Elämän karusellissa

Bestikseni huikkasi muutama päivä takaperin, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut näinä päivinä puoli vuotta. Puolen vuoden mittaiseksi se venähti tämäkin tauko. Lukeekohan muut kuin minä vielä blogeja?

Elämä on vienyt mennessään ja edelleenkin koen jonkinlaista someähkyä enkä ole jakanut muutamia kuvia enempää henkilökohtaisissa somekanavissanikaan aikoihin. Vaikka voi mitä elämyksiä ja ihanaa arkea tähän puoleen vuoteen on mahtunut! Niin kai se pitää ollakin, että arjen soisi olevan vähintäänkin hyvää, siitähän tämä elämä aika suureksi osaksi valtaosalla meistä kuitenkin koostuu.

Kun puolitoista vuotta sitten (mihin tämä aika menee?!) aloitin nykyisessä työpaikassani, en kuuna päivänä olisi voinut kuvitella, kuinka tulen työstäni pitämään! Olen edelleen, tämän puolentoista vuoden työskentelyn jälkeen hieman häkeltynytkin siitä, että oikeasti työ, josta maksetaan vielä  palkkaakin, voi olla tällaista! Kun kirsikaksi kakun päälle saa vielä huikaisevan mahtavat työkaverit, ei parempaa voi saada. Niinpä täällä sitten yhtälailla on nautittu niin arjesta kuin vapaastakin. Elämä on vienyt ja minä olen tottavie hypännyt kyytiin! Tuntuu kuin kokonainen uusi maailma olisi avautunut uuden työn myötä ja niinhän se kaiketi onkin.

Kuva Vaihda vapaalle/ Elina

Vasta nyt, puolentoista vuoden jälkeen olen tajunnut, kuinka väsynyt ja tympääntynyt, huonovointinenkin olin ennen nykyistä työtäni. On se vaan ihmeellistä, miten sitä ei välttämättä itse edes tajua, kun ei paremmasta tiedä. Kannustan siis ihan jokaikistä tavoittelemaan unelmia ja uskomaan siihen, että itsekin voi vaikuttaa omaan elämään ja elämän kulkuun. Huonoon oloon voi tottua ja sitä saattaa jopa pitää normaalina mutta jos mieli ja suu on enemmän maan kuin taivaan suuntaan niin olisi kaiketi aika tehdä jotain. Ihan kaikkeen ei tietenkään voi itse vaikuttaa mutta välillä kannattaa rohkeasti heittäytyä ja uskaltaa. Uskaltaa vaikka pelottaisi hitokseen.

Syksyistä lauantai-iltaa!

P.S. Postauksen kuvat on otettu syyskuiselta tyttöjenreissulta Pariisista, ehkäpä siitäkin juttua luvassa myöhemmin. Seuraavaksi kuitenkin edellisen kerran lupaamani New Yorkin jatko-osa.. 

New York - Big Apple, osa 1

Voi New York minkä teit! Unelmien matkakohde todella oli sitä mitä ajattelin sen olevankin! Koska kerrottavaa on paljon jaan nämä New Yorkin matkapäiväkirjat useampaan osaan. Tässäpä ensimmäinen osa; matkan suunnittelua ja ensi tunnelmia.

Kuten joku ehkä saattaa muistaakin, on New York ollut haaveideni matkakohde ihan lapsesta asti. Amerikan muut kaupungit tai kohteet ylipäätään eivät koskaan ole herättäneet minussa samanlaista intoa kuin nimenomaan New York. Edelleenkään en voi edes itse ymmärtää, miksi vei näin kauan päästä kaupunkiin, jossa sanotaan kaiken olevan mahdollista ja joka ei nuku koskaan!? Viime kesänä, kun uusi työpaikkani varmistui ja mieheni saavutti yhden unelmansa Tukholman maratonin myötä, päätimme, että toteutukoon nyt myös tämä unelmamatka kun kerran vauhtiin on päästy.

