perjantai 30. joulukuuta 2016

Aina pitää olla jotain mitä odottaa ja pari sanaa matkailusta

Rakastan matkustamista. En tiedä montaakaan yhtä ihanaa tunnetta, kuin se tunne, kun mietin mihin seuraavaksi suunnataan reisuun. Ihan viimeistään matkani alkaa siitä kun lentopliput kilahtavat sähköpostiin. Fiilistely, suunnittelu ja tutkiminen on ihanaa; missä haluaisin ehdottomasti käydä, mitä  must see -kohteita on luvassa ja minne ainakin on pakko päästä syömään. En koskaan aikatauluta  reissujani vaan enemmänkin fiilistelen. Olen nimittäin aikoinaan myös pilannut matkoja sillä, että jokaiselle päivälle tai tunnille on ollut jotain suunnitteilla vaikka olisin mieluusti maannut edes yhden päivän paikoillaan ja nauttinut meren kohinasta. Olen todennut, että jokaiseen paikkaan pääsee tarvittaessa uudestaan ja etenkin nyt kun lennot ja lentoreitit ovat hyviä ja edullisia ei estettä paluuseen ole. Näin olen myös tehnytkin. Periaatteessa on kiva mennä aina uuteen paikkaan mutta jos kerran joku kaupunki, kylä tai vaikkapa hotelli on vienyt sydämen niin sinne on sitten mentävä uudestaan. Toki näissä paluu lomapaikkaan -reissuissa on aina se riski, ettei se lopulta enää tunnukaan niin kivalta tai samalta kuin muistoissa mutta onneksi meille ei näin vielä koskaan ole käynyt. Palman kaupunki Mallorcan saarella on kaupunki, johon olemme palanneet useita kertoja. Jokainen reissu on ollut erilainen ja eri kokoonpanolla tehty ja matkoja taitaa takana olla toistakymmentä. Toivon, että ensi kesänä pääsisimme / ehtisimme taas tuohon kaupunkiin, jossa on kaikkea juuri sopivasti ja aina löytyy jotain uutta ja ihanaa.

Rooma ja Fontana di Trevi


Matkailussa ylipäätään itselläni on aina yksi ainoa toive ja sen mukaan pyrin kyllä muutenkin elämään; kaikkien tulee nauttia ja saada tehdä niitä asioita, joista itse pitää ja mistä itselle tulee hyvä mieli. Olen tyttärelleni opettanut pienestä pitäen, että kun meitä on kolme erilaista ihmistä niin meidän täytyy myös tehdä kolmen ihmisen lempiasioita. Tänään se voi olla tyttäreni suosikkipäivä vesipuistossa, huomenna minun lempiostoskeskukseni ja ylihuomenna mieheni toiveravintola mutta kaikkien toiveita kuunnellaan aina. Hän aikoinaan totesikin, että se on hyvä tehdä näin koska pappa ei varmaan tykkäisi joka päivä istua kenkäkaupassa. Juu, eipä taitaisi tykätä :) Mutta hän siis selvästi on ymmärtänyt jutun pointin ja siitä olen iloinen.

Tykkään myös reissata erilaisilla ja -kokoisilla kokoonpanoilla ja välillä matkaan on päästävä ihan kahdestaankin puolisoni kanssa joten kaikki matkamme menevätkin aika tasan perhe- ja parisuhdereissujen suhteen. Toki välillä saattaa olla useampi matka perheen kanssa putkeen tai tosinpäin mutta keskiarvo varmasti on ihan fifty-fifty.

Suuremman reissuseurueen ollessa kyseessä toivon, että kaikki rohkenisivat mennä ja tehdä edes sen verran itsekseen ettei koko matkaa tarvitse kävellä käsikädessä. Tämä siksi, että uskon kaikilla olevan omia mielenkiinnon kohteita ja en ainakaan halua, että kukaan joutuu minun vuokseni istumaan auringon paahteessa rannalla kun oikeasti haluaisi siemailla Margaritaa kaupungilla. Toki yhteisreissut on aina kompromisseja mutta ei silloinkaan kaikkien tarvitse tehdä jatkuvasti samoja asioita. En minäkään perhematkoilla juokse mieheni perässä frisbeegolfaamassa vaikka yhteisellä matkalla olemmekin. Kaikki varmaankin ymmärsivät tarkoitukseni?

Turkin Side ja auringonlasku


Mistä sitten matkailussa en pidä? No, koska olen aika kaikkiruokainen, en vaadi kuninkaallisten majoitusta ja olen muutenkin kaikinpuolin aika  sopeutuvainen matkailija, ei näitä -ei-niin-kivoja- asioita juurikaan ole mutta pienet asiat tekevät sen, että joskus saattaa hetkellisesti nousta savua korvista. En ensinnäkään ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat lentokoneessa. Milloin syynä on ahtaat tilat (oh really, ajattelitko tosiaan että 10 kassiasi mahtuvat jalkatilaasi), milloin lapsi itkee (sinäkö et aikuisena voi laittaa kuulokkeita korviin ja miettiä jotain ihan muuta kun pieni ihminen sitä ei voi tehdä) tai hidas palvelu ( niin, tämähän on se paikka jossa sinä olet ainoa oikea ja ainutlaatuinen, yeah right). Lähestulkoon kaikkea muuta siedän mutta ikäväkseni olen vieläpä joskus sattunut samaan majapaikkaan tällaisen lentokone-valittajan kanssa ja kyllä, nämä samat henkilöt ovat sitten vaatineet siellä suomalaista kahvia ja kertoneet tohkeissaan ottaneensa perunoita mukaan matkalle jottei vaan tarvitse Kanariaksella syödä mitään epämääräistä. Tämä nyt toki oli vain yksi esimerkki ja kärjistämistä sekä yleistämistä pahimmillaan mutta kyllä useille lennoille on joku vastaava sankari mahtunut.
Muuten minua ei juurikaan haittaa kuinka naapurihuoneessa biletetään tai altaalla otetaan yläosattomissa aurinkoa, jokainen lomaailkoon tyylillään.

Tanska ja iki-ihana Nyhavn Kööpenhaminassa


Yleisesti ottaen koen matkailun ja matkustamisen niin, ettei turhasta niin kannata välittää tai stressata. Työmatkat ja -matkailijat ovat tietysti asia erikseen; kun kyse ei ole lomasta vaan siitä, että pääseekö yöksi perheen luokse kotiin missatun jatkolennon vuoksi, ymmärrän toki ettei hermot aina kestä ja jaksa jokaista muutakin matkustajaa, mutta silti mielestäni kaikkien olisi ihan hyvä muistaa kuitenkin perus- käytöstavat. Minä itse voin sitten valita vaikkapa lapsivapaan-hotellin tai business-luokan lentokonepaikan jos se minusta tärkeältä tuntuu ja näin olen joskus myös tehnyt.

Muistan ikuisesti sen, kun Wienin lennolta tullessani vanhempi herrasmies totesi vaimolleen, että odotellaan me kun muut poistuu, mihin meillä tässä valmiissa maailmassa on kiire kun meillä on koko loppuelämä aikaa. Ja näinhän se on.

Oslossa kesäistä meripäivää viettämässä


Toivotaanhan oikein matkarikasta vuotta 2017 kaikille!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Arjen suosikkeja juuri nyt


1. Kotona kukkiva Orkiedea. Rakastan kukkia ja etenkin erilaisia leikkokukkia mutta ikisuosikkini on Orkidea, jota en kylläkään lukuisista yrityksistä huolimatta ole onnistunut saamaan kukkimaan uudestaan I K I N Ä . Silti jaksan yhä uudestaan ja uudestaan uskoa, että vielä jonain päivänä.. Ja voi pojat, että olen yrittänyt! Olen kokeillut kaikki mahdolliset kommervenkit kasvin kukkimisen mahdollistamiseksi mutta ei. Anoppini orkideat kukkivat vuodesta toiseen, aina uudestaan ja uudestaan ja olen tästä äärettömän kateellinen! Mutta nyt nautin ja ihailen, kun tämä yksilö koristaa makuuhuonettamme.



2. Joululahjaksi saamani korvikset. Olen henkeen ja vereen helmi-tyttöjä, mutta ehkäpä näistä tuleekin nyt uudet suosikit. En yleensä pidä roikkuvista korvakoruista joten nämä ovat itselleni hyvinkin erikoiset ja saas nähdä, tunnenko oloni joulukuuseksi nämä korvissani.. Mutta näissä on kyllä sitä jotain, arkeen vähän juhlaa ja juuri sopivasti bling blingiä.



