Elämän karusellissa

Bestikseni huikkasi muutama päivä takaperin, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut näinä päivinä puoli vuotta. Puolen vuoden mittaiseksi se venähti tämäkin tauko. Lukeekohan muut kuin minä vielä blogeja?

Elämä on vienyt mennessään ja edelleenkin koen jonkinlaista someähkyä enkä ole jakanut muutamia kuvia enempää henkilökohtaisissa somekanavissanikaan aikoihin. Vaikka voi mitä elämyksiä ja ihanaa arkea tähän puoleen vuoteen on mahtunut! Niin kai se pitää ollakin, että arjen soisi olevan vähintäänkin hyvää, siitähän tämä elämä aika suureksi osaksi valtaosalla meistä kuitenkin koostuu.

Kun puolitoista vuotta sitten (mihin tämä aika menee?!) aloitin nykyisessä työpaikassani, en kuuna päivänä olisi voinut kuvitella, kuinka tulen työstäni pitämään! Olen edelleen, tämän puolentoista vuoden työskentelyn jälkeen hieman häkeltynytkin siitä, että oikeasti työ, josta maksetaan vielä  palkkaakin, voi olla tällaista! Kun kirsikaksi kakun päälle saa vielä huikaisevan mahtavat työkaverit, ei parempaa voi saada. Niinpä täällä sitten yhtälailla on nautittu niin arjesta kuin vapaastakin. Elämä on vienyt ja minä olen tottavie hypännyt kyytiin! Tuntuu kuin kokonainen uusi maailma olisi avautunut uuden työn myötä ja niinhän se kaiketi onkin.

Kuva Vaihda vapaalle/ Elina

Vasta nyt, puolentoista vuoden jälkeen olen tajunnut, kuinka väsynyt ja tympääntynyt, huonovointinenkin olin ennen nykyistä työtäni. On se vaan ihmeellistä, miten sitä ei välttämättä itse edes tajua, kun ei paremmasta tiedä. Kannustan siis ihan jokaikistä tavoittelemaan unelmia ja uskomaan siihen, että itsekin voi vaikuttaa omaan elämään ja elämän kulkuun. Huonoon oloon voi tottua ja sitä saattaa jopa pitää normaalina mutta jos mieli ja suu on enemmän maan kuin taivaan suuntaan niin olisi kaiketi aika tehdä jotain. Ihan kaikkeen ei tietenkään voi itse vaikuttaa mutta välillä kannattaa rohkeasti heittäytyä ja uskaltaa. Uskaltaa vaikka pelottaisi hitokseen.

Syksyistä lauantai-iltaa!

P.S. Postauksen kuvat on otettu syyskuiselta tyttöjenreissulta Pariisista, ehkäpä siitäkin juttua luvassa myöhemmin. Seuraavaksi kuitenkin edellisen kerran lupaamani New Yorkin jatko-osa.. 

This or That?

This or that- listoja on ollut kiva lukea Instagramissa ja niinpä päätin laittaa omat valintani kehiin täällä blogin puolella. Kaikista kohdista en valintaa osannut suoranaisesti kahden vaihtoehdon välillä tehdä joten ruksasin molemmat 😊 Ensimmäisenä on ihan yleistä huttua juttua ja jäljempänä matkailuaiheisia valintoja. Matkailusta päästäänkin oivana aasinsiltana huomenna tulossa olevaan ensimmäiseen New Yorkin matkapäiväkirja- osioon joten mikäli NYC-jutut kiinnostaa, olkaahan kuulolla huomenna!

                                     

    This or That:  

SUNRISE ✅                        SUNSET

BREAKFAST ✅                  DINNER

ALWAYS LATE                   ALWAYS EARLY ✅

CITY ✅                                  COUNTRYSIDE

JEANS ✅                              LEGGINS

ALWAYS HOT ✅                ALWAYS COLD ✅

SATURDAY ✅                     SUNDAY

CHOCOLATE ✅                    VANILLA

CATS                                       DOGS ✅

OCEAN ✅                               FORREST

SPRING ✅                              FALL ✅

RAIN                                        SNOW ✅

COMEDY ✅                             DRAMA

CHILL ✅                                 SPORTS

Travel This or That:

CITY ✅                                   NATURE ✅

AIRBNB                                 HOTEL ✅

PLANE ✅                              TRAIN ✅

ART ✅                                   HISTORY ✅

ADVENTURE ✅                    RELAX ✅

BEACH ✅                              MOUNTAINS

GROUP ✅                              ALONE

PLAN IT ✅                              WING IT

RESORT ✅                             CRUISE

SIGHT SEEING ✅                   SHOPPING

PARTY TRIP                            ROMANTIC ✅

TOURIST SPOTS ✅               HIDDEN GEMS ✅

 Iloa torstaihin!

Huhuu..

Tyhjän paperin pelko ja someähky. Niistäpä se on tämä blogihiljaisuus johtunut. Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että mitä kauemmin on poissa kirjoittamisen ääreltä, sitä vaikeampaa siihen on palata. Tämä on tullut huomattua itsekin. Olen monen monta kertaa ollut sormet näppäimillä kirjoittamassa ja palaamassa  blogin pariin mutta jostain syystä ennen niin helposti soljuvat sanat eivät millään ole löytäneet tietään näytölle asti.

Viime kesänä yhtäkkiä vallannut suunnaton someähky vei maun kaikesta kirjoittamisesta ja samalla tuntui etten halua julkaista yhtään mitään missään kanavassa. Siitä se suunnittelematon blogihiljaisuus silloin alkoi ja jatkui aina tähän päivään asti. Joitakin satunnaisia otoksia olen näiden kuukausien aikana jakanut sosiaaliseen mediaan mutta hyvin harvakseltaan niitäkään. Olen paljon yrittänyt pohtia, mistä tämä ähky sai alkunsa enkä varsinaista syytä ole tälle kuitenkaan keksinyt. Ehkäpä näin kevään korvilla on hyvä aika kokeilla miltä kirjoittaminen taas tuntuu, sillä olen hieman ikävöinyt blogin pariin. Itselleni lupasin, että jos nyt en kokeile niin ei tarvitse kokeilla sitten lainkaan. Tässä sitä nyt siis ollaan.

Pitäisi aina muistaa, että elämä on tässä & nyt!

Mitäpä sitä sitten on lähes vuoden aikana tapahtunut? Kesän korvilla aloitin ainakin nykyisessä työpaikassani ja siinä sitä oli kuulkaas muutosta 12 vuoden jälkeen! Etenkin kun on itse tehnyt työtä jo vuosia rekrytointien parissa, ei sitä tule kovin helposti ajatelleeksi, miltä siellä pöydän toisella puolella tuntuu istua. Tai oikeasti kyllä tulee, sillä olen kaikissa vuosien saatossa pitämissäni työhaastatteluissa pyrkinyt aina asettumaan haastateltavan asemaan, jotta itse haastattelutilanne olisi molemmille mahdollisimman mukava. Mutta ei se silti ole lainkaan sama olla itse siinä haastateltavan penkissä kun kyse on mahdollisesti omasta tulevaisuudesta. 

Ehkä tällä työpaikan vaihdoksella oli oma osuutensa siihen etten halunnut huudella ylipäätään missään mitään, sillä aluksi jo ihan itse rekrytointiprosessi vei voimia henkisesti enkä hetkeäkään uskaltanut luottaa omaan osaamiseeni. Ainkaan minä en millään tavalla uskaltanut muuta kuin arvailla, että kuinka tässä koko hommassa käy. Onneksi kävi hyvin. Siitä olen ollut kiitollinen kaikkina näinä kuukausina ja edelleenkin lähes päivittäin mietin kuinka hyvin minun kävi! Jotenkin sitä 12 vuoden aikana entisessä työssä ehti jo liiankin kanssa turtua arkeen ja luottamus omaa osaamista kohtaan ei suinkaan vuosien myötä kasvanut vaan sitten kun tuli hetki jolloin oikeasti pitäisi osata kehua itseään, kertoa mitä osaa ja missä on hyvä, tuntui lähinnä siltä ettei sitä osaa yhtään mitään! Mutta on se vaan ollut ihanaa oppia uutta ja vähintään yhtä ihanaa on ollut huomata, että hei minähän oikeasti osaan! Maailman parhaimmat työkaveritkin sattuvat löytymään ilmeisesti meidän toimistolta, sillä voiko kukaan oikeasti tulla loman jälkeen töihin ja huudahtaa työpaikan ovelta, että onpa ihanaa olla takaisin! Meillä voi ♥

Työhyvinvoinnista sekä vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisesta/ balanssista tulen vielä kirjoittamaan jossakin välissä lisää, sillä kyseinen aihe on monellakin tapaa koskettanut useampaakin läheistäni viime aikoina.