Näkymä Manhattanille on satumainen ❤

Matkustusajankohdaksi valikoitui marraskuu ihan siitä syystä, että halusimme päästä edes hetkeksi pois Suomen harmauttaa ja ankeutta (marraskuu on paskin kuukausi ikinä!) ja lisäksi toiveena oli nähdä Central Parkin upea väriloisto. Lennot varasin syyskuussa ja tällöin aloitin myös hullun hotellien tutkailun. Olin hyvin tietoinen, että hotellia ei tuosta kaupungista halvalla saa kaiketi koskaan mutta silti tuli pienoisena yllätyksenä että hotelliyöt todella ovat niin kalliita! Lisäksi kammosin hulluna ajatusta mahdollisista luteista, joten en uskalla edes lähteä veikkaamaan, kuinka monta tuntia (tai viinilasillista..) tähän hommaan lopulta tuli kul(a)utettua.. Onneksi tykkään tutkia matkakohteita etukäteen! Eli vinkkinä nyt vielä kaikille jotka mahdollisesti reissua ovat suunnittelemassa, kannattaa varautua ja varata aikaan tutkailuun.

Lopulta päädyimme ottamaan kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä yötä Brooklynista ja kuusi välipäivää/ yötä Manhattanilta, tarkalleen ottaan 36 askeleen päässä Times Squarelta. Askeleiden määrä tuli laskettua useampaankin kertaan :) Itse asiassa emme varanneet viimeisiä Brooklynin öitä kuin vasta viimeisenä Manhattanin päivänä jolloin päätimme, että haluamme ehdottomasti viimeisiksi NYC-päiviksi takaisin Brooklyniin. Brooklyn taisikin jo heti ensimmäisinä päivinä sulattaa jokaisen meidän perheen matkalaisen sydämen ❤️

Welcome to Brooklyn!

Lentomme laskeutui JFK:n kentälle puolen päivän aikoihin ja yllättävän nopeasti selviydyimme maahantulomuodollisuuksista sekä passivirkailijan kysymyksistä jota sitäkin olin hieman ehtinyt etukäteen jännittää. Miksei kukaan muuten kerro koskaan juurikaan mitään tästä haastattelusta?! Kaikki aina vain jotenkin ohittavat tämän aiheen mutta kyllä minua ja tytärtäni etenkin jännitti vähän etukäteen mitä tuleman pitää. No, takaisin aiheeseen; en tiedä onko käytäntö aina niin, että lasten kanssa matkaavat menevät koko perhe/ seurue samaan aikaan virkailijan luokse eivätkä siis yksittäin, mutta näin oli meidän kohdalla. Virkailija kysyi tasan nimemme yksitellen jokaiselta ja kysyi miksi olimme tulleet ja that's it. Tervetuloa ja Tervemenoa! Että jos tämä tällaista aina on niin nyt ymmärrän kyllä hyvinkin ettei tästä nyt oikeasti tarvitse stressata 😄

Otimme kentältä taksin ja matka kohti Brooklynin hotellia alkoi. Hotellimme Hampton Inn Brooklyn Downtown sijaitsi aivan Manhattan Bridgen kupeessa ja tykkäsimme siitä heti ensinäkemältä kovasti! Hotelli valikoitui alun alkaen siitä syystä, että ounastelin seuraavana aamuna herätyksen koittavan reippaasti ennen kukon kiekaisua jolloin olisikin oiva mahdollisuus päästä nopeasti Brooklyn Bridgelle ihastelemaan auringon nousua. Ja juuri näin siinä lopulta kävikin; muu perhe nukahti tuloiltana kello kuusi, minä sinnittelin fiilistellen unelmani toteutumista ja katsellen Manhattanin siluettia vielä tovin mutta veikkaanpa ettei kahdeksan jälkeen illalla huoneestamme kuulunut muuta kuin tasaista tuhinaa..