3. Yöpöydällä parhaillaan kesken oleva kirja. Lainasin kirjan työkaveriltani ja kirja vei heti mennessään. Usean dekkarin jälkeen on varsin virkistävää lukea jotakin täysin hömppää ja sitä tämä tarjoaa varsin sopivasti. Ainoa ongelma näinä pimeinä päivinä on, että uni meinaa tulla liian aikaisin ja kirja on ollut kesken jo aivan liian pitkään! Ehkä tänään kömminkin peiton alle jo hyvissä ajoin ja luen kirjan loppuun.



4. Lempparituoksuni jo useamman vuoden takaa, jonka olemassaolon muistin taas tovin jälkeen. Täydellisesti kookosta ja vaniljaa yhdistävän tuoksun löysin jo vuosia sitten Tukholmasta ja siitä asti olen aina pullon tyhjentyessä onnistunut löytämään tuoksua jostakin päin maailmaa, jollain keinolla. Milloinkohan Lauran kosmetiikkaa alkaa vihdoinkin saamaan täältä pohjolasta? Rakastan tuoksuja ja niiden tuomia muistoja ja niitä tämäkin tuoksu on ehtinyt sisälleen keräämään roiman määrän.




5. Pehmeääkin pehmeämmät yökkäri- /olohousut. Kun pääsen ovesta sisään, vaihdan ensimmäisenä kotivaatteet päälle, riisun korut vihkisormuksia lukuunottamatta, laitan hiukset suttu-nutturalle ja silmälasit päähän. En voisi kuvitellakaan olevani sohvalla tai laittavani ruokaa farkuissa tai paitapuserossa, sillä se tuntuisi varmaan samalta kuin kylässä olisi. Niinpä kotihousuja löytyy kaapista varmaankin kymmeniä mutta yhtä kaikki, ne ovat jokaikiset pehmeitä ja lötköjä.



Nyt kaivaudun yöhousuissani peiton alle, otan koirat kainaloon ja luen kesken olevan kirjani loppuun. Lämmintä keskiviikko-iltaa kaikille!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Ruokaa rakkaudella

Nyt kun mahat on täynnä jouluruokaa ja muita jouluherkkuja on oikein sopiva ajankohta puhua ruoasta.
Ruoka on itselleni ja oikeastaan koko perheelleeni (suvulleni) paljon enemmän kuin polttoaine tai energianlähde. Suurinosa suvustamme on koulutukseltaan tai ammatiltaan ruoanlaittajia joten arvata saattaa, että kaikissa, pienemmissäkin kissanristiäisissä ruoka näyttelee aina suurta osaa. Tärkeintä on, että ruoka on hyvää ja sitä on paljon. Itse vihaan piperrystä ja sitä jos ruoka-annos on niin pieni, että lounaan tai illallisen jälkeen täytyy suunnata oikealle illalliselle pikaruokaravintolaan. En ymmärrä, mikä järki on maksaa ravintolaillallisesta satoja euroja ja lähteä kotiin nälkäisenä?! Yhtä vähän pidän siitä, että ruoastani löytyy tomaatin tai salaatin kantoja, paprikan siemeniä tai sipulin keskustaa, yök. Ja tätä muuten tapahtuu hienommissakin ravintoloissa, en tykkää!





Itse laitan ruokaa sekä arkisin että juhlapäivinä mutta tykkään ruoanlaitosta erityisesti silloin, kun aikaa on tarpeeksi eikä ole kiire mihinkään. Saatan hyvinkin tutkia ja etsiä reseptiikkaa tuntikausia ja tallettaa ideoita tuleviin tilanteisiin vuosiakin. Kun sitten sopiva tilanne tai fiilis tulee eteen, kaivan ohjekirjani esiin, käärin hihat ja alan hommiin. Leipominen on enemmän puolisoni ja tyttäreni hommia enkä hierveästi välitä makeista leivonnaisista, suklaakakkua lukuunottamatta.

Joulun ja uudenvuoden välipäiville ajattelin jakaa yhden suosikki-reseptini, jota tulee valmistettua tasaisin väliajoin, välillä ihan kotona syötäväksi ja välillä viemisiksi illanistujaisiin tai kyläpaikkaan tuliaiseksi. Alkuperäinen ohje on leikattu jostakin lehdestä enkä löytänyt ohjeen alkuperää enää mistään. Ohjetta muutan aina tilanteen vaatimalla tavalla, lapsille teen vähemmän tulista tai mausteista ja aikuisille tarjottavassa piirakassa saa tulisuuttakin olla ehkä alkuperäistä ohjetta hieman reippaammin. Tuppaan muutenkin laittamaan ruokiin paria poikkeusta lukuunottamatta vähän sitä sun tätä, mitä nyt kaapista milloinkin sattuu löytymään. Tämä ohje sopii helppoutensa vuoksi varsin mainiosti vaikkapa uudenvuoden illanistujaisiin tai bileisiin.

Tacopiirakka


1 pkt (400g) piirakkataikinaa

Täyte

400g paistijauhelihaa
1 iso sipuli
1 pieni paprika
(1-2 chiliä)

1tlk (315g) keskivahvaa salsaa
1/2 dl vettä
1dl korianteria tai persiljaa hienonnettuna
1prk kermaviiliä
mustapippuria
valkopippuria
paprikamaustetta
1 prk fetajuustoa kuutioina (esim. chili)
2 dl emmental-mozzarella juustoraastetta

Koristeluun maissilastuja

Ota piirakkataikina sulamaan hyvissä ajoin ja levitä sulanut taikina piirakkavuokaan. Silppua sipuli ja parika (sekä chilit) ja kuullota kaikki pannulla. Tämän jälkeen paista jauheliha hyvin ja lisää sipulit ja paprikat pannuun kun jauheliha on hyvin paistunut. Mausta omaan makuun sopivilla mausteilla. Lisää vesi ja salsa, anna kiehua ja maustua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää viimeisenä kermaviili ja sekoita seos hyvin. Kaada koko komeus piirakkapohjan päälle tasaisesti. Painele seoksen joukkoon fetajuustokuutiot tasaisesti koko piirakan alueelle. Päälle voi halutessaan lisätä myös kirsikkatomaatti-lohkoja. Lisää lopuksi piirakan päälle juustoraaste ja laita piirakka uuniin noin 180 asteeseen 30-40 minuutiksi. Kun piirakka on valmis, asettele piirakan päälle maissilastuja sopivasti maun mukaan ja tarjoile!


 
Tacopiirakka

Olen tehnyt piirakan myös lihattomana versiona ja käyttänyt tällöin jauhelihan sijaan papuja tai nyhtökauraa. Lihaton versiokin on toiminut oikein hyvin ja maistunut syöjille verrattain mainiosti.
Yhdestä piirakasta riittää noin kuudelle hengelle reippaasti, kymmenelle hieman vähemmän :) Gluteenittomana piirakan voi hyvin tehdä kunhan valitsee vain piirakkapohjanpohjan gluteenittomana versiona. Pohjan maku on muuten ehkä yllättäen jopa parempi gluteenittomana kuin tavallisena versiona, hinta tosin gluteenittomissa tuotteissa on aavistuksen kalliimpi. 

Tacopiirakan myötä toivotan mukavaa Tapaninpäivän iltaa kaikille!



sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Meidän Joulu 2016

Oikein mukavaa Joulupäivän iltaa! Toivottavasti Sinun joulusi on ollut lämmin, unohtumaton ja täynnä rakkauden täyteisiä hetkiä! Kuten jo No se joulu -kirjoituksessa mainitsin, tuli joulu tänä vuonna vähän varkain ja itselleni sitä oikeaa joulu-fiilistä ei tänä vuonna tullut sitten kuitenkaan ollenkaan. Vaikka kuinka luukutin tarkoituksella ja antaumuksella joulubiisejä enemmän kuin koskaan, ei edes jouluaattona tuntunut joululta. Lumen puute, ensimmäinen erilainen joulu (eri joulun viettopaikka, isäni puuttuminen ja joulua edeltänyt kiire) varmasti aiheuttivat sen, että jouluaatto tuntui tänä vuonna ihan tavalliselta viikonlopulta. Harmittelin sitä itsekseni aattoiltana enkä olisi halunnut mennä laisinkaan nukkumaan koska ajattelin, että jos se tunne kuitenkin vielä tulisi. Ei tullut ja nyt on kaiketi vain ajateltava, että näin oli tänä vuonna tarkoitettu, ensi jouluna sitten taas. Outoa tosiaan oli se, että ensimmäistä kertaa koskaan, viehätyin joululauluista (yleensä kyllästyn niihin jo viimeistään joulukuun alussa), tykästyin perinteisistä joulun väreistä (eritoten punaisesta) ja laitoin sitten kuitenkin joulun kotiin ihan hyvissä ajoin. Mikään ei auttanut joten täytyykin miettiä tarkkaan, miten ja missä ensi vuonna joulua viettää.