Työmatkalla Lapissa

Arjessa muuten kaikki rullaa varsin hyvin, uinti on edelleen (urheilu)harrastuksista suosikki numero yksi, kirjat edelleen arjen pakopaikka kiireen keskellä ja karvaiset koira-asukit vievät säästä kuin säästä huolimatta ulkoilun ja uusien lenkkireittien pariin. Jatkossa on siis entiseen malliin luvassa ainakin kirjasuosituksia, uusien kokemusten ja elämysten fiilistelyä ja ehkä jokunen elokuvatärppikin saattaa olla jopa luvassa.. 

Matkailu kulkee edelleen vahvasti vapaa-ajan ja lomien suosikkina joten matkajuttuja on luvassa varmasti jatkossakin. Viime syksyn upeimpana kokemuksena mainittakoon nyt tässä välissä vihdoin toteutunut haaveiden matka New Yorkiin. Siitä saatan laittaa vaikkapa matkavinkkejä jakoon tänne blogin puolellekin. Nykyisessä työssäni piipahdan satunnaisesti myös työmatkoilla joten  matkailujuttuja on luvassa siitäkin näkökulmasta katsottuna.

Tuttuun tapaan, kaikki kaunis arjen keskellä, oli sitten kyse ruoasta, käsitöistä tai musiikista, kulkevat kanssani arjessa tuoden hyvää mieltä, joten samanlaisella sillisalaatilla jatketaan kuin mihin edellisenä kesänä jäätiinkin.

Postaustoiveita, ideoita ja ehdotuksia saa toki kommenttiboksiin laittaa enemmän kuin mielellään!

Mukavaa olla takaisin, toivottavasti sinäkin olet!

Lähteä vai jäädä?

Voi pojat mikä kesä! Enpä olisi uskonut (vaikka salaa mielessäni toivoinkin), että saamme pitkästä aikaa kuuman ja oikean Kesän, isolla Koolla! On ollut kerrassaan ihanaa nauttia kesästä ja niinpä mekin jäimme Suomeen koko kesäksi eikä kyllä kaduta yhtään!

Täällä on syöty mansikoita, luettu kirjoja ja uitu sydämen kyllyydestä. Nautittu leppoisista kesäpäivistä läheisten seurassa oikein antaumuksella! Tehty siis kaikkia ihania kesäjuttuja :)

Siitäpä päästäänkin loivalla aasinsillalla jo eilen Facebookin puolella mainitsemaani aiheeseen eli kumpi on helpompaa, lähteä vai jäädä? Aihe kumpusi mieleeni siitä, kun männä viikolla on sanottu hyvästejä tai heippoja parhaimmille ystäville ja vieläpä useampaankin otteeseen. Ensin treffasimme rakkaat Norjalaiset lentokenttä-lounaan merkeissä torstaina ja vaikka etäisyys Suomen ja vuonojenmaan välillä ei suuren suuri olekaan on lähdönhetki aina vähän kirpaiseva; Milloin näemme seuraavaksi? - on kysymys joka on aina päällimmäisenä mielessä. Eilen sitten hyvästeltiin toiset rakkaat eli Kiinalaiset ystävämme, jotka viettivät pitkää kesälomaa koto-Suomessa. Etenkin eilinen hyvästely sai tyttäreni surunmurtamaksi kun paras ystävä matkaa maailman toiselle puolen! On sydäntä riipaisevaa nähdä toisen suru etenkin kun itse tasan tietää tunteen ja nieleksii samaan aikaan omia kyyneleitä vain jottei toinen romahtaisi ihan täysin.

Olemme tyttäreni kanssa puhuneet aiheesta vuosien saatossa melkoisen paljon, johtuen juurikin siitä, että läheisiä asuu niin paljon kaukana. Pohdimme kerran, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä eli sitä, onko kamalampaa jäädä kun joku lähtee vai olla itse se lähtijä. Minusta on kamalampaa jäädä. On hirvittävän omituinen tunne, kun yhtäkkiä talo tai ympäristö on tyhjä vieraista ja läheisistä! Tuntuu että maailma seisahtuu. Lähtijällä taas on aina jotain tekemistä! Edes se kotimatka, oli se sitten lyhyt tai pitkä mutta kuitenkin! Toisaalta taas, lähteminenkään ei ole helppoa. Tyttäreni selkeästi omaa kanssani samaisen taidon(?) surra ja murehtia asioita, jotka ovat vielä edessäpäin. Esimerkkinä nyt yksikin kerta ollessamme parhaan ystäväni luona viikonlopun vietossa, tyttäreni murehti jo edellisenä iltana tulevia seuraavan päivän jäähyväisiä..

Ja jos näissä ei vielä ollut tarpeeksi jäähyväisiä yhdelle viikolle niin kaiken kukkuraksi rakkaat ja pitkäaikaiset naapurimme sulkivat naapurin ovensa viimeistä kertaa ja muuttivat uuteen kaupunkiin. On tämä siis ollut kieltämättä aikamoinen hyvästien viikko! Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut ja voimme tavata toisiamme heti taas seuraavan kerran ♥

Lopun kaiken en sitten kuitenkaan ihan tiedä, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä. Mitä sinä olet mieltä?

Lempeää lauantaita!

Unelmia tavoittelemassa

Onko täydellistä työpaikkaa olemassa? Sitä tässä on on pohtinut yksi jos toinenkin läheiseni viime aikoina. Työpaikalla tulee vietettyä hereilläoloajasta niin suuri osa että olisihan se ihan mukavaa, jos siellä viihtyisi ja sinne olisi mukava aina mennä. Itse olen sitä ihmiskuntaa, joka ajattelee, että töissä tehdään töitä (uskokaa pois, muullakin tapaa ajattelevia olen tavannut!) ja koen, että olisi kiva tuntea tekevänsä jotakin merkityksellistä. Enkä nyt siis tarkoita, että jokaisesta lähetetystä sähköpostista pitäisi saada kiitosta tai että jokaisen tulisi keksiä päivittäin huikeita idiksiä ollakseen merkittävä vaan niin, että tehtyä työtä arvstetaan, oli sitten kyseessä perus-duunari tai toimitusjohtaja. Niin että jokainen voisi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä toimenkuvasta tai työtehtävästä riippumatta. Aika monessa paikassa nimittäin ei homma voi toimia jos jokainen ei pidä omaa tonttiaan puhtaana..

Kesän kukintaa omalla pihalla ♥

Tämä aihe on liipannut sekä lähipiiriäni että itseänikin viime aikoina monella tapaa ja se on myös yksi syy siihen, että täällä blogin puolella on ollut niin sanottu kuivakausi meneillään. Ei yksinkertaisesti ole ollut fiilistä. Kun kaikki mehut vie niinkin suuri ajatus kuin työ, täytyy ehkä jotain olla vialla? Ei kai ole kenenkään etu, ei perheen, työkavereiden, ystävien tai tuttujen, jos mieli on jatkuvasti maassa tai nuutunut. Että jos joka päivä aamulla herätessä tuntuu siltä, ettei ole nukkunut silmällistäkään ja sarvi otsassa kasvaa kasvamistaan.

