perjantai 29. maaliskuuta 2019

Huhuu..


Tyhjän paperin pelko ja someähky. Niistäpä se on tämä blogihiljaisuus johtunut. Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että mitä kauemmin on poissa kirjoittamisen ääreltä, sitä vaikeampaa siihen on palata. Tämä on tullut huomattua itsekin. Olen monen monta kertaa ollut sormet näppäimillä kirjoittamassa ja palaamassa  blogin pariin mutta jostain syystä ennen niin helposti soljuvat sanat eivät millään ole löytäneet tietään näytölle asti.

Viime kesänä yhtäkkiä vallannut suunnaton someähky vei maun kaikesta kirjoittamisesta ja samalla tuntui etten halua julkaista yhtään mitään missään kanavassa. Siitä se suunnittelematon blogihiljaisuus silloin alkoi ja jatkui aina tähän päivään asti. Joitakin satunnaisia otoksia olen näiden kuukausien aikana jakanut sosiaaliseen mediaan mutta hyvin harvakseltaan niitäkään. Olen paljon yrittänyt pohtia, mistä tämä ähky sai alkunsa enkä varsinaista syytä ole tälle kuitenkaan keksinyt. Ehkäpä näin kevään korvilla on hyvä aika kokeilla miltä kirjoittaminen taas tuntuu, sillä olen hieman ikävöinyt blogin pariin. Itselleni lupasin, että jos nyt en kokeile niin ei tarvitse kokeilla sitten lainkaan. Tässä sitä nyt siis ollaan.

Pitäisi aina muistaa, että elämä on tässä & nyt!

Mitäpä sitä sitten on lähes vuoden aikana tapahtunut? Kesän korvilla aloitin ainakin nykyisessä työpaikassani ja siinä sitä oli kuulkaas muutosta 12 vuoden jälkeen! Etenkin kun on itse tehnyt työtä jo vuosia rekrytointien parissa, ei sitä tule kovin helposti ajatelleeksi, miltä siellä pöydän toisella puolella tuntuu istua. Tai oikeasti kyllä tulee, sillä olen kaikissa vuosien saatossa pitämissäni työhaastatteluissa pyrkinyt aina asettumaan haastateltavan asemaan, jotta itse haastattelutilanne olisi molemmille mahdollisimman mukava. Mutta ei se silti ole lainkaan sama olla itse siinä haastateltavan penkissä kun kyse on mahdollisesti omasta tulevaisuudesta. 

Ehkä tällä työpaikan vaihdoksella oli oma osuutensa siihen etten halunnut huudella ylipäätään missään mitään, sillä aluksi jo ihan itse rekrytointiprosessi vei voimia henkisesti enkä hetkeäkään uskaltanut luottaa omaan osaamiseeni. Ainkaan minä en millään tavalla uskaltanut muuta kuin arvailla, että kuinka tässä koko hommassa käy. Onneksi kävi hyvin. Siitä olen ollut kiitollinen kaikkina näinä kuukausina ja edelleenkin lähes päivittäin mietin kuinka hyvin minun kävi! Jotenkin sitä 12 vuoden aikana entisessä työssä ehti jo liiankin kanssa turtua arkeen ja luottamus omaa osaamista kohtaan ei suinkaan vuosien myötä kasvanut vaan sitten kun tuli hetki jolloin oikeasti pitäisi osata kehua itseään, kertoa mitä osaa ja missä on hyvä, tuntui lähinnä siltä ettei sitä osaa yhtään mitään! Mutta on se vaan ollut ihanaa oppia uutta ja vähintään yhtä ihanaa on ollut huomata, että hei minähän oikeasti osaan! Maailman parhaimmat työkaveritkin sattuvat löytymään ilmeisesti meidän toimistolta, sillä voiko kukaan oikeasti tulla loman jälkeen töihin ja huudahtaa työpaikan ovelta, että onpa ihanaa olla takaisin! Meillä voi 

Työhyvinvoinnista sekä vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisesta/ balanssista tulen vielä kirjoittamaan jossakin välissä lisää, sillä kyseinen aihe on monellakin tapaa koskettanut useampaakin läheistäni viime aikoina.

Työmatkalla Lapissa

Arjessa muuten kaikki rullaa varsin hyvin, uinti on edelleen (urheilu)harrastuksista suosikki numero yksi, kirjat edelleen arjen pakopaikka kiireen keskellä ja karvaiset koira-asukit vievät säästä kuin säästä huolimatta ulkoilun ja uusien lenkkireittien pariin. Jatkossa on siis entiseen malliin luvassa ainakin kirjasuosituksia, uusien kokemusten ja elämysten fiilistelyä ja ehkä jokunen elokuvatärppikin saattaa olla jopa luvassa.. 

Matkailu kulkee edelleen vahvasti vapaa-ajan ja lomien suosikkina joten matkajuttuja on luvassa varmasti jatkossakin. Viime syksyn upeimpana kokemuksena mainittakoon nyt tässä välissä vihdoin toteutunut haaveiden matka New Yorkiin. Siitä saatan laittaa vaikkapa matkavinkkejä jakoon tänne blogin puolellekin. Nykyisessä työssäni piipahdan satunnaisesti myös työmatkoilla joten  matkailujuttuja on luvassa siitäkin näkökulmasta katsottuna.

Tuttuun tapaan, kaikki kaunis arjen keskellä, oli sitten kyse ruoasta, käsitöistä tai musiikista, kulkevat kanssani arjessa tuoden hyvää mieltä, joten samanlaisella sillisalaatilla jatketaan kuin mihin edellisenä kesänä jäätiinkin.

Postaustoiveita, ideoita ja ehdotuksia saa toki kommenttiboksiin laittaa enemmän kuin mielellään!


Mukavaa olla takaisin, toivottavasti sinäkin olet!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit ♥