Mutta se jouluaatto ja lahja(t). Kuten aikaisemmin kerroin, menetimme tänä vuonna rakkaan koira-vanhuksemme ja sitä surressa, tuli puheeksi ystäväni kanssa kasvattaja, jolla olisi yksi pieni koiranpentu vailla kotia. Ajattelin heti tällöin, ettemme missään tapauksessa ole valmiita uuteen koiraan, niin paljon surimme ja kaipasimme edelleen ensimmäistä, yhteistä koiraamme. Jäin kuitenkin mielessäni miettimään, mitä jos sitten kuitenkin.. Kun huomasin, että puolitoistavuotias koiramme oli (tietenkin) allapäin  mutta myös selvästi kaipasi seuraa, pyysin ystävältäni kasvattajan yhteystietoja ja soitin hänelle. Kotona en puhunut tästä vielä mitään vaan ajattelin, että tiedustelen ja mietin ensin ennen kuin puhun mitään, välttyäksemme mahdollisilta pettymyksiltä, sillä sitä ei kukaan meistä ehkä olisi kestänyt. Kasvattajan kanssa puhuttuani, tiesin, että meille saattaisi mahdollisesti muuttaa jouluksi pieni Borderterrierin pentu!

Niinpä meille muuttikin juuri joulun kynnyksellä, joulukuun 22. päivä pieni Borderi-Herra Mocha, meidän perheen joululahja! Sovimme etukäteen, ettemme kerro sukulaisillemme lainkaan lahjastamme, vaan kaikki saavat tavata hänet sitten jouluaattona yllätyksenä. Yllätys onnistui täysin ja omat veikkauksemme sukulaisten ensi-sanoista pennun tavattuaan pitivät kyllä täysin paikkansa; Herregud så söt!



Vaikka joulufiilistä ei nyt tänä vuonna varsinaisesti tullutkaan niin lopulta se ei kyllä yhtään haittaa. Niin on tervetullut ilo ja riemu, jonka tämä tosi pieni, karvainen ystävä on jo muutamassa päivässä meille tuonut! Tervetuloa perheeseen Klettermusens Mocha Cake!

Nimi muuten on varsin osuva tähän familyyn, ruoka kun on kaikinpuolin tärkeä asia keskuudessamme. Ruoka-aiheista postausta ohjeineen tulossa heti huomenna. Pysyhän siis kuulolla jos olet esimerkiksi vailla hyväksi testattua ohjetta vaikkapa uudenvuoden illanistujaisiin tai bileisiin!


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika summata vuoden 2016 tapahtumat. Mietin pitkään, haluanko edes tehdä tästä vuodesta mitään yhteenvetoa, sillä koko vuosi on ollut oikeastaan aika kamala. Kuitenkin kun muistiini hiipi Nooran tehneen tällaisen yhteenvedon kuluneen vuoden tapahtumista, ajattelin, että ehkä sitä itsekin löytää ja muistaa tältä vuodelta myös niitä kivoja ja hauskoja asioita. Tässäpä siis minun vuoden 2016 vuosikatsaus, kuvituksena on käytetty puhelimeen tallennettuja kuvia kuluneelta vuodelta.

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Paraflying (liitovarjoilu?) tyttäreni kanssa kesälomareissulla sekä käsiaseella ampuminen synttäripäivänäni. Tämä vuosi on ollut monella tapaa sellainen nyt tai ei koskaan ja kerran sitä täällä vaan ollaan -vuosi ja näistä ensimmäinen oli yhden sellaisen ajatuksen tulos. Muutenkin tänä vuonna olen enemmän ja enemmän ajatellut, että ei se ota jos ei annakaan ja monia asioita on tullut katsottua ihan uusin silmin.


Viisaita sanoja


2. Oletko pystynyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

Teen jokaisena uutena vuotena saman toiveen (lupauksia en tee) ja tänä vuonna se ei pitänyt vaikka kuinka olisin yrittänyt. Lähetän maailman kaikkeudelle aina saman toiveen joka on, että tuleva vuosi olisi taas askeleen verran parempi kuin edellinen.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Tuli kyllä ja erityisesti maaliskuussa tapaamani henkilö tippui kuin tähtenä taivaalta, juuri silloin kun eniten tietämättäni häntä tarvitisin! Terveisiä Rakas Ritva!

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Menetin isäni sekä vanhimman koirani. Vähempi olisi riittänyt.

5. Missä maissa vierailit?

Norjassa parhaan ystäväni luona muutamaan otteeseen, Virossa useamman kerran ja Turkissa oikein perinteisellä turisti-aurinkolomalla nollaamassa kevään koitoksia.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?


Iloa ja onnea!

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta vuodesta? 

9.3.2016 ja 2.10.2016

Rakas koira-vanhus viime talvena. ♥ Rölli ♥


8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Se, että edelleen jaksan ajatella asioista positiivisesti ja iloisesti. En usko, että negatiivisuudella voi saavuttaa mitään hyvää. Lasini on aina puoliksi täynnä :)

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Muutaman henkilön toimintaan petyin perusteellisesti mutten ala asiaa sen enempää ruotimaan.

10. Sairastitko tai loukkaanuitko?

Kyllä.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Rannekello, jolla palkitsin itseni kovasta suorituksesta. On hassua, miten yhdellä esineellä voikaan olla niin suuri merkitys.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Mikään erityinen tapaus ei ole jäänyt mieleeni, mutta tasaisin väliajoin ihmettelen ja pöyristyn aikuisten ihmisten käytöstapojen puutteesta esimerkiksi kaupassa tai julkisissa kulkuvälineissä.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asuntolainan maksamiseen ja arkisiin askareisiin. Matkusteluun ja tuleviin matkoihin.

Aurinkoinen lomareissu perheen kesken


14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Bloggaamisesta! Olen aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta joten ehkäpä tämä oli ihan tietämätön ennakoitu jatkumo!

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta

16. Viime kauteen verrattuna, oletko..

.. Onnellisempi vai onnettomampi..

Sekä että, paljon surua on kuluneeseen vuoteen mahtunut mutta se, että edelleen saan täällä olla, vetää pidemmän korren varmasti onnellisemman puolelle!

..Laihempi vai lihavampi..

Varmaankin aika samoilla mennään.

.. Rikkaampi vai köyhempi..

Asuntolainaa on taas vuosi enemmän maksettuna joten siinä mielessä varmaankin rikkaampi ja jos henkistä puolta mietitään, niin ehdottomasti olen rikkaampi!

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Ystäviä ja kavereita olisi ollut mukavaa nähdä useammin, mutta ehkä tässä nyt eletään niitä kuuluisia ruuhkavuosia..

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Selanneeni puhelinta kun olisi voinut tehdä jotain paljon järkevämpääkin! Tuollainen hukkaan heitetty aika ärsyttää itseäni suunnattomasti ja toivon, että tämä muuttuu ensi vuotta ajatellen.

Paras lautapeli, jota pelataan aika usein :)


19. Miten vietit joulua, entä juhannusta?

Juhannusta vietimme ystäväperheen kanssa nauttien yöttömästä yöstä ja Joulua tulemme viettämään perheen kesken hyvän ruoan ja juoman parissa.

20. Rakastuitko kauden aikan?

Rakastuin puolisooni varmasti useamman kerran taas tänä vuonna.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Gilmore Girls, Suits ja Downshiftaajat.


22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

Tiistai-iltojen ilo; ratsastus ja heposet


23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin tänä vuonna vihdoin ja viimein Jens Lapiduksen Stockholm Noir- trilogian ja hurmioiduin täysin! Ihmettelen vieläkin, miksi hillosin näitä kolmea kirjaa yöpöydälläni ties kuinka kauan! Kaiken lisäksi Jens on ihan mukavan näköinen kaveri!

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Kaikki vanhat 90-00 vuosien hitit (ja hudit) joita on tullut kuluneena vuonna luukutettua tosi paljon! Paljon on muistoja kyllä kertynyt Don't Cry:n, Crazy in love:n ja 18 and life -biisien ympärille.

25. Mitä halusi ja sait?

Terveyden!