Minä en ole koskaan ollut titteleiden tai suuren palkan perään, sillä olen huomannut etteivät ne kerro ihmisestä välttämättä yhtään mitään. On kuulkaa nähty suurempaakin johtotähteä joka ei kahvinkeitintä osannut ladata (ei sillä, että kahvinkeitto olisi minulle jokin mittari mutta ymmärtänette pointin) ja taas vastaavasti perus-Seppoa, joka ehdotti vuosikymmenen parasta ideaa, idean osoittautuen myöhemmin varsinaiseksi rahasammoksi kyseisen yrityksen liiketoiminnalle. Että on sitä nähty ja kuultu. Minulle ei henkilökohtaisesti ole minkään valtakunnan merkitystä mikä kukakin on titteliltään, teot ja toiminta ihan noin niinkuin käytännössä kertoo sen kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Puistoalueen kohennustyön edistymistä on
ihailtu useammallakin iltalenkillä.
Puistosta tulee tosi hieno!♥

Muistatteko, kun ihka ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, että jos työpaikka (tai työtehtävä) ei miellytä, on kaiketi aika tehdä asialle jotain? Samaa mieltä olen edelleenkin ja juuri siihen energiaa onkin mennyt viime aikoina hurjasti. Mieluisan ja omat kriteerit sekä toiveet täyttävän työpaikan ja työyhteisön löytäminen saattaa välillä olla kuin neulan etsimistä heinäsuovasta ja onneakin olisi hyvä olla hieman matkassa. Itselläni oli kyllä kaikki tähdet ja kuut oikeassa asennossa ja uskon löytäneeni sen oikean :) Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut sekä kiitollinen kaikille rakkaille läheisilleni, jotka ovat tsempanneet ja valaneet minuun uskoa, että vielä minä sen löydän, että minä osaan ja pärjään kyllä. Itseluottamus on nimittäin saanut viime vuosina hieman särjöjä pintaansa joten kaikki se tuki ja kannustus on ollutkin ehkä tärkeintä koko hommassa! Sillä silloin kun ei edes itse luota omiin taitoihin tai kykyihin, on aika haastavaa vakuuttaa siitä muitakaan. Sen verran kuitenkin itsestäni vielä sitä kuulua Can Do- asennetta löysin että onnistuin kuin onnistuinkin!

Kippis uudelle työlle!♥

Sitä, mitä tämä uusi työ ja samalla oikeastaan koko uusi vaihe elämässä tuo tullessaan, on samaan aikaan sekä jännittävää että myös hieman pelottavaakin, sillä kaksitoista (!) vuotta saman yhtiön palveluksessa on kuitenkin pitkä aika eikä irti päästäminen siitä tutusta ja turvallisesta ole lainkaan niin helppoa kuin kuvitella saattaisi.. Silti uskon, että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi, sillä hieman varkain huomasin sitten kuitenkin ilmeisesti sekä osaavani ja myös pärjääväni kun kerran sain allekirjoittaa työsopimuksen uusiin tehtäviin :)

Paraikaa tunnelma on tietenkin odottava mutta sen tiedän jo nyt, että tuleva työporukka on huikaisevan loistava ja meillä tulee taatusti olemaan oikein antoisia hetkiä muun muassa makujen parissa :)

Se mitä blogille jatkossa tapahtuu, on vielä vähän kysymysmerkkinä mutta mennään nyt toistaiseksi päivä kerrallaan ja katsotaan, josko siihenkin asiaan löytyisi vastaus ajan saatossa.

Leppoisaa lauantaita ystävät!

Kevät mielessä

Heipparallaa ystävät! Jotenkin tämä aika taas juoksee niin ettei mukana meinaa pysyä! Tässäpä siis pikaisia kuulumisia menneeltä viikolta;

♥ Olen nauttinut kevään ensi tuuladuksista oikein täysin siemauksin ja ottanut esille sekä kesätakit että kesäkengät, ihanaa! Toppatakit vein uhkarohkeasti jo varastoon mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pakkasin ne kuitenkin niin, että tarpeen vaatiessa takit on helpppo sieltä kaivaa esiin esim. juhannuksena. Tästä varautumisesta huolimatta, toivon koko sydämestäni, että koska talvi kuitenkin oli varsin kelpo talvi, niin kesäkin olisi pitkästä aikaa ihan oikea kesä..

kesäkenkulit odottavat jo malttamattomana
 päästä puhdistetuille kaduille tassuttelemaan :)

♥ Ihaillut koiratovereiden vilpitöntä iloa ja kaveruutta toistena seurasta. Nämä karvaiset Ystävykset ovat niin liikuttavan hellyyttäviä keskenään että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki koirat tulisi aukottomasti toimeen keskenään! Tämän saimme nimittäin kokea aikaisemmin, kun nykyisin jo kolmen vuoden ikään ehtinyt Simba asteli taloon. Tällöin vanhin, nyt jo sateenkaarisillalla asteleva vanha herra ei voinut sairautensa vuoksi oikein sietää pentua tämän hyppiessä ja vauhkotessa koko ajan vieressä. Mutta nämä kaksi nykyistä kaverusta ovat kyllä selkeästi parhaat ystävykset keskenään ja se jos mikä mieltä lämmittää..

♥ Laittanut terassit kesäkuntoon. Mieheni pesi terassit ja minä sisustin :) Trampoliinikin pääsi paikalleen, tosin nurmikko sen alla on viime kesän jäljiltä niin kehnossa kunnossa etten oikein tiedä, mitä sen asian suhteen voisi tehdä? Voisikohan takapihalle ostaa kokonaan sellaisen keinonurmen tai vastaavan? Koska myös koirakavereiden touhut näkyvät nurmikossa niin samalla saisi laitettua koko pihan uusiksi. Saapa nähdä mitä sitä keksitään..

♥ Potenut pientä puhelinkateutta. Tyttäreni sai uuden puhelimen rikkimenneen tilalle ja hieman haikeana olen ihaillut hänen uutta puhelintaan. Oikeasti en siis tarvitse enkä haluakaan uutta puhelinta ennen kuin Omppu taas tekee kooltaan pienempiä puhelimia mutta suloiseltahan tuo hänen uusi puhelimensa kieltämättä näyttää. Värikin olisi oikein mieluinen ja sepä se taitaakin olla se mikä minua eniten puhelimessa kiehtoo..

Roosakultainen puhelinkateus :)

♥Tehnyt erinäisiä listoja asioista, joita täytyisi muistaa. Minä en yleensä kuulu varsinaisiin to do-listojen tekijöihin, sillä oli sitten kyseessä kauppalista tai tehtävälista, en kuitenkaan lopulta muista koko listan olemassaoloa saatika sitten sitä, että kauppalista vieläpä tulisi mukaan oikein  kauppareissullekin. Sen sijaan taas muistan oikein hyvin sen, mitä kauppalistalla lukee eli sinänsä ei ole merkitystä juurikaan sillä, onko lista oikeasti mukana vai ei. Muistan nimittäin ihan hyvin että listalla kolmantena lukee omenat..

♥ Tuntenut salaa pientä ylpeyttä kun uimahallissa eräs toinen naisuimari kysyi, saako hän tulla samalle radalle uimaan kun uin kuulemma sen verran nopeaa tahtia :) Siis en todellakaan ole mikään kilpauimari mutta kieltämättä tuli hyvä mieli moisesta kehusta..

Omena päivässä pitää
mielen terveenä vai miten se meni..

♥Aloittanut pakastimen tyhjennys-operaation. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että syksyn ja alkutalven säästelen, siis oikeasti oikein hilloan, pakkasen antimia eli marjoja ja vihanneksia, joita sinne rakkaudella on edellisenä kesänä talteen talven varalle säilötty. Sitten usein juurikin näin kevään kynnyksellä muistan tai huomaan, että niin, meillä tosiaan on pakastimessa kymmenen kiloa mansikoita ja samanlainen setti erinäisiä vihanneksia pakastin pullollaan. Eli nyt sitten on tehty smoothieita ja keittoja oikein olantakaa ja tehdään varmasti vielä tulevina viikkoinakin. Tämä onneksi taitaa olla lopulta kuitenkin ihan positiivinen ongelma..

Tämä nauratti tänään
(vaikkei oikeasti kaikki Kiinassa tehty ole huonoa, kokemusta on!)

Muikeaa Maanantaita kamuset!

