lauantai 24. maaliskuuta 2018

Viikon parhaat

Huomenta muruset! Kuuma aamukahvi käden ulottuvilla, peitto päällä ja villasukat jalassa. Makuuhuoneista kuuluu tasaista tuhinaa muun perheen nauttiessa vielä kauneusuniaan. Aikaiset arkiaamut tekevät sen, ettei vapaapäivinä tai lomallakaan osaa nukkua pitkään. Ajan myötä olen tosin oppinut rakastamaan näitä aamun hiljaisia hetkiä ♥ Minusta on ihanaa kun saa touhuta itsekseen ja nauttia hiljaisuudesta. Koiraystävykset odottavat kyllä heräyshetkellä ruokaansa hännät vimmatusti heiluen mutta heti maukkaan aamuaterian ja pikaisten pihatuoksuttelujen jälkeen kumpainenkin kaivautuu takaisin peiton alle. Olemmekin joskus vitsailleet että reiluja on nuo kaverit kun ensin herättävät ja sitten painuvat itse takaisin untenmaille :)

Viikko on ollut kerrassaan ihana! Lisääntynyt valonmäärä saa mielen kyllä niin keväiseksi että vaikka lunta on maassa vielä ihan kelpo määrä, on ilmassa kuitenkin hieman jo pienoinen henkäys ja odotus keväästä. Ensi yönähän muuten siirrytäänkin taas jo kesäaikaan joten sunnuntaina on sitten vieläkin valoisampaa, ihanaa!  Viikon parhaimmiksi hetkiksi valikoitui seuraaavat;



Burberry Weekend tuoksu;
Tämä kyseinen tuoksu on kulkenut matkassani jo monen monta vuotta ja tasaisin väliajoin palaan tähän tuoksuun. Nimikin sopii sattumoisin aika passelisti juuri tähän päivään :) Tämä kuuluu kevääseen ja joskus olen erehtynyt suihkaisemaan pullosta jonakin muuna vuondenaikana ja tiedättekö mitä, se ei tuoksu yhtään samalta! Niinpä kun männäviikon kauppareissulla olin haistavinani että joku kanssashoppailija tuoksui Weekendiltä, tuli ihan tunne että kevät on nyt saapunut ♥ Kotona kaivoin putelin esiin ja voi miten keväiseltä onkaan sen jälkeen tuntunut! Voiko nyt siis sanoa ihan virallisesti että kevät on täällä huolimatta siitä, ettei Pekka Pouta vielä(kään) kovin  keväistä säätä ennustellut..? Joka tapauksessa, ihana tuoksu edelleen, tykkään!



Kanervat;
Keväästä puheenollen, aika raukoilta näyttävät viime syksynä asettelemani kanervat takaterassilla.. Kädet jo syyhyää päästä puutarha- ja istutushommiin mutta nuo miinus kymmenen asteen pakkaset eivät taitaisi kukille tehdä kovin hyvää. Odotan kuitenkin jo malttamattomana, että saisin edes joitakin kevään värejä laittaa pihamaata ja terassia koristamaan. Saapa siis nähdä, maltanko pitää näppini erossa kukkakaupan valikoimasta kauppareissulla ja tyydynkö vain ihailemaan kanervan jämiä ruukuissaan.. Kukistakin nyt puheenollen; Joku jo ehti kysäisemäänkin että kuinka kävi helmikuussa ostamani Magnolian kanssa ja niin, kumpikaan oksa ei tuonut yhtään kukkaa, yhyy! En tiedä oliko syynä liian vähäninen valo vai missä mätti mutta ikäväkseni en päässyt kotona ihailemaan valtaisaa Magnoolia merta, höh! Mutta meinaan kyllä ensi keväänä yrittää uudestaan tai toki jos vielä satun tänä keväänä bongaamaan kukkakaupasta kyseisiä oksia niin ehkäpä kokeilen ja toivon parasta!