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Iloisen ja naurun täytteisen vuoden.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Ainoa elokuva, jonka muistan katsoneeni ja vieläpä ihan elokuvissa oli Lemmikkien salainen elämä, hah! Se oli kyllä oikein hauska ja viihdyttävä elokuva ja ainakin tyttäreni tykkäsi kovasti!

28.  Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Olin  mieheni kanssa ampumaradalla. En ollut koskaan aikaisemmin ampunut käsiaseella ja ei muuten ollut ihan yhtä helppoa kuin elokuvissa näyttää olevan.. Täytin 38.

Ampumaradalla synttäreitä juhlistamassa


29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Isäni poismeno.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Smart casual?

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Perhe ja ystävät

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

No sanotaan nyt vaikkapa Jens Lapidus ja iki-suosikki Harvey Specter!


Harvey Specter


33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Pakolaiskriisi. Puhetta ja mietintää yleisesti aiheutti Amerikan presidentinvaalit

34. Ketä kaipasit?

Isääni ja muualla asuvia ystäviäni.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?


Kaikki läheiset tietenkin mutta yksittäisistä henkilöistä mainittakoon mieheni ja bestikseni :)

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Maailman tapahtumat ja ihmisten pahaolo ovat puhuttaneet myös kotona. On tullut mietittyä, miten maailmasta on tullut näin eriarvoinen ja kylmä paikka. Lisäksi oman tyttäreni kasvaminen sekä henkisesti että fyysisesti yllättää aina. Se, miten aika menee niin kovin hurjaa vauhtia, jaksaa myös jatkuvasti yllättää.



Juha Tapion keikalla rakkaan ystävän seurassa


37. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uuden vuoden lupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.


  • Vähemmän puhelimen näpräämistä - Saman ajan voisi käyttää vaikka lautapelien pelaamiseen
  • Teen enemmän ja enemmän niitä asioita, joista oikeasti pidän - Turha käyttää aikaa tylsäilyyn
  • Elän hetkessä ja olen tässä - unohdan sitku- ajattelun
  • Liikun enemmän - Tämä on varsin hyvä tavoite ihan jokaiselle vuodelle
  • Matkat sekä New Yorkiin ja Pekingiin - Josko tänä vuonna viimein!


perjantai 16. joulukuuta 2016

Viime hetken lahjavinkit

Monella meistä on päällimmäisenä tällä hetkellä mielessä joulu ja ehkäpä joillakin myös joululahjat. Listasin muutamia omia lahjasuosikkejani ja niitä, joita minä mieluusti omasta paketistani löytäisin tai minkälaisilla lahjoilla minä leheisiäni yllättäisin.

  •  Aineettomat lahjat ovat nostaneet suosiotaan turhan tavaran ehkäisemiseksi (Marie Kondon kirjoittamama Konmari on varmasti yksi vuoden luetuimpia kirjoja naisten keskuudessa ja miksei oiva lahja myös pukinkonttiin!) vuosi vuodelta ja mielestäni esimerkiksi elämyslahjakortti konsettiin, näyttelyyn tai vaikkapa Museoon on mukava tapa tuoda koko vuodelle uusia kokemuksia. Erilaisia lahja- ja vuosikortteja saa moneen paikkaan ja eritavoin räätälöitynäkin. Itselläni oli muutama vuosi takaperin Korkeasaaren kausikortti ja tuli muuten vierailtua eläinten parissa useampaan kertaan tuon vuoden aikana ja mikä parasta, eri vuoden aikoina kuin ehkä muuten olisi tullut käytyä.



  • Lahjakortti työmatkan varrella olevaan kioskiin tai kahvilaan ilostuttaa varmasti myös silloin, kun ei tunnu pirteältä tai arki muuten vaan painaa päälle. Itse ilahtuisin myös suunnattomasti esimerkiksi työtoverin kutsukortista lounaalle!

  • Erilaiset hieronta- , liikunta-, ja hoitolahjakortit ovat oiva tapaa osoittaa välittämistä ja niihin ei välttämättä tule itse mentyä niin usein kuin ehkä haluaisi, joten tämäkin lahja ilahtuttaa taatusti myös joulun jälkeen.




  • Viihteen ystävälle myös kuukausi- tai vuosilahjakortti esim. Netflixiin tai vastaavaan suoratoisto- palveluun tuo sekin iloa pidemmäksi aikaa.

  • Siivousapu esimerkiksi ikkunanpesuun tai suurempaan vuosisiivoukseen on toisen huomioimista parhaimmillaan ja avusta tuskin kukaan haluaa kieltäytyä, Myös erilaisia siivuouspalveluja tarjoavia yrityksiä löytyy runsain määrin, joten välttämättä itse ei tarvitse edes apua tarjota jos siihen ei ole mahdollisuutta. Tosin, ikkunanpesun yhteydessä voi samalla viettää laatuaikaa ystävän, äidin tai naapurin kanssa, joten siinä saa molemmat osapuolet ainakin sekä hyvän seuran että mielen!


  • Itse leivotut piparit, karkit tai lempiherkut lasipurkissa tai ulkolyhtyyn aseteltuna kera kauniin kynttilän, tuo pimeisiin iltoihin lämpöä ja valoa. Lempi- teellä tai kahvipavuilla täytetty muki on myös mainio keino muistaa kuumien juomien ystävää.



  • Nastalenkkarit paljon ulkoilevalle läheiselle muistuttavat varmasti aina lenkkeillessä lahjan antajasta 
  • Lämpöiset villasukat tai yöpuku/ oloasu kuuluu omiin joka joulun toivelahjoihini
  • Uusi kirja, elokuva tai suosikki-sarja dvd-boksin muodossa sopii kotona viihtyvälle mainiosti
  • Pullo lempituoksua tai suihkugeeliä on myös yksi joka joulun toivottu suosikki- lahja
  • Läheistä voi muistaa myös antamalla lahjan sellaiselle, jolla lahjaa ei ole. Erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä löytyy nykyään onneksi myös pienemmiltä paikkakunnilta tai ainakin lahjoitus on mahdollista suorittaa internetin kautta

Tässäpä muutamia vinkkejä Pukinkonttiin. Osa varmasti oli sellaisia, joita tulen tänä vuonna pukinkonttiin sujauttamaan itsekin. Onko sinulla lahjatoiveita, jotka pysyvät toivelistalla vuodesta toiseen?

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kehu, kannusta ja kiitä

Perjantai-kaupoilla käydessäni eräs lempikauppani myyjä huudahti perääni, että voi kuinka sulla on kaunis huivi tänään kaulassa. Olin ensin hieman hämmentynyt mutta samalla myös ilahtunut toisen kommentista. Mietin tapahtuneen jälkeen sitä, miten voi pienistä sanoista tai eleistä tulla hyvä mieli!

Kirjoitin vähän samansuuntaisesta aiheesta aikoinaan Facebookin status-päivityksen ja olen edelleen sitä mieltä, että pitäisi itsekin muistaa kehua ystävän kaunista neuletta tai uutta huulipunan sävyä huomattavasti useammin. Siitä tulee tosi hyvä mieli! Mielestäni jo ihan perus- käytöstapoihin kuuluu kiitos hyvästä palvelusta ja muu arkinen huomiointi, mutta voisihan sitä itsekin kehua, kannustaa ja kiittää useammin. Palautteen antaminen on monelle vaikeaa tai sitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, mutta usein myös palautteeseen suhtautuminen on ehkä jopa palautteen antamista vaikeampaa. Jos työtoveri tai vaikkapa esimies kehuu hyvin tehtyä työtä, tulee sitä helposti vähäteltyä omaa aikaansaannostaan. Mutta mitä jos sitä palautetta ei koskaan saa? Osaako sitä arvostaa omaa tekemistään tai työtään jos ei kukaan huomio tehtyjä asioita tai saavutuksia.

Lähetin Saksalaiselle työtoverilleni kiitokseksi
Suomalaista suklaata, joulun kunniaksi.


Eräs läheinen työtoverini muistaa AINA antaa palautetta vaikka kyseessä olisi kuinka pieni asia. Minusta se on ihailtavaa ja minä puolestani muistan aina kiittää häntä annetusta palautteesta. Jo pienikin huomaavainen sana tai ele voi pelastaa toisen päivän. Ja ainakin se kannustaa jatkamaan ja yrittämään vieläkin enemmän.
Me Suomalaiset olemme vähän jäyhää kansaa ja sen taakse on kovin helppo piiloutua ajattelemaan, että se on jotenkin itseltä pois jos toista kehuu. Tässä on vähän sama kuin siinä, että minusta yksinkertaisesti on kivampi antaa lahjoja kuin saada niitä. Lahja kai se on omalla tavallaan se kiitoskin. Toki kuten aikaisemmin jo mainitsin, jos sitä palautetta ei lainkaan saa, mitä siitä sitten pitäisi ajatella.