P.S. Huomenna on taas vuorossa Throwback Tuesday, pysykäähän kuulolla :)

Kuumeessa

Pika moikat täältä flunssavuoteelta! Kuume ja tulehduksetpa ne sitten saavuttivat tämänkin perheen ja kun yksi on parantunut niin toinen sairastuu eli aika perus. Silti harmittaa, että kaikki aikataulut ja etenkin harrastukset menevät ihan uusiksi ja tauolle, byhyy! No eipä auta kuin parannella ja toivoa että lääkitys on kohdallaan ja olo kohenee. Molemmissa korvissa jylläävä korvatulehdus tekee sen ettei nukkuminenkaan oikein onnistu. Sitä, että korvalääkkeet puree ensimmäisenä, toivon eniten. Korvasärky kun on oikeastaan aika inhottavaa. Eipä ole sitä tullutkaan sitten lapsuuden sairastettua!

Throwback Tuesday jäi tällä viikolla välistä koska voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet kuvien käsittelyyn ja tekstin viimeistelyyn mutta ensi viikolla sitten taas! Toivottavasti siellä on pysytty terveenä ja arki on saanut rullata normaaliin tahtiin♥ Palataan linjoille heti kun voimat riittävät johonkin muuhun kuin lepäämiseen ja kun olo on edes jollakin tapaa normaali :)

Näillä se flunssa lähtee!

Lempeää Torstaita murut!

Maanantai aamuna..

Vaikka nykyisin arkiaamut sujuvatkin jo varsin rutinoidusti ja sutjakkaasti, ehtii sitä siinäkin lyhyessä ajassa pohtia jos jonkinlaisia asioita ja ajatuksia. Tänä aamuna päässäni pyöri ainakin seuraavanlaisia asioita;

.. Mietin, miten taas voi olla maanantai..

.. Ajattelin, kutsua parhaan ystäväni äidin ja tämän puolison illalliselle ravintolaan..

.. Laskin, kuinka monta uintikertaa ja uintikilometriä edelliselle viikolle tuli tehtyä..

.. Toivoin voivani laittaa jalkaan kesäkengät..

.. Päätin, että kotimatkalla vien vihdoin Norjaan lähtevän paketin postiin (jonka jo meinasin      unohtaa)..

.. Haaveilin aurinkolomasta..

.. Koin, että hirvittävän moni ystävä makoilee parhaillaan aurinkorannalla..

.. Mietin, miksi kahvi haalenee kupissa niin nopeasti..

.. Annoin koiratovereille suuret palat porkkanaa..

.. Kävin läpi tulevan viikon päiväohjelmaa..

.. Mietin, pakkasinko aamupöhnässä uikkarit uimakassiin..

Pienistä, mutta kuitenkin niin tärkeistä asioistahan nämä arkiaamut koostuvat, vaikka päässä vilisee mitä erikoisempia ajatuksia! Aika paljon sitä  ehtii siis yhden aamun aikana tapahtumaan ja kokemaan, vaikkei aurinko vielä ole edes noussut :)  Ja hei, huomenna täällä blogissa alkaa uusi tiistaisin ilmestyvä juttusarja! Stay tuned!

Kivaa alkavaa viikkoa!

New week, new opportunities!

Huomenta ystäväiset! Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös tämä loma, yhyy.. Oikeastaan koko helmikuu on ollut kerrassaan ihana ja olen vilpittömän kiitollinen työnantajalleni, joka mahdollistaa etätyöt ja pidemmät lomat/ vapaat muulloinkin kuin niinä ehkä perinteisimpinä lomakausina. Mieheni on siis oikeasti lomaillut viimeiset kolme viikkoa ja koko muukin perhe edellisen viikon. Kuten jo tässä postauksessa kerroinkin, niin itse työskentelin lomaa edeltävät pari viikkoa lähes kokonaan kotoa käsin eli saimme viettää helmikuussa yhteistä aikaa perheenä tosi paljon! Helmikuu oli siis oikeastikin ihan täydellinen rakkauden kuukausi♥

Helmikuussa..

♥ Vietettiin ystävänpäivää..

♥ Juhlittiin sekä minun, mieheni että vanhemman koiraystävän synttäreitä..

♥ Nautittiin lempeän hitaista aamuista kera kuuman aamukahvin..

♥ Katsottiin Olympialaisia ja kannustettaiin Suomalaisia urheilijoita..

♥ Vietettiin aikaa lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa..

♥ Nukuttiin päiväunia koirat kainalossa tuhisten..

♥ Lenkkeiltiin pirtsakassa pakkassäässä koiratoveredein kanssa..

♥ Etsittiin monen monta geokätköä..

♥ Haaveiltiin ihan vähän uimarannasta ja kuumasta auringonpaahteesta..

♥ Uitiin kilpaa..

♥ Ratsastettiin useampia maastolenkkejä..

♥ Todettiin, että parasta mitä toiselle voi kiireen keskellä antaa, on yhteinen aika ♥


Nyt kohti uutta viikkoa sekä pian jo häämöttävää maaliskuuta. Toivottavasti sielläkin on nautittu talvesta ja upeista ulkoilukeleistä!

Kivaa alkanutta viikkoa kamut!

Geokätköjä metsästämässä ♥

7 kuvaa viikolta, vko 8

Heipparallaa ja huikentelevan upeaa perjantaita! Olikohan nyt tarpeeksi raflaavasti aloitettu huomenen toivotus :) Näin se vaan on lomaviikko hurahtanut vaikka tokihan tässä on vielä koko viikonloppu edessä ja aikaa nauttia lomailusta kun sen syvimpään olemukseen nyt on kerrankin päästy! Bestikselleni eilen puhelimessa totesin, että vaikka alitajuisesti aina välillä tällaiset kotilomat, jolloin ei tarkoituksena ole suunnata muille maille lainkaan, saattavat aluksi hieman ainakin allekirjoittanutta ahdistaa, niin tällä kertaa ei kyllä ole ollut ahdistuksesta tietoakaan vaan koko kotiympyröissä vietetty loma on ollut oikeastaan varsin ihana ja oikein onnistunut! Koska viime viikon viikkokatsaus jäi loma-fiilistelyissä tekemättä, niin onkin sitten parasta hetimiten (kuka muuten muistaa menneiltä vuosilta tulleen keskustelu-ohjelman Ögonaböj-hetimiten?!) antaa kuvien (ja juttujen) puhua puolestaan:

Laukun uusi vetoketju: Ylläoleva kuva tallentui puhelimeeni siksi, että iloitsin aivan suunnattomasti laukkuni vetoketjun korjauksesta ja hehkuttelin sitä whatsupissa miehelleni. Vietimme hiihtolomaviikolla tyttäreni toiveesta kaupunkipäivää shoppaillen ja samalla ajattelin kysäistä kyseisen merkin liikkeestä, josko laukkuni rikkoontuneen vetoketjun saisi jollakin aikataululla korjattua. Yllätys olikin aikamoinen kun minulle kerrottiin, että korjaus onnistuu samantien ja vieläpä ihan odottaessa! Eipä ollut ilollani rajaa kun olin jo etukäteen vähän harmitellut sitä, kauanko korjaus kestää jos laukku joudutaan mahdollisesti lähettämään vaikkapa Ranskaan. Noh, pelkoni siis osoittautui turhaksi ja loistavan nopean sekä erittäin ystävällisen palvelun jälkeen hipsiessäni ulos myymälästä olin onneni kukkuloilla! Hieman minua kyllä hymyilytti kun korjaajasetä kulmiaan kohotellen katseli muutamaa laukusta törröttävää karannutta ompeletta (vai ommelta?) ja ilmeisesti tämä häntä siinä määrin häiritsi, että myös nämä ompeleet oli laukun takaisin saadessani korjattu :) Nyt laukku on siis kuin uusi, jihuu!