Auringon nousua Brooklynin suuntaan ❤

Ensimmäisen aamun (?) herääjä meistä kolmesta taisin olla minä ja kuten arvata saattaa, kello näytti aamu neljää. Muistelin edellisenä päivänä nähneeni hotellin ala-aulassa kahvibaarin, jossa oli hotellivieraille tarjolla kuumia juomia 24/7 ja koska minusta ei ole mihinkään ennen kun saan kahvin käteeni, vetäisin tennarit jalkaan ja suuntasin alakertaan. Kuuma kahvimuki kädessäni astahdin ulos kurkistamaan joko aurinko kohta nousisi mutta hyvin pian huomasin olevani vielä hieman aikaisessa, kröhöm, joten palasin huoneeseen jossa muukin perhe oli jo täydessä terässä ja tällingissä. Nauratti, kuinka hyvin paikkansa pitää se kaikkien kertoma aikainen ensimmäinen aamu New Yorkissa. Viiden jälkeen aloimme hipsiä kohti Brooklyn Bridgeä ja aika pian huomasimme, että tulossa olisi aurinkoinen joskin kylmä sekä tuulinen päivä joten pipoa sai vetää korville ja hanskoja sormille.

Auringon ensisäteiden kohotessa taivaanrantaan oli näky unohtumaton! Tuohon aikaan ei meidän ja poliisien lisäksi liikkeellä ollut montaakaan ihmistä ja saimme hyvinkin rauhassa nauttia ensimmäisestä aamusta Isossa Omenassa ja ihailla nousevaa aurinkoa sydämemme kyllyydestä. Taisi siinä muutama kyynel poskelle vierähtää kun auringon säteet heijastivat pilvenpiirtäjien lasiseiniin. Unelmat käyvät toteen, ajattelin kun suuntasimme parin tunnin fiilistelyn jälkeen kohti aamupalapöytää. Tästä tulisi hyvä päivä!

Dreams come true ❤

This or That?

This or that- listoja on ollut kiva lukea Instagramissa ja niinpä päätin laittaa omat valintani kehiin täällä blogin puolella. Kaikista kohdista en valintaa osannut suoranaisesti kahden vaihtoehdon välillä tehdä joten ruksasin molemmat 😊 Ensimmäisenä on ihan yleistä huttua juttua ja jäljempänä matkailuaiheisia valintoja. Matkailusta päästäänkin oivana aasinsiltana huomenna tulossa olevaan ensimmäiseen New Yorkin matkapäiväkirja- osioon joten mikäli NYC-jutut kiinnostaa, olkaahan kuulolla huomenna!

                                     

    This or That:  

SUNRISE ✅                        SUNSET

BREAKFAST ✅                  DINNER

ALWAYS LATE                   ALWAYS EARLY ✅

CITY ✅                                  COUNTRYSIDE

JEANS ✅                              LEGGINS

ALWAYS HOT ✅                ALWAYS COLD ✅

SATURDAY ✅                     SUNDAY

CHOCOLATE ✅                    VANILLA

CATS                                       DOGS ✅

OCEAN ✅                               FORREST

SPRING ✅                              FALL ✅

RAIN                                        SNOW ✅

COMEDY ✅                             DRAMA

CHILL ✅                                 SPORTS

Travel This or That:

CITY ✅                                   NATURE ✅

AIRBNB                                 HOTEL ✅

PLANE ✅                              TRAIN ✅

ART ✅                                   HISTORY ✅

ADVENTURE ✅                    RELAX ✅

BEACH ✅                              MOUNTAINS

GROUP ✅                              ALONE

PLAN IT ✅                              WING IT

RESORT ✅                             CRUISE

SIGHT SEEING ✅                   SHOPPING

PARTY TRIP                            ROMANTIC ✅

TOURIST SPOTS ✅               HIDDEN GEMS ✅

 Iloa torstaihin!

Ihana kevät!

Keväistä lauantaita! Tänään aamusella oli ulkona ihan kevään tuoksu. Vaikka sukat jäivätkin kotiin jo muutama viikko takaperin (kevään odotetuimpia hetkiä vuodesta toiseen!) ja huhtikuukin alkoi jo maanantaina niin tänään on kyllä ehdottomasti ollut kevään virallinen ensimmäinen päivä. Kuten aikaisemmin blogiani lukeneet ehkä muistavatkin, luovun sukkien käytöstä heti kun jalkaan voi ensimmäisen kerran laittaa muutakin kuin talvisaappaat ja tämä tosiaan tapahtui jo pari viikkoa sitten.. Tästä täytyy siis tulla hyvä päivä, onhan nyt kaiken lisäksi vieläpä lauantai!