Ystäväni lähettämän kukkakimpun korttiteksti


Eikä siihen pieneen arkiseen kehuun, kiitoksen sanomiseen, toisen tsemppaamiseen useinkaan vaadita muuta kuin pieni sana, lämmin katse tai vaikkapa halaus.


Suosikki-kauppani myyjälle lupasin toimittaa pienen kiitoksen useamman vaatekriisin-pelastamisesta seuraavan käyntikertani yhteydessä ja tämän lupaukseni meinaan lunastaa suklaarasian muodossa vielä tänään. Minusta on yksinkertaisesti mukavaa huomioida minulle hyvän mielen tuoneita, auliisti palvelleita ja iloisia henkilöitä ja haluan ehdottomasti kertoa se myös heille.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Ystävyydestä (ja erinomainen baarivinkki Oslossa)

Kun paras ystävä asuu kaukana (kaukana ja kaukana, mutta kuitenkin niin, ettei toista voi nähdä ihan joka päivä) on tietenkin ikävä läsnä jatkuvasti, mutta olen myös päässyt vierailemaan hänen luonaan Norjassa lukuisia kertoja.

Keskimäärin käymme parhaan ystäväni sekä hänen perheensä luona Oslossa pari kolme kertaa vuodessa ja koska nämä ovat ystävän luona vierailuita, ei näitä reissuja oikein lasketa ulkomaanmatkoiksi koska ovat noh, lähes kotimaanmatkoja?
Nämä pitkän viikonlopun pituiset minilomat ovat oma hengähdyshetkeni ja näissä on parasta tietenkin ystäväni tapaaminen mutta myös se, ettei näin useamman reissun jälkeen ole enää pakko suorittaa jos ei siltä tunnu. Pakolliset nähtävyydet on nähty ja ei ole kiire mihinkään. Jokainen viikonloppu on kuitenkin ollut hyvin erilainen; On ollut Harry Hole -reissu (Kirjailija Jo Nesbon kirjoista tuttu sankaripoliisi Harry on kaikkien suosikki), yllätysreissu (ystävälläni ei ollut pienintäkään käsitystä tulostamme), Super Weekend -reissu (viikonloppu piti sisällään Norjan kansallispäivän, Euroviisufinaalin ja Jääkiekon MM-finaalin) sekä lumimyräkkä- reissu (emme poistunut ystäväni asunnosta koko viikonloppuna).

Edellisellä vierailullamme noin kuukausi sitten oli ohjelmassa syödä hyvin (se taitaa kyllä kuulua jokaiseen reissuun mitä suurimmassa määrin) ja hengailla "kotikulmilla", josta löytyy kyllä mainioita paikkoja, niin shoppailuun kuin istuskeluunkin. Yhdeksi lempipaikakseni on noussut  Aku Aku Tiki Bar -drinkkibaari, joka on sisustettu täysin uniikilla tavalla; katossa muun muassa roikkuu 9 metrinen kanootti, joka painaa noin 500 kiloa. Kanootti on tuotu Raivavaen saarelta vuonna 1956. Raivavae sijaitsee 630 kilometriä Tahitilta lounaaseen eli aikamoisen matkan on vene tehnyt määränpäähänsä.

Kanootti katosssa. Tämä kuva on lainattu Aku Aku Tiki -baarin sivuilta,
sillä lukuisista yrityksistä huolimatta, en ole onnistunut samaan kuvaa veneestä
ilman jonkun päätä tai käsiä.



Drinkit tässä baarissa ovat vertaansa vailla; en ole koskaan maistanut niin maukkaita ja kauniisti tehtyjä juomia. Aku Aku on kallis (mikäpä Norjassa ei olisi..) mutta täysin hintansa veroinen paikka! Tosin, tänne ei kannata ehkä kuitenkaan jättää tiskille pankkikorttia ts. piikkiä auki sillä useampi juoma tulee taatusti kalliimmaksi kuin yö hotellissa. Käymisen arvoinen paikka silti ehdottomasti on ja palvelu on tosi mukavaa ja ystävällistä. Drinkkejä sekoittavia baarimestareita on myös mukava seurata, niin ammattitaitoisesti juomat valmistuvat käden käänteessä.

Muutama kaunis ja niin hyvän makuinen juoma.


Mikäli liikut Oslon suunnalla niin Aku AKu Tiki Bar löytyy osoitteesta Meyersgate 32. Suosittelen lämpimästi!

Mutta takaisin vielä alkuperäiseen aiheeseen, ystävyyteen. Olen joskus miettinyt, että mitä jos asuisimme lähempänä toisiamme, tulisiko sitä vietettyä aikaa yhdessä useammin ja olisiko yhdessä vietetty aika yhtä arvokasta kuin nyt. On ollut mielettömän upeaa huomata, että vierailut toistemme luona ovat aina odotettuja ja niin kovin tärkeitä. Jos asuisimme lähekkäin, ei laatuaika ehkä olisi aivan samanlaista. En usko, että välttämättä näkisimme toisiamme sen usammin, sillä arki on kaikilla arkea ja sen on osoittanut jo sekin, että naapurissa asuvaa kummipoikaamme vanhempineen ei välttämättä tule nähtyä niin usein kuin haluaisi, koska aina ja kaikilla on arki. 

Olen äärettömän iloinen siitä, että olen saanut tällaisen ystävän elämääni ja kiitän siitä joka ikinen päivä! Ystävät ovat kultaakin kalliimpia ja vaikka heitä ei näkisi joka päivä, joka kuukausi tai edes joka vuosi, tiedän, että he ovat siellä. Se jos mikä on parasta!

Toinen, rakas ystäväni ja hänen perheensä asuu parhaillaan toisella puolella maailmaa ja heitäkin kaipaan jokaikinen päivä! Heidän luokseen on perheemme tarkoitus matkata mahdollisimman pian ja tiedän, että kun tapaamme jälleen, tuntuu kuin emme erossa olisi olleetkaan!

Lisäksi minua on siunattu lukuisilla muillakin ystävillä, näistä neljä loistokasta Ladya tapaan ensi viikon lauantaina Freaking Fabulous- ryhmän kokoontuessa saman pöydän ääreen. Näiden naisten seurassa ei taatusti tule tylsää!

 Kiitos ystävät, että olette! 

lauantai 10. joulukuuta 2016

Viikon Parhaita Hetkiä

Viikko oli täynnä jouluisia ajatuksia johtuen varmaankin tiistaisesta itsenäisyyspäivästä. Pienenä kotonani oli tapana juurikin itsenäisyyspäivänä laittaa kyntteliköt ikkunoihin ja muutenkin aloittaa jouluvalmistelut. Silloin oli lupa alkaa odottamaan joulua ja ruveta laskemaan päiviä jouluaattoon. Tätä perinnettä olen kyllä nykyäänkin pyrkinyt noudattamaan, mutta aina en ehkä ole ihan malttanut odottaa itsenäisyyspäivään asti vaikka kuinka olen yrittänyt.. Alla viikon parhaita hetkiä, niitä jotka ovat tästä viikosta tehneet taas ikimuistoisen;

Sunnuntaina vietin pitkästä aikaa rauhallisen ja rentouttavan spa-hetken kotikylppärissäni. Olen jo pitkään suosinut Hollantilaisen Rituals- merkin kosmetiikka- ja kodintuotteista. Sopivan mieto ja miellyttävä tuoksu tekee lyhyemmästäkin kylpyhetkestä vähän paremman. Ritualsin kynttilöitä raahaan kassikaupalla ulkomaanmatkoilta tuliaiseksi itselleni. Tällöin itse matkojakin voi fiilistellä vielä pitkään myös itse reissun jälkeen!



Maanantai-iltana päätimme juhlistaa tulevaa tulevaa itsenäisyyspäivää valmistamalla itse sekä pastan että pastakastikkeen. Mikään ei ole parempaa kuin kotona tehty, pitkään ja rakkaudella haudutettu Ragù -kastike, itse tehdyn pastan seuralaisena! Pidän siitä, että pienin asioin voi tehdä arjestakin juhlan hyvän ruoan ja viinilasillisen avulla. Ei niin pientä juhlaa olekaan, etteikö sitä kannattaisi jotenkin juhlistaa!



