Aina pitää olla jotain mitä odottaa ja pari sanaa matkailusta

Rakastan matkustamista. En tiedä montaakaan yhtä ihanaa tunnetta, kuin se tunne, kun mietin mihin seuraavaksi suunnataan reisuun. Ihan viimeistään matkani alkaa siitä kun lentopliput kilahtavat sähköpostiin. Fiilistely, suunnittelu ja tutkiminen on ihanaa; missä haluaisin ehdottomasti käydä, mitä  must see -kohteita on luvassa ja minne ainakin on pakko päästä syömään. En koskaan aikatauluta  reissujani vaan enemmänkin fiilistelen. Olen nimittäin aikoinaan myös pilannut matkoja sillä, että jokaiselle päivälle tai tunnille on ollut jotain suunnitteilla vaikka olisin mieluusti maannut edes yhden päivän paikoillaan ja nauttinut meren kohinasta. Olen todennut, että jokaiseen paikkaan pääsee tarvittaessa uudestaan ja etenkin nyt kun lennot ja lentoreitit ovat hyviä ja edullisia ei estettä paluuseen ole. Näin olen myös tehnytkin. Periaatteessa on kiva mennä aina uuteen paikkaan mutta jos kerran joku kaupunki, kylä tai vaikkapa hotelli on vienyt sydämen niin sinne on sitten mentävä uudestaan. Toki näissä paluu lomapaikkaan -reissuissa on aina se riski, ettei se lopulta enää tunnukaan niin kivalta tai samalta kuin muistoissa mutta onneksi meille ei näin vielä koskaan ole käynyt. Palman kaupunki Mallorcan saarella on kaupunki, johon olemme palanneet useita kertoja. Jokainen reissu on ollut erilainen ja eri kokoonpanolla tehty ja matkoja taitaa takana olla toistakymmentä. Toivon, että ensi kesänä pääsisimme / ehtisimme taas tuohon kaupunkiin, jossa on kaikkea juuri sopivasti ja aina löytyy jotain uutta ja ihanaa.

Rooma ja Fontana di Trevi

Matkailussa ylipäätään itselläni on aina yksi ainoa toive ja sen mukaan pyrin kyllä muutenkin elämään; kaikkien tulee nauttia ja saada tehdä niitä asioita, joista itse pitää ja mistä itselle tulee hyvä mieli. Olen tyttärelleni opettanut pienestä pitäen, että kun meitä on kolme erilaista ihmistä niin meidän täytyy myös tehdä kolmen ihmisen lempiasioita. Tänään se voi olla tyttäreni suosikkipäivä vesipuistossa, huomenna minun lempiostoskeskukseni ja ylihuomenna mieheni toiveravintola mutta kaikkien toiveita kuunnellaan aina. Hän aikoinaan totesikin, että se on hyvä tehdä näin koska pappa ei varmaan tykkäisi joka päivä istua kenkäkaupassa. Juu, eipä taitaisi tykätä :) Mutta hän siis selvästi on ymmärtänyt jutun pointin ja siitä olen iloinen.

Tykkään myös reissata erilaisilla ja -kokoisilla kokoonpanoilla ja välillä matkaan on päästävä ihan kahdestaankin puolisoni kanssa joten kaikki matkamme menevätkin aika tasan perhe- ja parisuhdereissujen suhteen. Toki välillä saattaa olla useampi matka perheen kanssa putkeen tai tosinpäin mutta keskiarvo varmasti on ihan fifty-fifty.

Suuremman reissuseurueen ollessa kyseessä toivon, että kaikki rohkenisivat mennä ja tehdä edes sen verran itsekseen ettei koko matkaa tarvitse kävellä käsikädessä. Tämä siksi, että uskon kaikilla olevan omia mielenkiinnon kohteita ja en ainakaan halua, että kukaan joutuu minun vuokseni istumaan auringon paahteessa rannalla kun oikeasti haluaisi siemailla Margaritaa kaupungilla. Toki yhteisreissut on aina kompromisseja mutta ei silloinkaan kaikkien tarvitse tehdä jatkuvasti samoja asioita. En minäkään perhematkoilla juokse mieheni perässä frisbeegolfaamassa vaikka yhteisellä matkalla olemmekin. Kaikki varmaankin ymmärsivät tarkoitukseni?

Turkin Side ja auringonlasku

Mistä sitten matkailussa en pidä? No, koska olen aika kaikkiruokainen, en vaadi kuninkaallisten majoitusta ja olen muutenkin kaikinpuolin aika  sopeutuvainen matkailija, ei näitä -ei-niin-kivoja- asioita juurikaan ole mutta pienet asiat tekevät sen, että joskus saattaa hetkellisesti nousta savua korvista. En ensinnäkään ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat lentokoneessa. Milloin syynä on ahtaat tilat (oh really, ajattelitko tosiaan että 10 kassiasi mahtuvat jalkatilaasi), milloin lapsi itkee (sinäkö et aikuisena voi laittaa kuulokkeita korviin ja miettiä jotain ihan muuta kun pieni ihminen sitä ei voi tehdä) tai hidas palvelu ( niin, tämähän on se paikka jossa sinä olet ainoa oikea ja ainutlaatuinen, yeah right). Lähestulkoon kaikkea muuta siedän mutta ikäväkseni olen vieläpä joskus sattunut samaan majapaikkaan tällaisen lentokone-valittajan kanssa ja kyllä, nämä samat henkilöt ovat sitten vaatineet siellä suomalaista kahvia ja kertoneet tohkeissaan ottaneensa perunoita mukaan matkalle jottei vaan tarvitse Kanariaksella syödä mitään epämääräistä. Tämä nyt toki oli vain yksi esimerkki ja kärjistämistä sekä yleistämistä pahimmillaan mutta kyllä useille lennoille on joku vastaava sankari mahtunut.
Muuten minua ei juurikaan haittaa kuinka naapurihuoneessa biletetään tai altaalla otetaan yläosattomissa aurinkoa, jokainen lomaailkoon tyylillään.

Tanska ja iki-ihana Nyhavn Kööpenhaminassa

Yleisesti ottaen koen matkailun ja matkustamisen niin, ettei turhasta niin kannata välittää tai stressata. Työmatkat ja -matkailijat ovat tietysti asia erikseen; kun kyse ei ole lomasta vaan siitä, että pääseekö yöksi perheen luokse kotiin missatun jatkolennon vuoksi, ymmärrän toki ettei hermot aina kestä ja jaksa jokaista muutakin matkustajaa, mutta silti mielestäni kaikkien olisi ihan hyvä muistaa kuitenkin perus- käytöstavat. Minä itse voin sitten valita vaikkapa lapsivapaan-hotellin tai business-luokan lentokonepaikan jos se minusta tärkeältä tuntuu ja näin olen joskus myös tehnyt.

Muistan ikuisesti sen, kun Wienin lennolta tullessani vanhempi herrasmies totesi vaimolleen, että odotellaan me kun muut poistuu, mihin meillä tässä valmiissa maailmassa on kiire kun meillä on koko loppuelämä aikaa. Ja näinhän se on.

Oslossa kesäistä meripäivää viettämässä

Toivotaanhan oikein matkarikasta vuotta 2017 kaikille!