Synttärilahjaksi saamani lahjakortti: Muistaakseni kuva päätyi puhelimeeni syystä että olin lähettämässä lahjasta kuvaa bestikselleni. Saatoin kyllä unohtaa itseasiassa lopulta lähettää koko kuvaa kun puhuimmekin sitten puhelimessa mutta jokatapauksessa siinäpä syy kuvaan. Parhaan ystäväni äidiltä sekä tämän miesystävältä saamani lahjakortti kauneushoitoon ei olisi voinut osua paremmin maaliin (miljoona kertaa paremmin ainakin kuin Olympialaisten kiekot Suomen jääkiekkopeleissä!) ja tämä jos joku on lahja jota arvostan! Omaa aikaa, hetki rentoutuen ja hemmottelua itselle, sitä minä ainakin toivon ihan jokaiselle silloin tällöin. Olen äärettömän onnellinen, että perheeni saa olla ystävä myös bestikseni perheen kanssa ja vaikkemme välttämättä kovin usein kasvotusten tapaakaan, on aina yhtä ihanaa vaihtaa kuulumisia ja ylipäätään kuulua toisten elämään. Kaunis Kiitos vielä tätäkin kautta R & K! ♥ Lahjan ajattelin lunastaa parin viikon päästä ja nautin taatusti oikein antaumuksella :)

Eteisen seinällä roikkuvat sarvet: Nyt täytyi kyllä oikein kaivaa esiin jo päivämääräkin, milloin kuva on otettu sillä en itse yhtään saanut päähäni, miksi olen kuvannut eteisen seinällä roikkuvia sarvia, hah! Päivämäärää katsoessa tajusin, että ideani on varmaankin liittynyt siihen, kun samaan aikaan järjestelin pukeutumishuonetta ja kaipasin huoneen seinälle jotain, tietämättä kuitenkaan oikein mitä. Tämä siis liittyy kodin sisutukseen ja mallaukseen! Olen aikoinaan löytänyt sarvet jostakin sisustusliikkeestä eikä niillä siis sinänsä ole mitään tunne- tai muutakaan arvoa mutta minusta ne ovat lopulta ihan hauskan näköiset. Olin ehkä ajatellut joskus ripustaa sarviin jotkut bling bling-valot mutta näin jälkeenpäin ajateltuna on ehkä ihan hyvä etten moiseen sortunut..

My birhtday present has arrived!: No niin. Tässä nyt syy siihen, miksi kannattaa miettiä todella tarkoin, milloin kyseiseen liikkeeseen menee viemään vain jotain korjattavaksi. En todellakaan ollut liikkeeseen mennessäni aikeissa ostaa yhtään mitään mutta oho ja hups, kuului päästäni kun liikeestä ulos astelin.. Näin voi käydä silloin kun -mä tässä vaan odotellessa katselen- hetkellä iskee silmänsä johonkin, jota ei sitten saakaan mielestään.. Ainutlaatuinen palvelu ja kauniisti aseteltu valikoima on vaan jotain sellaista, jota on välillä hyvinkin vaikea vastustaa, uskokaa pois. Lisäksi kaunis paketointi saa sydämeni läpättämään pelkästä ihastuksesta :) Kun mieheni minulle syntymäpäivänäni kauniisti sanoi, että löytäessäni toiveeni mukaisen lahjan, toiveeni toteutetaan, niin nyt olin lahjani löytänyt. Uusi lompakko tuli oikeastikin ihan tarpeeseen ja parasta on tietenkin se, että lahja on saatu maailman rakkaimmilta ihmisiltä, omalta perheeltäni ♥ Mikäs sen parempi lahja onkaan kuin sellainen, joka kulkee aina mukana ja jota käytetään usein! Sanomattakin on selvää, että materia ei tee onnelliseksi vaan ajatus sen takana.

Lukulistalla oleva kirja: Kuva päätyi puhelimeeni siitä syystä, että bongasin mielenkiintoisen kirjan lehtiartikkelista ja otin kuvan puhelimella jotta muistaisin mikä kirja oli kyseessä. Vielä en ole ehtinyt kirjaa lukea, sillä viimeisiä hetkiä Lisbeth Salanderin kanssa vielä hetki viedään mutta tämä on lukuvuorossa heti seuraavaksi. Karin Slaughter on minulle ihan uusi tuttavuus ja toivon, että Lisbethin jättämä, odotettavissa oleva tyhjyys täyttyisi esimerkiksiä tällä uudella Kaunokaiset- rikoskirjalla. Kuten tässä viikokatsauksessa jo kerroin, olen ihan tarkoituksellisesti hitaillut kirjan lukemisen kanssa ettei lukuelämys ihan vielä päättyisi..

Simmarit, sammarit, kumpparit ja pipo: No muista en niin tiedä, mutta simmarit on olleet kyllä käytössä kuluneella viikolla enemmän kuin aikoihin! Jos tältä viikolta pitäisi joku asu sanoa, johon olen pukeutunut olisi vastaus uikkarit! Olemme käyneet uimassa päivittäin ja uitua on tullut useita kilometrejä. Nuorena uin paljon, useita kertoja viikossa silloinkin mutta jostain syystä harrastus jäi sittemmin muiden menojen tieltä. Vasta nyt viime vuonna olen löytänyt lajin uudestaan ja voi miten siitä pidänkään! Ainoa mistä uimisessa en pidä on uimahalleissa oleva kylmyys. Se tunne kun altaasta nousee ja yrittää liukastumatta sipsuttaa suihkuille päin, on mielestäni sanoinkuvaamattoman kamala! Väkisinkin siinä joutuu muutaman juoksuaskeleen ottamaan kun koko keho on kananlihalla! Niinpä olenkin männäviikolla pakannut uimakassiini myös läpsykkäät jotta voin turvallisesti ottaa ne pari juoksuaskelta altaasta noustessani :)

Hazelnut Coffee: Löysin miehelleni yllätykseksi kahvia josta hän toivottavasti myös pitää. Koska hän juo kahvinsa aina mustana ja ilman makeutusaineita on kaikenmaailman Lattet poissuljettuja mutta tämä pikakahvi hasselpähkinän makuisena tuo arjen kahvihetkiin silloin tällöin vähän extraa. Käyn oikeilla ruokaostoksilla Citymarketissa hyvin harvoin, mutta kun siellä asioin, löydän aina jotain kivaa ja sellaista, jota en normi-arkikaupastani löydä. Silloin saatan hyvinkin sortua juuri ylläolevan kaltaisiin special-ostoksiin ja hemmotella perheenjäseniäni esimerkiksi Amerikkalaisilla ruokaherkuilla tai vaikkapa Aasian mauilla. Arjen pieniä iloja ja toisen huomioimista parhaimmillaan ♥

Quote of the day: Ylläolevan kuvan bongasin facebook-feedestäni ja totesin että tämähän on ihan totta. Hyvin harvoin olen vihainen tai ilkeä kenellekään tarkoituksella mutta jos näin tapahtuu, on siihen todennäköisesti jokin erittäin hyvä ja hyvin painava syy. On tiettyjä asioita joita en hyväksy ja odotan, että hyvät käytöstavat kuten kiittämiset ja kohteliaisuudet kuuluvat jo ihan perus-kotikasvatukseen. Yritän aina välillä ymmärtää myös sitä, että ihmisellä voi olla huono päivä tai ettei asiat ole menneet toivotulla tavalla mutta uskon myös siihen, että vaikka olo olisi itsellä huono, voi sitä kuitenkin kiittää, auttaa tai avata vaikkapa oven huonommallakin fiiliksellä. Toisen auttamisesta tulee itsellekin hyvä mieli, eikö vaan?


Tällaisia juttuja kuvien taakse kätkeytyi tällä viikolla! Me suunnataan nyt yllätys yllätys, uimaan ja josko tuo pakkanen edes hieman illaksi lauhtuu, olisi tarkoitus suunnata myöhemmin tänään vielä hieman mäkiä laskemaan.

Iloista perjantaita & nautinnollista viikonloppua ystäväiset!