Viikonlopun ohjelmistossa on kaivaa puutarhakalusteet grilliä myöden talviteloilta ja saapa nähdä, josko sitä päästäisiin ihan nauttimaan iltapäiväkahvitkin auringon lämmössä terassilla! Viime aikoihin on mahtunut muutenkin mahdottomasti mukavia asioita joista alla muutamia; 

Sulanut lumi ja puhtaat kadut; Liekö julkisella hoputtamisella uutisoinnilla ollut osuutta asiaan mutta tänä keväänä kävelytiet ja kadut on puhdistettu hiekasta ihan ennätyksellisen nopeasti! On ihana tunne tallailla puhdistetulla asfaltilla tennareissa auringon säteistä nauttien. Vaikka koiratoverukset mieluiten lenkkeilevätkin pelloilla ja metsissä asfalttiteiden puhtaudesta viis veisaten, on lenkin jälkeiset tassujen pesupuuhatkin huomattavasti nopeampi suorittaa kun hiekkaa tai kiviä ei kulje tassujen ja turkin mukana kilokaupalla. Alla olevan kuvan nappasi tyttäreni kun nuorempi koiratoveri oli tassujen pesusta tuohtuneena painunut pahastuneena sänkyyn murehtimaan kohtaloaan. Jotenkin kuvasta hieman huokuu se, ettei hän selkeästi omasta mielestään olisi lainkaan tarvinnut lenkin jälkeistä suihkua..

Mocha the dog ei tykkää käydä suihkussa..

Lisääntynyt valo; Vaikka olenkin hyvin tympääntynyt kellojensiirtoon ja toivon totisesti, että tästä typerästä ruljanssista luovutaan mahdollisimman pian, niin sen myönnän, että nautin kyllä kesäajan myötä lisääntyvästä valonmäärästä suunnattomasti; On ihanaa kun iltalenkille voi lähteä valoisaan aikaan!

Aina on syytä juhlaan; Työtoverini synttäreitä juhlistettiin alku viikosta tyyliin kuuluvin menoin ja pääsimme nauttimaan huikean ihanaa synttärikakkua popcorn-kuorrutuksella. On se vaan niin, että aina kun on pientäkin aihetta leipoa kakku niin se kannattaa! Kakusta tulee yleensä aina kaikille hyvä mieli!

Popcornilla kuorrutettu kakku

Rakkaustarina; Kuten olen joskus jo ehkä maininnutkin, ei meillä arjessa tulee ihan hirveästi katsottua elokuvia. Niinpä olenkin työmatkoilla ollessani käyttänyt yksinäiset illat hotellihuoneessa tehokkaasti elokuvia katsellen. Viimeisimmällä reissulla päätin katsoa paljon hehkutetun A Star Is Born –elokuvan ja voi apua.. En muista milloin viimeksi olisin nauttinut elokuvasta ja musiikista yhtä paljon. Katsoin tuolloisella matkalla tuon samaisen elokuvan 48 tunnin aikana kolme kertaa (jep, ehkä ihan saatoin vähän nauttia tästä elämyksestä) ja edelleen Spotifyssani soi leffan Soundtrack. Jos siis et vielä ole kyseistä elokuvaa nähnyt ja pidät musiikista niin suosittelen lämpimästi!