Tiistai-aamuna vierailimme hautausmaalla ja veimme isäni haudalle joulutervehdyksen lyhdyn ja havujen merkeissä. Hautausmaalla on kyllä niin kaunista juhlapäivinä ja siellä mielikin rauhoittuu vaikkei kyseessä olekaan mikään varsinaisen iloinen paikka. Kotiin tultuani sytytin perinteen mukaan itsenäisyyspäivän kynttilät ikkunalle Suomen 99-vuotis juhlapäivän kunniaksi.




Torstaina lenkkeillessäni tuli ensimmäistä kertaa oikein jouluinen tunne, kun ulkona sateli hiljalleen lunta ja kuulokkeissa soi joululaulut. Oli niin liukasta että kiittelin mielessäni useaan kertaan miestäni joka aikoinaan lähes pakotti minut ostamaan nastalenkkarit. Nämä ovat osoittautuneet rumuudestaan huolimatta, maailman parhaiksi kengiksi talvella ja on ihana tunne, kun ei tarvitse pelätä liukastuvansa. Suosittelen kaikille, jotka vähänkään talvella ulkona liikkuvat. Jos jollakulla on muuten suositella hyviä (langattomia?) nappikuulokkeita, niin saa vinkata!




Perjantai on perinteinen Fredagsmys -päivä ja itse perjantaissa on aina vähän juhlan tuntua. Rakastan sitä tunnetta, että koko viikonloppu on vielä edessä ja ei ole kiire mihinkään. Lisäksi pidin etätyöpäivän ja sain viimeisteltyä työprojektin, jonka parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin viime viikkoina. Palkitsin itseni työpäivän päätteeksi kynsienlakkaus-operaatiolla, punaista kynsiin ja olen valmis viikonlopun viettoon!



Lauantaina eli tänään on ohjelmassa joulukorttien kirjoitusta. Löysin suloiset kortit viime viikonloppuisella SomiA LIVING -vierailullani ja en voinut vastustaa näitä, ei niin perinteisiä joulukortteja. Minulla on suuri tarve lähettää joulukortit läheisilleni ja usein saan ne kyllä kirjoitettua mutta se postiin vieminen on ehkä pariin otteeseen saattanut jäädä tekemättä. Tänä vuonna yritän ihan todella, sillä ovat nämä kortit niin ihastuttavia!




Lämminta ja mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Tätä et tiennyt minusta

Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme ja välillä on ehkä ihan hyväkin, että jokaisella meillä on omat salaiset paheemme, mutta koska minusta elämässä pitää olla myös hauskoja hetkiä, on tällaisia aina kiva kuulla toisista ihmisistä. Tässäpä siis asioita, joita et ehkä tiennyt minusta:

  • Rakastan nukkumista! En vaan malta tehdä sitä niin usein kuin oikeasti haluaisin. Elämässä on kovin paljon muutakin tekemistä, että koen nukkumisen olevan vähän ajan tuhlausta mutta silti.. Se tunne, kun kääriytyy peittoon ja laittaa silmät kiinni, on jotain aivan käsittämättömän ihanaa!

  • Vihaan mandariinilta tuoksuvia ihmisiä. Siis se haju, joka ihmisessä on kun hän syö tai on syönyt mandariineja, on käsittämättömän kamala. Pidän ja syön itsekin mandariineja mutten voi niitä julkisesti syödä tämän vaivan vuoksi. Toivon todella, ettei kukaan muu tunne näin..

  • Yksin ollessani juttelen aina, siis oikeasti AINA! Juttelen joko koiralleni tai sitten keskustelen itseni kanssa., mutta juttelen kuitenkin. Ajattelen itseni kaiketi jotenkin kolmannessa persoonassa koska saan myös äärettömän hyviä vinkkejä itseltäni kun sanon asiat ääneen..

  • Vihaan talouspaperin hajua ja makua. Maistan ja haistan jos joku syömäni tuote on ollut talouspaperin päällä. Miksei hyvän tähden näitä tuotteita voida tehdä hajuttomina ja mauttomina, kysynpä vaan!

  • Kuuntelen aina musiikkia keskittyessäni johonkin. En vain osaa olla hiljaisuudessa. Paitsi aamukahvin aikaan, sillä se hetki on rauhoitettu vain itselleni. Silloin en juttele edes itseni koirani kanssa vaan se hetki on täysin minun.

  • Olen aina etuajassa. Kaikki talomme kellot puhelinta lukuunottamatta ovat etuajassa ja en voi käsittää, miten jotkut ihmiset voivat aina olla myöhässä. Menen muun muassa junalle aina ajoissa ja haron hiuksiani ihmisille, jotka juoksevat junaan viime tipassa. Miksi he eivät vain voi lähteä ajoissa!

  • Vihaan odottamista. Liittyy kaiketi jollain tapaa edelliseen mutta odottaminen on ehkä jopa kamalampaa kuin mandariini-ihmiset! Raivostun, kun joudun odottamaan liikennevaloissa autolla (en onneksi omista ajokorttia, joten en sentään mitä suuremmalla todennäköisyydellä haistattele kuin korkeintaan omalle puolisolleni), puhumattakaan siitä, että kaupan kassalla, turvatarkastuksessa tai ylipäätään MISSÄÄN joku tunaroi ajattelemattomuuttaan. Voisitteko siis hyvät kanssaihmiset etsiä lompakkonne ajoissa ja tutkia, onko käsimatkatavaroissanne nesteitä ENNEN kuin asetutte yllämainittuihin paikkoihin..

  • Rakastan hajuvesiä! Tuoksut tuovat mieleeni niin paljon muistoja ja voin tasan tarkkaan kertoa, missä olen ollut jotain tiettyä tuoksua käyttäessäni. En myöskään voi kuvitella lähteväni kotoa edes postilaatikolle ilman, että olen laittanut suihkauksen tuoksua. 

  • Pidän vähän hassuista ihmisistä. Ei kaiken tarvitse olla aina niin vakavaa ja tykkään ihmisistä, jotka näkevät asioissa sen hyvän puolen. Elämä on turhan lyhyt murehtimiseen ja harmitteluun. Shit happens ja elämä jatkuu.

Viimeisen kohdan kaikki minut tuntevat varmasti jo tiesivätkin, mutta oliko muita yllätyksiä? Kommenttiboxiin saa myös laittaa enemmän kuin mielellään omia erikoisuuksia. Luen niitä erittäin mielelläni!

Kivaa iltaa kaikille ja muistetaan iloita elämästä vaikka välillä pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän raivostuttavilta :)

lauantai 3. joulukuuta 2016

SomiA LIVING, Helmi Tuusulan sydämessä

Näin joulun lähestyessä ja lahjahankintojen ollessa kuumimmillaan, haluan vinkata ja samalla antaa hyvän kiertää. Tämä suosikki-listallani oleva myymälä sijaitsee lähellä asuinpaikkaani ja on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen! SomiA LIVING on sisustus- ja lifestyle myymälä Hyrylän keskustassa Tuusulassa. Olen ehdottomasti kivijalkamyymälöiden kannattaja ja suosin pienyrittäjiä aina sen ollessa suinkin mahdollista.



Löysin myymälän muutama vuosi sitten ja tämän jälkeen olen aina tiennyt minne suunnata kun tarpeena on ollut keksiä pientä kivaa kotiin, lahja ystävälle tai ihan vaan tarve hakea inspiraatiota omaan sisustukseen. Suloinen ja äärettömän kauniisti sisustettu myymälä sijaitsee Hyrylän keskustassa, kirjaston kupeessa. Voisin itse ehdottomasti vaikka asua myymälässä, niin kauniisti tuotteet on aseteltu esille! Palvelu liikkeessä on aina ensiluokkaista ja ysävällistä, Tunne on vähän kuin kotiin tulisi :) Vinkkejä ja ideoita saa tarpeen vaatiessa puolin ja toisin. SomiA LIVING-verkkokauppa toimittaa tuotteita kaikkialle Suomeen, joten jos et satu liikkumaan itse myymälän suunnalla niin verkkokauppaan pääset vaikkapa suoraan tästä.



Tänään vieraillessani myymälässä en varsinaisesti ollut etsimässä mitään, mutta mieleeni tuli, että voisinkin samalla ostaa ystävälleni joululahjan. Lahjan sisältö pysyköön salaisuutena, sillä annan lahjan vasta tänään illalla kun tapaamme konsertin merkeissä Hartwall Areenalla. Terveisiä vaan ystävälleni Jennille 

Suosittelen lämpimästi pistäytymään paikan päällä SomiA LIVING- myymälään, osoitteeseen Koskenmäenpolku 4, Tuusula.

