Viikkokatsaus vko 30

Huippua Perjantaita sinne ruudun toisellekin puolen! Tällä viikolla olen odottanut perjantaita kuin kuuta nousevaa. Mitään erityistä syytä tähän suureen odotukseen ei varsinaisesti ole, nyt vaan tuntuu siltä, että perheen kanssa yhdessä vietettävä aika tulee varsin oikeaan saumaan. Koko viikko ja oikeastaan koko kesä on ollut yllättäenkin hieman raskas ja toisin kuin luulin, olisi pidemmälle kesälomalle ollut kyllä tarvetta. Onneksi ensi viikon jälkeen luvassa on yhden viikon mittainen mini-loma ja se jos joku lämmittää mieltä! Kulunut viikko oli raskaudestaan huolimatta ihana! On tavattu ystäviä ja vietetty aikaa rakkaimpien kanssa. Tässäpä nyt niitä viikon parhita hetkiä; Kuluneella viikolla..

Poimin..
Mansikoita pakastimeen. Meillä on se onni, että jos hyvin käy ja mansikkasato kukoistaa, löytyy mansikkamaat anoppilasta. Tänä vuonna sato on ollut niin runsas, että olemme poimineet mansikoita muutamaankin kertaan ja pakastimessa taitaa tällä hetkellä olla varantoa tulevalle talvelle lähemmäs 20 kiloa! Minusta poimiminen on mukavaa puuhaa ja samalla saa monta kärpästä yhdellä iskulla; koirat pääsevät kirmaamaan vapaina ympäri maita ja mantuja, kuulumisia saa vaihdettua sukulaisten kanssa ja usein vieläpä illallinenkin tarjoillaan pöytään! Aika mainio juttu siis :)

Mansikkasydän ♥

Kipuilin..
Selkäni kanssa koko viikon. Maanantai-iltana alkanut viiltävä selkäkipu ei antanut merkkejä parantumisesta, oikeastaan kipu vain yltyi seuraavana päivänä, joten lääkäriinhän se oli suunnattava. Tutkimusten ja verikokeiden (yök!) jälkeen diagnoosi oli onneksi vain noidannuoli, lepoa ja lääkkeitä. No, minähän optimistisesti ajattelin, ettei tähän mitään lääkkeitä tarvita ja työtkin varmasti hoituvat mutta olisipa pitänyt lääkärisetää uskoa, sillä eilen en päässyt ilman apuja edes sängystä ylös, puhumattakaan housujen tai kenkien pukemisesta. Työskentelin sitten torstain kotikonttorilla samalla kun napsin lääkkeitä. Mikähän siinä muuten on niin vaikeaa uskoa, että välillä on ihan sallittua parannella itseään? Mutta kyllä taas muistui mieleen, kuinka tärkeää on terveys ja toimiva vartalo..

Hurvittelin..
Jo pieneksi perinteeksi käyneellä tyttöjen Linnanmäki-reissulla rakkaiden ystävien seurassa. Olemme joitakin vuosia sitten sopineet ystäväni kanssa, että käymme kerran kesässä yhdessä tyttäriemme kanssa viettämässä päivää hurvittelun merkeissä ja tämä päivä koitti vihdoin tiistaina. Tyttäremme ovat parhaita ystäviä keskenään ja Linnanmäki-päivää odotetaan hartaasti. Tänä vuonna meinasi päivä lähes jäädä väliin, sillä aikataulut Kiinassa asuvien rakkaimpien kanssa meinasivat loppua kesken. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ehtiihän tässä, aikaa on vielä kuinka ja paljon kunnes sitten yhtäkkiä tajuaakin, että päivät käyvätkin vähiin. Onneksi kuitenkin ehdittiin sillä onhan hurvittelu nyt aikuistenkin mielestä hauskaa. Vuoristorata on oma suosikkini, tytöt taas hihkuivat kauhusta onnesta päästessään vihdoin ja viimein kokemaan Kingin korkeuden. Katselimme ystäväni kanssa järkytyksen vallassa korkeuksiin nousevia tyttäriämme ja mietimme, ettei meitä saisi koskaan menemään kyseiseen vehkeeseen :)

Vuoristorata ♥

Rakastin..
Kuluneella viikolla ystävät ja perhe ovat taas osoittaneet sen, että jos elämän peruspilarit, ne jotka ihan normaaliakin arkea kannattelee, järkkyvät, ei millään ole merkitystä. Lomamatkat, juhlapäivät ja yllätykset tuovat tietenkin väriä ja iloa elämään mutta kyllä se ihan tavallinen oleminen ja eläminen yhdessä on elämän parasta aikaa! Lupasin itselleni, että koetan hieman useammin huomioida toista arjen keskellä, vaikkapa vain halauksella tai pusulla. Halauksia ja pusuja pitäisi ihmisten muutenkin jakaa huomattavasti enemmän, siitä tulee aina niin hyvä mieli vai mitä sanotte?

Pusukoppi ♥

Oivalsin..
Että tarvitsen pyörän. Kuten jo täällä kerroinkin, olen miettinyt polkupyörän hankkimista. Tämä tunne on kuluneella viikolla vain vahvistunut ja sanoinkin miehelleni, että kaikilla muilla normaaleilla ihmisillä varmaankin on polkupyörä, minulla ei ole. Olen koko viikon nähnyt edessäni ainoastaan polkupyörällä kulkevia ihmisiä milloin missäkin, vähän niin kuin raskaana ollessa näkee vain raskaana olevia ihmisiä, you know? Niinpä nyt sitten viikonlopun projektina on tutkia polkupyörä-markkinoita. Tiedän, ettei mikä tahansa pyörä tule kyseeseen, kiitos mieheni pyöräilyharrastuksen mutta onneksi minulla on jo kiikarissa oma suosikkikin. Saapa nähdä, ehdinkö viikonlopun aikana jo huristella pyörällä jäätelökioskille :)

Nautin..
Kesästä! Olipa sitten ilta tai aamu niin olen kyllä iloinnut suunnattomasti siitä, että on KESÄ! Kulunut viikko on ollut säidenkin puolesta mitä mainioin ja koirakaveritkin ovat selkeästi hakeutuneet jatkuvasti sinne. missä aurinko lämmittää sekä turkkia että tassuja. Minua aina naurattaa kuinka nämä kaverukset ovat aina, siis ihan aina, siellä missä muutkin ovat. Mansikanpoiminta-reissulla, oli tietenkin oltava hereillä ettei mitään vaan mene ohi suun. Kotiin tullessa voikin sitten käpertyä toisen viereen ja nauttia pienet päiväunet ♥

Ystävät ♥

Superia perjantaita rakkaat ystävät!