Puhtaat valkeat lakanat; Ja kaikki muukin pyykki on tullut viime päivinä pestyä hankkimallani pesumunalla, Eco Eggillä. Bestikselläni Norjassa on jo vuosia ollut vastaava pesuväline ja vasta nyt viimeisimmällä vierailulla tajusin kysellä munasta lisää. Tykkään ajatuksesta, ettei kaupasta tarvitse kannella kädet vääränä pesuaineita (jotka lisäksi usein vieläpä sisältävät niitä sun näitä kemikaaleja) enkä oikein koskaan tullut sinuiksi aikaisemmin testaamieni pesupähkinöiden kanssa joten tämä kuulosti erinomaiselta vaihtoehdolta. Jotenkin sitten kuitenkin unohdin ostaa oman pesumunani Norjasta ennen kotiin lähtöä (kaikkea sitä muuten tuliaisena Suomeen voi tuodakin!) ja kotona sitä hetken harmiteltuani, tilasin oman munani internetin ihmeellisestä maailmasta. Toimitus nettikaupasta ei ollut mikään maailman nopein mutta muutaman pesukoneellisen jälkeen olen kyllä erityytyväinen hankintaani! Pesumunan sisään laitetaan mineraalipellettejä ja niiden luvataan pesevän jopa 720 koneellista pyykkiä. Aikamoista rahansäästöäkin siis luvassa! Jos muuten satut tietämään, saako Eco Egg-munia ostettuaSuomesta jostakin niin huikkaahan ihmeessä!

The EcoEgg

Iloista & keväistä viikonloppua!

Huhuu..

Tyhjän paperin pelko ja someähky. Niistäpä se on tämä blogihiljaisuus johtunut. Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että mitä kauemmin on poissa kirjoittamisen ääreltä, sitä vaikeampaa siihen on palata. Tämä on tullut huomattua itsekin. Olen monen monta kertaa ollut sormet näppäimillä kirjoittamassa ja palaamassa  blogin pariin mutta jostain syystä ennen niin helposti soljuvat sanat eivät millään ole löytäneet tietään näytölle asti.

Viime kesänä yhtäkkiä vallannut suunnaton someähky vei maun kaikesta kirjoittamisesta ja samalla tuntui etten halua julkaista yhtään mitään missään kanavassa. Siitä se suunnittelematon blogihiljaisuus silloin alkoi ja jatkui aina tähän päivään asti. Joitakin satunnaisia otoksia olen näiden kuukausien aikana jakanut sosiaaliseen mediaan mutta hyvin harvakseltaan niitäkään. Olen paljon yrittänyt pohtia, mistä tämä ähky sai alkunsa enkä varsinaista syytä ole tälle kuitenkaan keksinyt. Ehkäpä näin kevään korvilla on hyvä aika kokeilla miltä kirjoittaminen taas tuntuu, sillä olen hieman ikävöinyt blogin pariin. Itselleni lupasin, että jos nyt en kokeile niin ei tarvitse kokeilla sitten lainkaan. Tässä sitä nyt siis ollaan.

Pitäisi aina muistaa, että elämä on tässä & nyt!

Mitäpä sitä sitten on lähes vuoden aikana tapahtunut? Kesän korvilla aloitin ainakin nykyisessä työpaikassani ja siinä sitä oli kuulkaas muutosta 12 vuoden jälkeen! Etenkin kun on itse tehnyt työtä jo vuosia rekrytointien parissa, ei sitä tule kovin helposti ajatelleeksi, miltä siellä pöydän toisella puolella tuntuu istua. Tai oikeasti kyllä tulee, sillä olen kaikissa vuosien saatossa pitämissäni työhaastatteluissa pyrkinyt aina asettumaan haastateltavan asemaan, jotta itse haastattelutilanne olisi molemmille mahdollisimman mukava. Mutta ei se silti ole lainkaan sama olla itse siinä haastateltavan penkissä kun kyse on mahdollisesti omasta tulevaisuudesta. 

