken kukkuraksi rakkaat ja pitkäaikaiset naapurimme sulkivat naapurin ovensa viimeistä kertaa ja muuttivat uuteen kaupunkiin. On tämä siis ollut kieltämättä aikamoinen hyvästien viikko! Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut ja voimme tavata toisiamme heti taas seuraavan kerran ♥

Lopun kaiken en sitten kuitenkaan ihan tiedä, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä. Mitä sinä olet mieltä?

Lempeää lauantaita!