P.S. Tässähän tulikin laitettua kahdeksan kuvaa! Eli yksi extrakuva kaupanpäälle :)

Sportlov - hiihtoloman kuulumisia

Ihanaista pakkas-aamua kaverit! Blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa sillä täällä on kuulkaas ihan vaan lomailtu! Olen ihan tietoisesti vältellyt tietokoneen availua ja näppäimien näpyttelyä, keskittynyt yksinkertaisesti ihan kaikkeen muuhun; lukenut kirjoja, uinut uimahallissa, järjestellyt kaappeja, tehnyt palapeliä, nauttinut perheen yhdessäolosta. Tehnyt kaikkea sellaista, johon viime viikkoina ei ole ollut aikaa. Ja on ollut ihanaa! Välillä sitä selkeästi ihminen tarvitsee hetken, jolloin tekee kaikkea muuta kuin ehkä pitäisi ja se myös tekee ihan hyvää niin mielelle kuin sielullekin.

Olen helmikuussa työskennellyt varsin paljon kotoa käsin ja oikeastaan olen parin viimeisen viikon aikana käväissyt fyysisesti vain kääntymässä työpaikallani. Arvostan suunnattomasti etätyön mahdollisuutta ja vaikka ihmisistä valtavasti pidänkin ja työkavereita ehdottomasti arkeeni kaipaan, on välillä kiva olla myös anti-sosiaalinen, tietänette mitä tarkoitan? Kun sitten vielä olen tämän hiihtolomaviikon (joka meillä on kylläkin ollut sananmukaisesti Sportlov - urheiltu on ja paljon!) saanut lomailla, on helmikuu ollut kyllä ihan vertaansa vailla♥ Jokaiselle lomapäivälle on keksitty yhdessä joku tai jotkut sportit ja sitten muu tekeminen (kuten lukeminen tai lautapelit) on järjestelty liikkumisen ympärille.

Ja on kuulkaas säätkin suosineet! Kerrankin talvi on ollut oikeasti nimensä veroinen ja lunta sekä pirteitä pakkaspäiviä on mahtunut enemmän kuin kukaan ehkä uskalsi edes toivoa. Muistan monesti todenneeni ettei ongelma ole säässä vaan pukeutumisessa ja niin se on näillä pakkasillakin ollut; kunhan vaan tarpeeksi pukee vaatetta niskaan niin hyvin tarkenee. Koiraystävien kanssa lenkkeillessä sitäpaitsi tulee auringonpaisteessa jopa kuuma, joten kerrospukeutumista on harrastettu oikein antaumuksella. Silloin sitä voi sitten näppärästi vähentää vaatetusta kun hikikarpalot alkavat valua otsaa pitkin..

Winter Wonderland ♥

Mutta nyt täällä suunnataan aamupalahommiin! Huomiselle on luvassa viikonparhaita hetkiä puhelimeen tallennettujen kuvien muodossa, joten palaillaan huomenna taas linjoille!

Aurinkoista Torstaita kaverit!

Viikon parhaat, vko 6

Heipparallaa ja ihanaista perjantaita ystävät! Kuluneelle viikolle on mahtunut sekä ihan tosi loistokkaita hetkiä että kröhöm.. ei-niin-loistokkaita tilanteita :) Siitä syystä tänään myös viikon paskimmat tyhmimmät.

Aloitetaan kuitenkin niillä huippuhetkillä, joita on ollut runsain mitoin. Kai se on vähän niin, että kun pitää silmät auki ja ajattelee positiivisesti, mahtuu niitä kivoja juttuja vähän tasaisempaan viikkoonkin. Kyse on kaiketi siinä, miten asioita ajattelee?

Viikon parhaat:

Blogin uusi banneri: Koska olen sellainen harrastelija-bloggaaja, jonka päätarkoituksena on ylipäätään kirjoittaa omasta arjesta ja jakaa hetkiä lukijoiden kanssa, en juurikaan ole a) ehtinyt b) innostunut c) halunnut ja d) osannut tehdä blogista visuaalisesti "myyvää" blogia. Niinpä olin ihan super-innoissani kun satuin nappaamaan kamerallani mielestäni kivan kuvan ja vielä onnistuessani liittämään kuvan blogin kansikuvaksi, jihuu! Kun vaan joku joskus taikoisi vuorokauteeni lisää tunteja niin mieluusti perehtyisin aiheeseen enemmänkin. Hauskinta oli se onnistumisen tunne, kun kuva ainakin noin niinkuin suunnilleen oli viimein oikealla paikalla. Tämähän siis tapahtui ihan tuosta noin vaan, as i wish.. Mutta miltä se teistä näyttää, ainakin tuo vähän väriä? Vaikka puhelimen kautta blogia lukiessa kuvaa ei taida näkyä, sillä ajattelin, että kun/ jos blogia lukee mobiilista, on helpompaa että koko blogi näkyy kännykän näytöllä "pienempänä" kuin normaali nettiselaimella luettuna? Kertokaahan toki jos teksti puhelimesta luettuna ylipäätään näkyy jotenkin hullusti! Yritän sitten toki parhaani mukaan muokata asetuksia ♥

Keväiset kukat ♥
(joiden nimeä en tiedä..)

Kukat & kevät: Juuri kun pääsin Tuulahdus keväästä- postauksessa mainitsemasta etten ihan vielä odota kevättä saapuvaksi niin kuinkas sitten kävikään.. Mielessä ei ole juurikaan muuta kuin ihanat kevään värit, keväisemmät tuoksut ja vaaleammat kodintekstiilit. Että pitikin sitten mennä ajattelemaan koko kevättä! Mutta ihanaa on kukat! Käväisin eilen vakkari-kukkakaupassani ja voi ihmiset, miten ihania juttuja sieltä löytyikään! Hillitsin itseni edes jollakin tasolla ja ostin ainoastaan heleän vaaleanpunaisia tulppaaneita sekä juurikin tuossa bannerissa näkyvät vaaleanpunaiset kukat, joiden nimeä en hortonomin tyttärenä edes tiedä.. Mutta näin sain siis pienellä vaivalla ja -summalla kotiin edes pienen henkäyksen kevättä!

Kevään värit  & Tulppaanit ♥ 

Falafelit: Koska koko meidän perhe on viime kuukausina siirtynyt enemmän ja enemmän kasvispainoitteiseen ruokavalioon (ei siis niin, etteikö kunnon pihvikin välillä maistuisi!), on sitä tullut kaivattua hieman lisää reseptivalikoimaa arkipäiville. Falafelit ovat olleet suuria suosikkejamme aina, mutta niitä on tullut nautittua lähinnä ravintolassa suoraan ruokalistalta ja pöytään kannettuna. Niinpä innostuimme kokeilemaan kaupan kuivatarvike-osastolta löytyvää valmis-seosta. Odotukset eivät olleet kovin korkealla (koska valmis kuivaseos) mutta tämähän oli oikeasti hyvää! Ensimmäisen kerran kokeilimme näitä lähinnä iltapalaksi testimielessä mutta koska koko setti katosi lautaselta alta aikayksikön, teimme seuraavana päivänä illalliseksi falafel-pitaleipiä. Voi autuus, kuinka hyviä nämä olivatkaan! Mieluusti olisin jakanut kuvan kurkulla, paprikalla, halloum-juustolla sekä tsazikilla höystetyistä leivistä mutta jostain kumman syystä, ei kamera ollut ensimmäisenä mielessä kun ruoka pöytään saapui ja niinpä minulla onkin ainoastaan tarjota kuva kyseisestä valmisseos-pussista, Mutta turhaa ei sekään ole, jos vaikka joku innostuu kokeilemaan kyseistä reseptiä :) Suosittelen lämpimästi!

Falafelit ♥ 

Harrastukset: Pienen tauon jälkeen, tammikuun alussa jatkuivat viikottaiset sulkapallovuorot ja se jos mikä on huippu-kivaa! Olin jo lähes unohtanut, miten kivaa pelaaminen on ja samoin myös sen, kuinka kuuma pelatessa tulee, huh! Mieluusti pelaisin useammankin kerran viikossa mutta ikävä tosiasia on se, että aika on hieman rajallista. Olemme kyllä hieman haaveilleet mahdollisuudesta, että niinä viikkoina kun kiire ei ole totaalisen mahdoton, voisimme satunnaisesti pelata toisenakin päivänä. Toivotaan, että tämä onnistuisi, ainakin ennen kuin kesä koittaa! Heppahulluus sen sijaan on ja pysyy! Vaikka omat ratsastustuntini ovatkin paraikaa tauolla, niin tyttäreni ratsastustunnit ovat omakin henkireikäni viikon keskellä! Se hetki, kun pään saa painaa hevosen kaulalle ja kädellä paijata pehmeää selkää, on jo ajatuksenakin ihana mutta että sen saa vielä fyysisesti ja oikeasti kokea, niin se on hetki kun kaikki huolet ja murheet painuu unoholaan. Niinpä taas parhaillaan kamppailen itseni kanssa ja yritän kuumeisesti löytää jonkin sopivan raon omillekin hepotunneille! Toivotaan, että siihen(kin) vielä löytyy sopiva tila kalenterista!