Ehkä tällä työpaikan vaihdoksella oli oma osuutensa siihen etten halunnut huudella ylipäätään missään mitään, sillä aluksi jo ihan itse rekrytointiprosessi vei voimia henkisesti enkä hetkeäkään uskaltanut luottaa omaan osaamiseeni. Ainkaan minä en millään tavalla uskaltanut muuta kuin arvailla, että kuinka tässä koko hommassa käy. Onneksi kävi hyvin. Siitä olen ollut kiitollinen kaikkina näinä kuukausina ja edelleenkin lähes päivittäin mietin kuinka hyvin minun kävi! Jotenkin sitä 12 vuoden aikana entisessä työssä ehti jo liiankin kanssa turtua arkeen ja luottamus omaa osaamista kohtaan ei suinkaan vuosien myötä kasvanut vaan sitten kun tuli hetki jolloin oikeasti pitäisi osata kehua itseään, kertoa mitä osaa ja missä on hyvä, tuntui lähinnä siltä ettei sitä osaa yhtään mitään! Mutta on se vaan ollut ihanaa oppia uutta ja vähintään yhtä ihanaa on ollut huomata, että hei minähän oikeasti osaan! Maailman parhaimmat työkaveritkin sattuvat löytymään ilmeisesti meidän toimistolta, sillä voiko kukaan oikeasti tulla loman jälkeen töihin ja huudahtaa työpaikan ovelta, että onpa ihanaa olla takaisin! Meillä voi ♥

Työhyvinvoinnista sekä vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisesta/ balanssista tulen vielä kirjoittamaan jossakin välissä lisää, sillä kyseinen aihe on monellakin tapaa koskettanut useampaakin läheistäni viime aikoina.

Työmatkalla Lapissa

Arjessa muuten kaikki rullaa varsin hyvin, uinti on edelleen (urheilu)harrastuksista suosikki numero yksi, kirjat edelleen arjen pakopaikka kiireen keskellä ja karvaiset koira-asukit vievät säästä kuin säästä huolimatta ulkoilun ja uusien lenkkireittien pariin. Jatkossa on siis entiseen malliin luvassa ainakin kirjasuosituksia, uusien kokemusten ja elämysten fiilistelyä ja ehkä jokunen elokuvatärppikin saattaa olla jopa luvassa.. 

Matkailu kulkee edelleen vahvasti vapaa-ajan ja lomien suosikkina joten matkajuttuja on luvassa varmasti jatkossakin. Viime syksyn upeimpana kokemuksena mainittakoon nyt tässä välissä vihdoin toteutunut haaveiden matka New Yorkiin. Siitä saatan laittaa vaikkapa matkavinkkejä jakoon tänne blogin puolellekin. Nykyisessä työssäni piipahdan satunnaisesti myös työmatkoilla joten  matkailujuttuja on luvassa siitäkin näkökulmasta katsottuna.

Tuttuun tapaan, kaikki kaunis arjen keskellä, oli sitten kyse ruoasta, käsitöistä tai musiikista, kulkevat kanssani arjessa tuoden hyvää mieltä, joten samanlaisella sillisalaatilla jatketaan kuin mihin edellisenä kesänä jäätiinkin.

Postaustoiveita, ideoita ja ehdotuksia saa toki kommenttiboksiin laittaa enemmän kuin mielellään!

Mukavaa olla takaisin, toivottavasti sinäkin olet!

Lähteä vai jäädä?

Voi pojat mikä kesä! Enpä olisi uskonut (vaikka salaa mielessäni toivoinkin), että saamme pitkästä aikaa kuuman ja oikean Kesän, isolla Koolla! On ollut kerrassaan ihanaa nauttia kesästä ja niinpä mekin jäimme Suomeen koko kesäksi eikä kyllä kaduta yhtään!

Täällä on syöty mansikoita, luettu kirjoja ja uitu sydämen kyllyydestä. Nautittu leppoisista kesäpäivistä läheisten seurassa oikein antaumuksella! Tehty siis kaikkia ihania kesäjuttuja :)