Selkärulla, auttaa vähän vaivaan kuin vaivaan!
En oikeasti tiedä, mikä tämän nimi on mutta meillä sitä kutsutaan selkärullaksi. Rulla on siis sellaisesta lasten uimapötkylästä(?) leikattu osanen, jota meillä käytetään selkäjumien avaamiseen. Ensimmäisen kerran olen tutustunut selkärullaan Osteopaatilla joka auliisti antoi vastaanotolta mukaani kyseisen kapistuksen ja siitä saakka tämä on helpottanut arkeani sekä avannut monen monet selkäjumit! Kuvaa tästä oli hieman vaikea saada mutta ehkäpä pääsette kärryille näin teksin ja kuvan yhteis-selityksellä:) Voin käsi sydämellä vannoa, että tämä piskuinen ja mitättömän näköinen rulla on taivaan lahja kaikille, joilla on taipumusta kipuilevien hartioiden tai lukkoon menevien lapaluiden kanssa. Tämä pötkylä kulkee mukanamme myös kaikilla matkoilla ja on ihan todella pelastanut monta huonosti nukuttua yötä. Rulla ei paina mitään, tosin se vie matkalaukussa hieman tilaa mutta silti olen vuosien saatossa jo oppinut, että se tila, minkä tämä laukussa vie, kannattaa siihen käyttää. Lihas- tai selkäjumit kun eivät katso paikkaa tai aikaa!




Dermalogican kasvohoitotuotteet;
Kuluneella viikolla lunastin syntymäpäivälahjaksi saamani kauneushoitolan lahjakortin ja samalla täydensin putsarivalikoimiani. Kasvot kiittävät, lompakko ei niinkään. Dermalogican tuotteet ovat heittämällä parhaita koskaan käyttämiäni tuotteita kasvojen ihonhoitoon mutta edellämainitusti myös hitokseen arvokkaita!  Onneksi nämä ovat hyvyytensä lisäksi myös super-riittoisia eikä hetkeen  taas varastoja tarvitse täydentää, mutta myönnän kyllä että taas kirpaisi kun kassalla ostoksiani maksoin, auts! Olen kuitenkin päättänyt, että kun kerran olen löytänyt iholleni sen oikean ja hyvän tavan hoitaa vähän oikukastakin ihoani, olen sopivista tuotteista valmis hieman maksamaan. Kun iho ja keho voi hyvin, on mielikin parempi!




Heppailua Ratsastuskeskus Ainossa;
Suht lähellä kotikulmia sijaitseva Ratsastuskeskus Aino on I H A N A ! Tänne suuntasimme viime sunnuntaina katsomaan ja fiilistelemään kisatunnelmaa. Itse kilparadoille ei meillä (vielä, heh..) ole asiaa mutta jo pelkästään kisojen katsomisesta tulee huikaisevan ihana olo! Tunnelma ja kyseinen paikka on sellainen, että vaikkei oikeasti edes koko lajista olisi kiinnostunut niin kahvila ja miljöö on tosi kivan tuntuinen ja mieluusti siellä nyt kahvin tai vaikkapa lounaan nauttii. Lasillinen Shampanjaa kisatunnelmassa, höystettynä hyvällä porukalla nostattaa taatusti viikonloppu-fiiliksen kattoon, sillä kuohuvaakin Ainossa on tarjolla :) Kerrassaan ihana paikka!




"Kyllä hän varmaan löysi sieltä jotain..?"
Vaikkei koirista aina oikein tiedä, mitä niiden päässä liikkuu, on tasan varma homma, että kun on ruoasta tai makupaloista kyse, siellä on myös koira(t) Tiistaina tullessani keittiöön kohtasin ylläolevan näyn. Koira viihtyi ja tuhisi varsin pitkään hieman öö.. omalaatuisessa paikassa ja ehkä myös omalaatuisessa asennossa. Tyttäreni sitten totesi, että kyllä hän sieltä varmaan löysi jotain ja näinhän se olikin. Apupöydän alle epähuomioissa tippunut karkki sai kaverin ihan todella työskentelemään ahkerasti ja sehän kannatti sillä karkki lähti kuin lähtikin parempiin suihin. Vanhempi koiraherra jäi tietenkin myös tuohon kyseiseen paikkaan ja -asentoon nauttimaan saalistaan, ettei koirakaveri pääse herkusta osingolle. Nauratti se, että ainakin hajuaisti on tallella eikä koiran kanssa kanssa väitellä siitä, onko jossain jokin herkkupala vai ei. Koira on varmasti oikeassa. Niin kuin tässäkin tapauksessa :)


Ihanaa viikonloppua murmelit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit ♥