Kukat & kevät, osa 2: Edellä mainitusta kukkakauppa-reissusta kotiutuneena, kahvin kuppiini kaataneena, muistin alkuperäisen syyn, miksi olin edes alun alkaen lähtenyt kukkakauppaan. Nooh.. Syynä oli haaveilemani Magnolian oksat! Pikaisesti kaivoin puhelimestani toisen kukkikseni (=kukkakauppa) puhelinnumeron ja kas vaan, Magnoliat olivat juuri kuin tilauksesta saapuneet! Sittenpä sitä kaasupohjassa kukkakaupalle (jokuhan saattaisi ehtiä tyhjentää Magnoliavarastot juuri tällä samaisella hetkellä!) ja voi miten kauniita nämä yksilöt olivatkaan! Huokailin ja ihastelin jo kukkivia oksia mutta kotiin viemisiksi valitsin kuitenkin sellaiset yksilöt, joissa kukat vielä odottavat puhkeamistaan. Nyt näissä oksissa ei siis juurikaan ole mitään kuvattavaa joten kuvia luvassa sitten kun aika (ja kukat) on kypsä! No okei, jos joku sattuu vaikka miettimään, miltä Magnolian oksa näyttää, niin alla löytyy kuva :)

Magnolian oksa ♥ 

Viikon paskimmat tyhmimmät:

Pilalle mennyt matto: No kävipä tässä päivänä eräänä niin, että rakkaat koiratoverukset olivat keksineet, että jos ovi huoneeseen, johon ei oikeasti ole sallittua mennä, ainakaan ilman valvovaa silmää, jää kuitenkin  epähuomiossa auki, niin sinnehän sitä ehdottomasti on suunnattava! Kun arvatenkin kaikki mahdolliset karkkikätköt tyttäreni huoneesta oli tutkittu tuloksetta, löytyikin varsinainen aarrearkku nimeltään meikkipussi.. Arvaatte varmaan, kuinka iloinen oli meikkilaukun omistaja kun kaikki, siis ihan kaikki, huulirasvat ja huulikiillot oli testattu ja nuoleskeltu.. Oli siinä itsellä hieman naurussa pitelemistä kun kotiin tullessa vastaan astelee iloinen ja energinen nuorempi koiraherra, jonka värimaailma normaalista poiketen on pinkin ja punaisen sekoitus. Koko koira oli ympäriinsä huulikiiltojen peitossa joten syyllistä ei ollut vaikea paikantaa! Kun sitten huomasin eteisen maton, vaihtui hymy nanosekunnissa lähes itkuun. Apuaaa.. Anoppini käsin kutoma matto oli kaikkea muuta kuin valkoinen, alla olevasta saa ehkä hieman osviittaa lopputuloksesta. Eikä muuten lähtenyt edes pesussa puhtaaksi. Iloinen tietenkin täytyy olla siitä, ettei ystävykset olleet suuhunsa  mitään vaarallista napanneet mutta kyllä tämä tapaus ihan hieman sai hermoja kiristymään..

Matto ja uusi huulikiillollinen väritys..

Turhasta murehtiminen: Kuten joskus olen kaiketi kertonutkin, on minulla hieman taipumusta sortua harmittelemaan ja murehtimaan asioita etukäteen. Eikä siinä mitään, jos murehdittavat asiat olisivat edes jotenkin suureellisen merkittäviä mutta kun kuluneella viikolla olen murehtinut muunmuassa seuraavia asioita:

• Kohta olen taas lukenut Stig Larssonin viisiosaisen kirjasarjan! Niinpä olen sitten jarrutellut ja yrittänut lukea                    H I T A A S T I kaikkia sarjan kirjoja pitkittääkseni lukuelämystä..

• Sitten kun Olympialaiset loppuu niin on taas ihan tyhjä olo! Tätähän kannattaa murehtia etenkin sinä päivänä kun vietetään kisojen avajaisia..

• Tykkään näistä kengistä (Timbereistä) niin kovasti etten haluaisi niiden kuluvan puhki! Olenkohan sitten ajatellut ainoastaan ihailla kyseisiä kenkiä eteisen hyllyllä..

Että kaiketi sitä maailma makaa mielessäni ihan hyvin, kun oikeiden asioiden sijaan murehdin tällaisia :)

Loistokasta viikonloppua ystäväiset!

Suuria tunteita & elämän realismia

Maailman korkeimpia rakennuksia, rasismia sekä kodittomuutta. Niistä oli tyttäreni eilinen kotitehtävä tehty. Näitä kolmea aihetta pohdittiin ja puitiin kotona pitkään ja mietittiin kymmenvuotiaan kanssa hartaasti, mitä mikäkin tarkoittaa. Aika raskaita aiheita, etenkin tuo toinen ja kolmas kohta enkä itsekään ihan sisäistänyt, miten tuo ensimmäinen liittyi koko tehtävään mutta samalla tuli sitten listattua maailman korkeimmat rakennuksetkin..

Mielestäni on äärimmäisen hyvä, että kotitehtävät ovat tämän tai juuri edellä mainitun kaltaisia ja että asioita pohditaan ja niistä puhutaan kotona aikuisten kanssa. Toivon todella, että jokaisen kotona tällaisia koulutehtäviä tehtäisiin nimeonomaan yhdessä vanhempien kanssa. Silloin on mahdollisuus kysyä ja kertoa, jos joku asia jää mielenpäälle vaivaamaan. Ei esimerkiksi rasismia osaa kukaan aikuinenkaan yhdellä sanalla selittää, saati sitten kymmenvuotias sen ymmärtämään. Kerroin, kyselin ja vastailin, osaamiseni mukaan. En kaunistellut mutten pelotellutkaan.

Pitkä keskustelu käytiin kodittomuudesta ja mietittiin miksi kodittomuutta on. Silmät taisivat kostua sekä äidillä että tyttärellä kun lämpimiä ajatuksia lähetettiin kaikille maailman kodittomille. Aika moni viettää nyt parhaillaankin pakkasyötä hätämajoituksissa tai ulkona taivaan alla pahvilaatikossa nukkuen. 

Herättää tällaiset tehtävät ja keskustelut ihan aikuisenkin miettimään, miksi maailma on tällainen. Mitä voi vastata kun toinen ihmettelee, miksi ihmisiä kiusataan ihonvärin takia? Tai jos on syntynyt tytöksi? Tuskinpa unohtaa tyttäreni koskaan niitä surullisia silmiä, jotka hän kohtasi kerran suurkaupungissa, kun eräs herra asettui makuulle kotiinsa, pahvilaatikkoon katulamppujen alle. Tai sitä naishenkilöä, joka kärräsi koko omaisuuttaan ostoskärryissa keskellä liikemiehiä vilisevää korttelia.

Tässä sitä tulee itsekin mietittyä elämän reiluutta tai jopa julmuutta. Olen joskus kuullut vanhempien pohtivan, onko sopivaa antaa lasten katsoa esimerkiksi uutisia, joissa välillä aika kovinkin sanakääntein kerrotaan sodasta tai ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta. Itse olen päättänyt puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kaunistelemattakin, sillä uskon, että vaikka tieto monesti lisää tuskaa, on parempi tietää totuus kuin elää pumpulissa. Olen toki aina tarkkaillut sivusta, mitä reaktioita tällaiset voimakkaammat aiheet lapsessa herättää ja uskon tyttäreni kasvaneen siihen, että aina saa kysyä sekä asioista puhua, jos jokin jää mielenpäälle vaivaamaan. Mietin myös sitä, että jos emme ennen tätä edellä mainittua tehtävää olisi koskaan puhuneet kodittomuudesta tai rasismista, mitä tunteita tällaiset aiheet lapsessa herättäisi? Tai miten hän olisi suhtautunut pahvilaatikossa asuvaan mieheen? Viimeksi hän antoi miehelle omistaan kahvirahan verran ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Se oli mielestäni oikein kauniisti tehty.