Siitäpä päästäänkin loivalla aasinsillalla jo eilen Facebookin puolella mainitsemaani aiheeseen eli kumpi on helpompaa, lähteä vai jäädä? Aihe kumpusi mieleeni siitä, kun männä viikolla on sanottu hyvästejä tai heippoja parhaimmille ystäville ja vieläpä useampaankin otteeseen. Ensin treffasimme rakkaat Norjalaiset lentokenttä-lounaan merkeissä torstaina ja vaikka etäisyys Suomen ja vuonojenmaan välillä ei suuren suuri olekaan on lähdönhetki aina vähän kirpaiseva; Milloin näemme seuraavaksi? - on kysymys joka on aina päällimmäisenä mielessä. Eilen sitten hyvästeltiin toiset rakkaat eli Kiinalaiset ystävämme, jotka viettivät pitkää kesälomaa koto-Suomessa. Etenkin eilinen hyvästely sai tyttäreni surunmurtamaksi kun paras ystävä matkaa maailman toiselle puolen! On sydäntä riipaisevaa nähdä toisen suru etenkin kun itse tasan tietää tunteen ja nieleksii samaan aikaan omia kyyneleitä vain jottei toinen romahtaisi ihan täysin.

Olemme tyttäreni kanssa puhuneet aiheesta vuosien saatossa melkoisen paljon, johtuen juurikin siitä, että läheisiä asuu niin paljon kaukana. Pohdimme kerran, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä eli sitä, onko kamalampaa jäädä kun joku lähtee vai olla itse se lähtijä. Minusta on kamalampaa jäädä. On hirvittävän omituinen tunne, kun yhtäkkiä talo tai ympäristö on tyhjä vieraista ja läheisistä! Tuntuu että maailma seisahtuu. Lähtijällä taas on aina jotain tekemistä! Edes se kotimatka, oli se sitten lyhyt tai pitkä mutta kuitenkin! Toisaalta taas, lähteminenkään ei ole helppoa. Tyttäreni selkeästi omaa kanssani samaisen taidon(?) surra ja murehtia asioita, jotka ovat vielä edessäpäin. Esimerkkinä nyt yksikin kerta ollessamme parhaan ystäväni luona viikonlopun vietossa, tyttäreni murehti jo edellisenä iltana tulevia seuraavan päivän jäähyväisiä..

Ja jos näissä ei vielä ollut tarpeeksi jäähyväisiä yhdelle viikolle niin kaiken kukkuraksi rakkaat ja pitkäaikaiset naapurimme sulkivat naapurin ovensa viimeistä kertaa ja muuttivat uuteen kaupunkiin. On tämä siis ollut kieltämättä aikamoinen hyvästien viikko! Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut ja voimme tavata toisiamme heti taas seuraavan kerran ♥

Lopun kaiken en sitten kuitenkaan ihan tiedä, kumpi on kamalampaa, lähteä vai jäädä. Mitä sinä olet mieltä?

Lempeää lauantaita!

Unelmia tavoittelemassa

Onko täydellistä työpaikkaa olemassa? Sitä tässä on on pohtinut yksi jos toinenkin läheiseni viime aikoina. Työpaikalla tulee vietettyä hereilläoloajasta niin suuri osa että olisihan se ihan mukavaa, jos siellä viihtyisi ja sinne olisi mukava aina mennä. Itse olen sitä ihmiskuntaa, joka ajattelee, että töissä tehdään töitä (uskokaa pois, muullakin tapaa ajattelevia olen tavannut!) ja koen, että olisi kiva tuntea tekevänsä jotakin merkityksellistä. Enkä nyt siis tarkoita, että jokaisesta lähetetystä sähköpostista pitäisi saada kiitosta tai että jokaisen tulisi keksiä päivittäin huikeita idiksiä ollakseen merkittävä vaan niin, että tehtyä työtä arvstetaan, oli sitten kyseessä perus-duunari tai toimitusjohtaja. Niin että jokainen voisi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä toimenkuvasta tai työtehtävästä riippumatta. Aika monessa paikassa nimittäin ei homma voi toimia jos jokainen ei pidä omaa tonttiaan puhtaana..

