Heppahulluus ja vinkki ihanasta pientallista

Lauantai huomenta! Täällä ollaan heräilty perinteiseen tapaan jo kukonlaulun aikaan, käyty koiraystävien kanssa aamulenkillä ja aamupalakin on jo nautittu. Oikein perinteinen lauantaiaamu siis meneillään. Tänään on ohjelmassa mattoprojektin jatkamista, ulkoilua ja jos aika vaan riittää niin ehkäpä ehdin vielä illemmalla jakaa tänne blogiin perheemme viikonlopun suosikkiruoaksi nousseen Enchilada-reseptinkin. Saapa nähdä, mitä lauantai tuo tullessaan :)

Mutta nyt sitten lupaamiani ajatuksia heppahulluudesta.. No ehkä nyt ei ihan hulluudesta voi näin aikuisiällä puhua mutta kyllä tässä aistittavissa on ainakin suuremman luokan ihastusta.
Tyttäreni aloitellessa ratsastusharrastustaan mietin, että olisi itsekin kiva päästä kokeilemaan, miltä tuntuisi vuosien tauon jälkeen palata ratsaille. Ehkä silloin jo arvasin, että jos joskus niin tulevina vuosina se tulee tapahtumaan, sillä niin intensiivisesti olen tyttäreni harrastuksen myötä päässyt "mukaan" kuvioihin ja pikkuhiljaa palauttamaan mieleen kaikki ne asiat ja opit, joita harrastukseen kuuluu.

Suloistakin suloisempi Siro ♥

Siitä se ajatus sitten lähti ja noin kolmisen viikkoa sitten alkoivat takaisin ratsaille -tuntini! Olin jo etukäteen miettinyt, että kuinkahan tässä käy ja miten ihmeessä pääsen edes kapuamaan hevosen selkään mutta voi sitä tunnetta. En sanoin osaa kuvailla kuinka mahtavalta ratsastaminen vuosien, vuosien jälkeen tuntui! En kaivannut edes vauhdin hurmaa (vaikka tällöin sainkin hepakseni Hurmaavan Hurman), vaan ihan jo pelkästään se, kun sain laittaa kypärän päähän, istua hevosen selässä ja pidellä ohjista, niin meinasi kyynel tulla silmään, niin ihana se tunne oli :)

Nyt ymmärrän hyvin, tyttreni kertoman tunteen siitä, että ei sen niin väliä, oppiiko kaikilla tunneilla jotain uutta mutta saapahan ainakin ratsastaa, sillä se pitää täysin paikkansa! Voisin istua ja kävellä hevosen selässä (tai vaikka vieressäkin vaan!) kenttää ympäri vaikka koko päivän, se tunne on ainutlaatuinen  ♥

Huomasin torstaisella tunnillani, että eivät ne ihan kaikki asiat ja opit ole täysin mielestäni kadonneet mutta kyllä tässä kuulkaa opeteltavaa riittää! Ensimmäiset ratsastustuntini ovat sujuneet hyvin (lue; olen päässyt hevosen selkään ja pysynytkin siellä), hieman tunnustellen ja muistin kätköistä asioita kaivellen mutta uskon, että olen tehnyt täysin oikean valinnan ja jos ei muuta, niin ainakin olen ylpeä itsestäni! Ylpeä siitä, että uskalsin palata ratsaille, siitä, että teen jotain mitä minä haluan ja siitä, että olen valtavan iloinen suorituksistani.
Odotan hurjasti omaa seuraavaa tuntiani, silloin vuorossa on veikkaukseni mukaan lisää ravia ja kevennyksiä :)

Hurmaava Hurma, parane pian!♥

Ratsastustalli, jossa molemmat tyttäreni kanssa käymme sekä omilla että toistemme tunneilla (tällöin molemmat pääsevät rapsuttelemaan ja halailemaan heppoja yhden extra-kerran), sijaitsevat lähes naapurissamme ja tämä on osoittautunut varsin loistavaksi paikaksi. Tykkään pienen tallin fiiliksestä ja siitä, että itse pääsee tekemään ja apuakin saa aina jos kun sitä tarvitsee. Lisäksi sijainti lähellä kotiamme on mainio siksikin, että pääsemme tunneille tyttäreni kanssa tarvittaessa vaikka kävellen. Esimerkiksi viime kesän ratsastusleirille tyttäreni kulki pyörällä aamuin illoin itsekseen varsin sujuvasti.

MM -talli on pieni ja lämminhenkinen kotitalli, jossa toimii pienryhmiin sekä yksityis- ja paritunteihin erikoistunut ratsastuskoulu, jonka opetuksesta vastaa tallinpitäjä, koulutettu ratsastuksenohjaaja Mira Makris. Mikäli sinuakin alkoi heppailu kiinnostaa niin tallin kotisivuille pääset tästä. Suosittelen lämpimästi :) Mira tyttärineen jaksaa kerrasta toiseen vastailla höpsöihin kysymyksiini ja auttavat aina kun vähänkään apua tunnen tarvitsevani.

Uskon, että tästä tulee loistava ja ratsastuksen täyteinen kevät ja oma villi veikkaukseni on, että saatan itsekin päätyä ensi kesänä ratsastusleirin oppilaaksi :)

Waldemar♥

Leppoisaa lauantaita Sinulle!

​