Kyseessä ei ole maksettu mainos vaan vilpitön halu kertoa tästä ihanasta helmestä lähellä kotiani.




perjantai 2. joulukuuta 2016

New York, New York

Unelmani on jo pitkään ollut suunnata otsikon mukaisesti, Atlantin taakse Isoon Omenaan. Ystäväni, Vaihda Vapaalle -blogin Elina kysyi viime kerralla iltaa istuessamme ja matkakokemuksia jakaessamme, miten kummassa en ole vielä tullut  siellä käyneeksi ja sitä tässä itsekin olen ihmetellyt! Aikanaan nuorempana syy taisi olla milloin aika, silloiset kalliit lennot ja mikä nyt kulloinkin mutta se, etten sinne vieläkään ole ehtinyt on myös itsestäni aivan käsittämätöntä, jopa anteeksiantamatonta.



Itse asiassa matka on ollut jo kertaalleen varattu, maksettu ja kaikinpuolin viimeisen päälle suunniteltu viime helmikuussa ja tällöin oli tarkoituksena juhlistaa mieheni syntymäpäiviä NHL-otttelun merkeissä, mutta kuten on huomattu, aina ei asiat mene ihan suunnitelman mukaan. Sairastuin tällöin vakavasti ja matka jäi jälleen kerran vain haaveeksi. Kieltämättä sairaalassa maatessani mietin kerran jos toisenkin, että voisin parhaillaan olla jossain aivan muualla, esimerkiksi Empire State Buildingissa tai Time Squarella.. No, turha sitä on kaivaa veistä haavassa kuten tunnettu lausahdus kuuluu, mutta sanonpahan vaan, että onneksi on olemassa matkavakuutus, joka nykyään toivottavasti löytyy jokaiselta enemmän tai vähemmän matkaavalta.



Nyt on vihdoin uusi reissu Atlantin taakse suunnitteilla ja parhaillaan mietinnässä on matkan ajankohta. Toisaalta olisi hienoa tehdä reissu alkuperäisen suunnitelman mukaisesti helmikuussa, viettää ystävänpäivä sekä molempien syntymäpäivät kaupungissa joka ei nuku koskaan ja tehdä niitä asioita, joita edelliselle helmikuulle oli suunniteltu, mutta toistaalta taas, kevät on monien kehuma ajankohta ja tuolloin voisi olla huomattavasti mukavampaaa talsia kaupungin katuja tai istahtaa terassille nauttimaan lasilliset. Vaakakupissa painaa myös se, että itseni aika hyvin tuntien, uskon rakastuvani tuohon kaupunkiin palavasti ja helmikuisen matkan voisi tällöin uusia sitten ehkä iisimmin jo heti tulevana kesänä, kun edellisestä matkasta olisi tällöin kulunut hieman enemmän kuin kuukausi. Toki syksyistä Central Parkia on myös kehuttu paljon joten ei kevät & syksy -yhdistelmäkään hullummalta kuulosta! Tosin, en vaan malttaisi odottaa toukokuulle asti, siihen kun on vielä niin monen monta kuukautta aikaa..



Nytpä kysynkin Sinun mielipidettäsi, milloin olisi paras ajankohta suunnata New Yorkiin? Kaikki vinkit ja kokemukset, ideat ja ehdotukset otan lämpimästi vastaan!


Huisin mukavaa Viikon Parasta iltaa kaikille!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Viikon Parhaita Hetkiä

Kun arjessa on jatkuva kiire, niin sitä ehtii kokea ja saada aikaan yllättävänkin paljon. Edellinen viikko oli työn puolesta kiireisempi kuin aseman ovat aamuruuhkan aikaan ja työpäivät venyivät iltaan asti. Kuitenkin ehdin myös tehdä vaikka ja mitä muutakin, kuin pelkkiä työasioita. Koen, että paineen alla, pienessä kiireessä sitä on tehokkaampi ja asiat valmistuvat ikään kuin helpommin pienen pakon edessä.

Menneellä viikolla ehti olla monia mukavia hetkiä, alla muutamia näistä:

Tiistai-illat vietämme hevostallilla tyttäreni harrastuksen parissa ja siinä samalla pääsen minäkin halailemaan tallin asukkeja. Nämä tiistain ratsastus- ja tallihetket ovat yksi viikon kohokohta, joista yritän pitää kiinni, ihan jo oman mielenterveytenikin vuoksi. Parasta terapiaa kiireiselle ja työn täyttämälle mielelle on, kun pääsee halaamaan ja rapsuttamaan heposia. Tallilta tullaan kotiin aina iloisena, innostuneena ja hymy korvissa.

Keskiviikkona selasin ennen nukkumaan menoa postilaatikkoon kolahtaneen Elle- lehden ja uppouduin täysin kauniiden kuvien maailmaan. Ajatukset saa kyllä lyhyessäkin ajassa nollattua (jos ei siis nukahda kesken kaiken!) katselemalla kauniita kuvia tai lukemalla muutaman sivun suosikkikirjasta. Pidän perinteisestä painetusta paperilehdestä enemmän kuin digi-versioista ja luen viikonloppuisin Hesarin aina kannesta kanteen ajan kanssa, kera suuren kupillisen kuumaa kahvia.

Gilmore Girlsin uudet jaksot ilmestyivät juuri parahiksi, viikonlopun kynnyksellä perjantaina Netflixiin ja olin etukäteen jo päättänyt, että koska lauantaina olisi aikainen herätys, pääsisin nauttimaan Lorelain ja kumppanien seurasta vasta lauantaina. Suunnittelin maistelevani justoja kera lasillisen punaviiniä ja näin teinkin. Oikein mainio lauantai siis!

Ensimmäistä adventtia vietettiin kotona ihan vaan oman perheen kesken; yksi lueskeli kirjaa koira kainalossa, toinen pelaili kännykällä pelejä ja kolmas valmisteli illallista. Välillä tuntuu parhaalta juurikin tuollaiset pienet asiat; koko perhe suunnilleen samassa paikassa, samaan aikaan eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Aloitin myös jouluvalmistelut adventin kunniaksi ja paketoin ensimmäiset joululahjat. Sain aikaisemmin viikolla Dermosililta tilaamani paketin, joka sisälsi myös lahjaksi tarkoitettuja tuotteita ja niinpä päätin kääräistä ensimmäiset lahjat jo pakettiin. Sunnuntain kruunasi herkullinen feta-uunilohi, yhdessä smetana- perunamuussin kera. Reseptin näihin molempiin sain Stockmannin kalamestarilta kauppareissun yhteydessä ja ruoasta tuli tosi hyvää!

Kaikinpuolin oikein mukava viikko siis takana. Tulevana torstaina alkaa jo joulukuu, joten tästä on varsin hyvä jatkaa uutta, jo alkanutta viikkoa!



                                               







lauantai 26. marraskuuta 2016

No se joulu..

Miten voikaan aika kulkea näin nopeasti? Vasta hetki sitten oli syyskuu ja nyt jo lähes joulu. Huomenna ensimmäinen adventti ja ensi viikolla jo joulukuu! Omat jouluvalmisteluni ovat aivan alkutekijöissään ja huomaan, että koko joulu tulee vähän kuin varkain.

Dermosilin huonetuoksu on saanut ylleen talviasun


En ole aikaisemmin ollut mitenkään erityisesti punaisen värin ystävä, edes jouluisin ja siksi olen hieman ihmeissäni, kun olen saanut itseni kiinni hypistelemästä punaisia vilttejä, punaisista pyyheliinoista nyt puhumattakaan. Aikaisempina vuosina olen ollut hyvin hillitty joulu-fiilistelijä joten kauhulla odotan, mihin tässä ennen joulua vielä ehtii sortuakaan! Punaiset seinät ja punainen sohva kuulostaa, noh, ei ainakaan yhtään minulta, mutta nekään ei tällä hetkellä tunnu ihan mahdottomalta ajatukselta. Mitähän minulle on tapahtumassa..

Nämä oli pakko saada kauppareissun yhteydessä


Ystäväni ostivat jouluaattoa varten kaikenpuolin loistavat joulupaidat ja ensin mietin, että mitä ihmettä sellaisella tekee, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna (varmaan nyt jo arvaattekin), voisin jopa itsekin aattona pitää kyseistä vaatetta! Onhan se nyt aika hauska ja ainakin hyvin jouluinen asuste vai mitä sanotte näistä kauppareissulla bongaamistani yksilöistä:


Poropaita oli kyllä aika suloinen



Tässä yksilössä oli kulkuset ja kimallukset kohdillaan


Tällä kertaa en sentään joulupaitoihin kauppareissulla vielä sortunut, mutta kylläkin ostin tuon yllä nähdyn hiuspannan. Oh my.. En missään tapauksessa olisi pärjännyt ilman sitä.