Kesän kukintaa omalla pihalla ♥

Tämä aihe on liipannut sekä lähipiiriäni että itseänikin viime aikoina monella tapaa ja se on myös yksi syy siihen, että täällä blogin puolella on ollut niin sanottu kuivakausi meneillään. Ei yksinkertaisesti ole ollut fiilistä. Kun kaikki mehut vie niinkin suuri ajatus kuin työ, täytyy ehkä jotain olla vialla? Ei kai ole kenenkään etu, ei perheen, työkavereiden, ystävien tai tuttujen, jos mieli on jatkuvasti maassa tai nuutunut. Että jos joka päivä aamulla herätessä tuntuu siltä, ettei ole nukkunut silmällistäkään ja sarvi otsassa kasvaa kasvamistaan.

Minä en ole koskaan ollut titteleiden tai suuren palkan perään, sillä olen huomannut etteivät ne kerro ihmisestä välttämättä yhtään mitään. On kuulkaa nähty suurempaakin johtotähteä joka ei kahvinkeitintä osannut ladata (ei sillä, että kahvinkeitto olisi minulle jokin mittari mutta ymmärtänette pointin) ja taas vastaavasti perus-Seppoa, joka ehdotti vuosikymmenen parasta ideaa, idean osoittautuen myöhemmin varsinaiseksi rahasammoksi kyseisen yrityksen liiketoiminnalle. Että on sitä nähty ja kuultu. Minulle ei henkilökohtaisesti ole minkään valtakunnan merkitystä mikä kukakin on titteliltään, teot ja toiminta ihan noin niinkuin käytännössä kertoo sen kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Puistoalueen kohennustyön edistymistä on
ihailtu useammallakin iltalenkillä.
Puistosta tulee tosi hieno!♥

Muistatteko, kun ihka ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, että jos työpaikka (tai työtehtävä) ei miellytä, on kaiketi aika tehdä asialle jotain? Samaa mieltä olen edelleenkin ja juuri siihen energiaa onkin mennyt viime aikoina hurjasti. Mieluisan ja omat kriteerit sekä toiveet täyttävän työpaikan ja työyhteisön löytäminen saattaa välillä olla kuin neulan etsimistä heinäsuovasta ja onneakin olisi hyvä olla hieman matkassa. Itselläni oli kyllä kaikki tähdet ja kuut oikeassa asennossa ja uskon löytäneeni sen oikean :) Olen sanoinkuvaamattoman helpottunut sekä kiitollinen kaikille rakkaille läheisilleni, jotka ovat tsempanneet ja valaneet minuun uskoa, että vielä minä sen löydän, että minä osaan ja pärjään kyllä. Itseluottamus on nimittäin saanut viime vuosina hieman särjöjä pintaansa joten kaikki se tuki ja kannustus on ollutkin ehkä tärkeintä koko hommassa! Sillä silloin kun ei edes itse luota omiin taitoihin tai kykyihin, on aika haastavaa vakuuttaa siitä muitakaan. Sen verran kuitenkin itsestäni vielä sitä kuulua Can Do- asennetta löysin että onnistuin kuin onnistuinkin!

Kippis uudelle työlle!♥

Sitä, mitä tämä uusi työ ja samalla oikeastaan koko uusi vaihe elämässä tuo tullessaan, on samaan aikaan sekä jännittävää että myös hieman pelottavaakin, sillä kaksitoista (!) vuotta saman yhtiön palveluksessa on kuitenkin pitkä aika eikä irti päästäminen siitä tutusta ja turvallisesta ole lainkaan niin helppoa kuin kuvitella saattaisi.. Silti uskon, että näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi, sillä hieman varkain huomasin sitten kuitenkin ilmeisesti sekä osaavani ja myös pärjääväni kun kerran sain allekirjoittaa työsopimuksen uusiin tehtäviin :)

Paraikaa tunnelma on tietenkin odottava mutta sen tiedän jo nyt, että tuleva työporukka on huikaisevan loistava ja meillä tulee taatusti olemaan oikein antoisia hetkiä muun muassa makujen parissa :)

Se mitä blogille jatkossa tapahtuu, on vielä vähän kysymysmerkkinä mutta mennään nyt toistaiseksi päivä kerrallaan ja katsotaan, josko siihenkin asiaan löytyisi vastaus ajan saatossa.

Leppoisaa lauantaita ystävät!