Pidetään huolta toisistamme!

7 kuvaa viikolta, vko 5

Huomenta lauantaihin kaunokaiset! Viikko on taas vierähtänyt ja tälle kuluneelle viikolle on mahtunut niin sään kuin tapahtumienkin puolesta yhtä sun toista; on jännitetty presidentin vaaleja, ihmetelty lumimyräkkää ja jotkut ehkä ovat lakkoilleetkin. Eli varsin tapahtumarikas viikko! Mennään nyt tämä viikko edellisen tapaan seitsemällä valokuvalla kuluvalta viikolta ja katsotaan, mitä sitten ensi viikolla keksitään. Tässäpä nyt tämän viikon kuvat, jotka puhelimen kätköistä löytyi;

Ensimmäiseksi kuvaksi valikoitui Putous ja Roope Salminen :) Ohjelmassa oli viime lauantainen vierailu Putouksen lähetyksessä ja koska lähestulkoon kaikki muut kuvat olivat jollakin tapaa tärähtäneitä tai niissä näkyi jonkun käsi tai pää, oli tämä ainoa julkaisukelpoinen vaihtoehto :) Oli minun vuoroni järjestää tammikuun treffi-ilta ja mietin pitkään, mitä olisi kiva tehdä. Ostin liput jo viikkoja aikaisemmin ja kun ensimmäinen Putous-lähetys muutama viikko takaperin telkkarista tuli, jännitin ja toivoin, että tämän vuotiset sketsihahmot olisivat oikeasti hyviä. Ja olivathan ne, etenkin koko perheen suuurin suosikki Tanhupallo ♥

Tämä kuva on viime sunnuntailta kun ohjelmassa oli suorittaa kansalaisvelvollisuus ja käydä antamassa ääni presidentinvaaleissa. Sunnuntai- aamuna oli mitä parhain ulkoilusää ja niinpä nappasimme koiratoverit mukaan ja reippailimme äänestyspaikalle jo heti aamutuimaan. Jaoin kuvan myöhemmin myös somessa vähän niinkuin muistutuksena kaikille äänioikeuden käyttämisestä :) Matkalla äänestyspaikalle mietimme, että voisiko oikeasti olla mahdollista, että Paavo taas kerran yllättäisi ja saisi tarvittavan äänimäärän siihen, että toinen äänestyskierros tulisi mahdolliseksi. Onneksi näin ei käynyt ja Sauli voitti suvereenisti! Saulilla onkin ollut varsin tapahtumarikas viikko kun perheenlisäyskin saapui juuri sopivasti samalle viikolle heti virkaanastujaisten jälkeen! Onnea Sauli!

Tämä kuva on päätynyt puhelimeeni tyttäreni lähettämänä. Molemmat meistä tykkäävät tehdä viikottaisia jalkakylpyjä erilaisilla kylpytuotteilla kuorrutettuna ja kuvan yhteydessä käytiin keskustelua siitä, kumman tabletin hän voi omaan jalkakylpyynsä käyttää (Se on kuulkaa tärkeää hommaa tuo kylpytabletin valinta!).Body Shopin kylpytabletit ovat sopivan kokoisia ja huumaavan ihanan tuoksuisia joten niitä meiltä löytyy kotona lähes poikkeuksetta. Oma suosikkini on tuo Moringa bath Bubble, tosin olen aina epähuomiossa lukenut, että siinä lukisi Morning bath bubble.. :)

 Ylläoleva kuva liittyy peukalooni. Tai siis siihen, että onnistuin jotenkin tökkäämään sormeni sunnuntai-iltana niin, että peukalon kynsi lohkesi puolivälistä kynttä ja on muuten hitokseen kipeä edelleen! Niinpä otin itselleni muistutukseksi kuvan sidostarpeista joita meiltä jo löytyy ja mitä pitäisi apteekista muistaa ostaa. Kuvasta muuten puuttu mieheni suosikki Betadine (ja voidemaisena  ehdottomasti, mieheni huomautus!), joka kuulemma auttaa vähän vaivaan kuin vaivaan :) Sitä tarjotaan aina oli sitten kyseessä haava tai kengän hankauma :) Nyt kun tuota kuvaa katsoo niin näkyypä siinä olevan joku Therapy Gelikin.. Hmm.. auttaisikohan se lohjenneen kynnen parantumiseen.. :)

Tämän viikon ohjelmassa on ollut Millemium- trilogian uudelleen lukua sillä halusin lukea koko saagan ennen kuin tartun uusimman, joululahjapaketista paljastuneen Tyttö joka etsi varjoaan -kirjan pariin. Olin oikeasti jo vähän unohtanut, miten koko tarina oikein kulkikaan ja mielestäni tämä toinen lukukerta oli jopa himpunverran parempi kuin ensimmäinen lukukokemus! Suosittelen siis lukemaan koko helahoidon jos nämä dekkarit on vielä lukematta! Tällä viikolla onkin taas yöunet jääneet hieman lyhyehköiksi koska kirja ja tarina on vienyt täysin mennessään. Useammin kuin kerran olen ajatellut, että pari sivua vielä..

Torstaina sain noutaa uudet silmälasini ja oikeinpa kaksin kappalein! Koska olen vähän sellainen -kaikki mulle nyt ja heti- tyyppi, en olisi millään malttanut odottaa lasien valmistumista! Kun sitten  vihdoin torstaina sain noutoluvan, suorastaan lensin optikon vastaanotolle :) On muuten hassua, miten sitä ei laseja noutaessa sitten lopulta yhtään muista, minkälainen valinta tuli lopulta tehtyä ja hieman jännitti itseänikin mihin silmälaseihin oikein päädyin. Ylläoleva otos kuvastaa tyyliäni varsin mallikkaasti; toiset lasit ovat mustat ja yksinkertaiset ja toisissa uskallan jo vähän repäistä :) Nyt taas näkee eteenpäin ja maailmakin näyttää hieman valoisammalta!

Kerrankin on ratsastaja suurempi kuin ratsastettava! Suloistakin suloisempi Japp-poni on varsin oikean kokoinen tyttärelleni ja heillä näyttikin synkkaavan oikein hyvin ♥ Ponin koosta ei kyllä tällä kertaa kannattanut päätellä mitään sillä kaveri oli niin reipas että esteitä hyppiessä (kyllä, hän on oikein mainio esteratsu!) ei vauhtia tai vaarallisia tilanteita puuttunut :) Kerran tuli esteen edessä rimakauhu (voiko siitä nyt mukamas syyttää pientä  ponia sitten..) ja täystopin jälkeen tyttäreni töpsähti alas suoraan esteen ja ponin väliin. Perästä kuului naurua ja ei sattunut- hihkaisu jonka jälkeen hymyileva heppatyttö hyppäsi takaisin uljaan ratsunsa selkään ja ylitti esteen erinomaisen hienosti! Aloitimme tammikuussa ratsastustunnit isossa ratsastuskoulussa ja tyttäreni on ollut intoa täynnä sekä uuden oppimisesta että uusista heppa- ja ihmis-ystävistä.


Tällaisia tapahtumia tällä viikolla! Tänään ohjelmassa on ulkoilua koiratovereiden seurassa sekä haaveena olisi myös ehtiä jossakin sopivassa välissä ottaa ihan pienen pienet päiväunet.. Makuuhuoneesta kuuluu parhaillaan unista tuhinaa ja epäilen vahvasti, että joku ja jotkut saattoivat ottaa jo varaslähdön päiväuni-suunnitelmiin :) Taidanpa itsekin painautua lämpimään kainaloon ja uinahtaa vielä toviksi ♥

Lempeää lauantaita kamut!