Listasin eilen nukkumaan mennessä muutamia asioita, joita joulukuussa haluaisin tehdä:
  • Leipoa pipareita
  • Käydä joulukirkossa ja hautausmaalla lumisateessa
  • Kävellä Aleksanterinkadun päästäpäähän ja ihastella jouluvaloja ja -koristeita
  • Juoda glögin tai kaakaon Kappelissa tai Kämpissä
  • Olla stressaamatta joulun lähestymistä
  • Katsoa suosikki- jouluelokuvat Holiday ja Joulua pakoon
  • Ihailla valkoista lumimaisemaa
  • Nauttia joulunajasta kiireettömästi

Onko sinulla tapoja tai asioita, jotka tekevät joulustasi juuri sen oikean

Mukavaa lauantai-iltaa ja nautinnollista ensimmäistä adventtia!


P.S. Jostain kummasta on sohvalleni ilmestynyt punaisia vilttejä ja kylpyhuoneeseen punaiset käsipyyhkeet..







torstai 24. marraskuuta 2016

Ensimmäinen kirjoitus ja Elämäni Aakkoset

Tästä se lähtee, ensimmäinen kirjoitukseni blogiin!

Jotta te saisitte tietää minusta muutakin kuin pari sanaa sivupalkissa, mennään heti suoraan pintaa syvemmälle ja Elämäni Aakkoset, olkaapa hyvät. Sydämellisesti tervetuloa mukaan!



A - Amanda. Tyttäreni ja päivieni ilo! En kyllästy koskaan seuraamaan lapseni puuhasteluita. Innovatiivisuus joka lapsista kumpuaa on ihailtavaa ja siitä huolettomuudesta elämää kohtaan voisin itsekin ottaa palasen.

B - Borta bra men hemma bäst! Tähän sanontaan kiteytyy niin kovin monta asiaa elämässäni; Omaan ikuisen matkakuumeen ja rakastan matkustamista mutta kotiinkin on yleensä kiva tulla. Kaksikielisyys perheessämme arjen askareineen sekä oma viha-rakkaus -suhteeni ruotsinkieleen on tuonut paljon hauskoja tilanteita elämääni.

C - Champagne, lempimerkkini on Moét mutta muutkin käy. Ei niin pientä juhlaa olekaan etteikö kannattaisi kohottaa maljat ja nauttia lasilliset.









D - Duurissa kulkevat laulut ja duurivoittoinen elämänasenne. Niiden avulla arkikin tuntuu paljon  paremmalle.

E - Elämä ja jatkuva elämännälkä. Toivottavasti jokainen muistaa pysähtyä aina välillä kiireen keskellä miettimään, että elämä on tässä ja nyt.







F - Fikkari eli taskulamppu. Olen vähän piemeänpelkuri ja tasku- tai otsalamppu kulkee iltalenkillä aina mukanani.

G - Gilmore Girls. Löysin sarjan vasta hiljattain ja olen aivan innoissani! Voiko parempaa esikuvaa tyttärelle olla kuin Lorelai Gilmore. Ei kaiken tarvitse olla aina niin vakavaa.

H- Hem. Koti on ainoa paikka maailmassa jota vaalin ja varjelen. Se on paikka, jossa asuvat elämäni tärkeimmät ihmiset ja eläimet.

I - Ihana. Sana jota käytän usein enkä koe sanan viljelyn vähentävän itse sanan merkitystä lainkaan.

J - Juomapullo. Kulkee mukana aina ja niitä on vuosien varrella kertynyt varmasti kymmeniä! Omani on tällä hetkellä lasia ja pelkään sen menevän rikki. Pitäisi muistaa juoda vettä pitkin päivää ja olen tänä vuonna siinä ehkä hieman tsempannutkin.







K - Kirja(t). Arjen pakopaikka on uppoutua täysin kirjan maailmaan. Olen Jörn Donnerin kanssa täysin samaa mieltä: Lukeminen kannattaa aina. Dekkarit ovat suosikkejani mutta välillä kaipaan hetkeksi jotain ihan muuta, kuten elämänkertoja tai hömppää.

L - Lapinsaari. Oma saari, jossa olen viettänyt lapsuuteni kesät. Rakas paikka, jossa haluaisin viettää huomattavasti enemmän aikaa!

M - Mies ja nimenomaan M-kirjaimella alkava puolisoni. Elämäni tukipilari, tsemppari ja lapseni isä. Samalla myös maailman kiltein ja ahkerin aviomies.

N - Nauru. Välillä tekee hyvää nauraa niin, että oikein vatsaan sattuu. Myös lapsen vilpitön nauru ja kikatus on korvia huumaavaa.

O - Onnellisuus. Sitä kannattaa tavoitella ja siihen tulee pyrkiä.

P - Perhe. Oman ydinperheeni lisäksi tähän kuuluvat myös molempien sukulaiset sekä muutamia hyvin läheisiä ystäviä, jotka luen perheeksi vaikkeivat suoranaista sukua olekaan. Ilman heitä ei olisi minuakaan: olen kasvanut heidän kanssaan ja kokenut elämäni suurimmat asiat yhdessä näiden ihmisten kanssa.

Q - Quality. Laatu on toivottavaa, oli sitten kyse elämänlaadusta, laatuajasta tai laatutavarasta.

R - Ruoka & Rakkaus. En osaa valita vain toista, molemmat ovat elintärkeitä. Ja lisäksi koska rakastan hyvää ruokaa ja rakkaus on ihana tunne,  ansaitsevat nämä molemmat paikkansa R-kirjaimessa.

S - Simba-Simppanen. Oma, rakas ja karvainen perheenjäsen. On käsittämätöntä, kuinka paljon koirasta voi olla seuraa sekä turvaa pienelle koululaiselle.








T -Työ. Pidän työstäni paljon ja koen, että kun kerran työ vie paljon aikaa elämästä sen on oltava edes jollain tasolla mielekästä ja jos näin ei ole on aika miettiä, tulisiko minun tai työpaikkani muuttua.

U -  Urheilu. En ole koskaan ollut mikään urheiluhullu mutta koko elämäni olen aina urheillut jotain tai jotenkin. Kolmenkympin ylitettyäni tajusin, että urheilun on oltava osa jokaista päivää muuten arkea ei jaksa. Oli se sitten puolentunnin kävelylenkki tai tunnin sulkapallomatsi on kaikki liikunta parempi kuin ei mitään. Penkkiurheilua harrastan jääkiekon MM-kisojen ja Olympialaisten aikaan raskaasti.

V - Viini ja eritoten punaviini. Isäni opetti minulle viinien salat ja sen, ettei viiniä tarvitse juoda pullo tolkulla, mutta välillä sekin tekee ihan hyvää. Lasillinen hyvää viiniä ja juttutuokio puolison tai ystävän kanssa auttaa moneen vaivaan.







X - asento. Mieluiten makaan X-asennossa kuumassa auringon paahteessa, meren tai järven rannalla. Se tunne, kun lämpö hellii ihoa ja mieltä veden liplatellessa taustalla on sanoin kuvaamattoman ihana. Silloin tuntuu, että elämä on ihanaa!

Y - Ystävät. Elämä kuljettaa ja monet omista ystävistäni asuvat ympäri maailmaa. Olen helposti kiintyvää sorttia ja tiedän heti, ketkä ovat minulle ne oikeat. Onnekseni nykypäivänä on Skypet, Whatsupit ja halvat lennot! Näiden avulla voin olla yhteydessä vaikkapa päivittäin ja tavata rakkaitani edes siedettävin väliajoin.

Z - Zombi. Jos en saa riittävästi unta olen todellinen elävä kuollut. Pyrin aikaisten arkiaamujen vuoksi pitämään rytmini myös viikonloppuisin suht aamupainotteisena. Otan päivisin puolentunnin power-nap:it joiden avulla jaksan tarvittaessa illalla hyvin myöhäänkin..

Å - Årskift. Tänä vuonna odotan vuodenvaihdetta enemmän kuin koskaan! Kuluva vuosi on ollut raskas ja odotan innolla tulevaa vuotta 2017.

Ä - Äiti. Oman äitini kanssa soittelemme vähintään kerran päivässä ja vaihdamme kuulumiset.


Ö - Öl = Olut. Pidän jääkylmän oluen mausta ja nautin usein yhden oluen ensimmäisenä kun saavun matkoilla asuinpaikkaani. Siitä tiedän, että loma on nyt.