Elämän (epä)reiluudesta

Tasan ei käy onnenlahjat, kel onni on se onnen kätkeköön, niin makaa kuin petaa ja mitä näitä sananlaskuja nyt on. Aika monet sananlaskut liittyvät elämän tasapuolisuuteen tai reiluuteen ja aina välillä huomaan itsekin käyttäväni näitä vanhoja sanontoja, mutta miksi ne kaikki ovat jollain tapaa ah, niin negatiivisia? En ole koskaan ymmärtänyt,  miksei itku muka markkinoilla auttaisi tai miksei onneaan saisi näyttää. Onko onni joltakin toiselta pois? Välillä tuntuu olevan koska noh, kateus. Tuo ihmismielen perisynti.

Entäs sitten tasan ei käy onnenlahjat. No ei käy ei. Varmasti jokainen on joskus huomannut ajattelevansa ettei nyt mennyt nallekarkit ihan tasan mutta kun ihan kaikkiin asioihin ei aina voi vaikuttaa, edes itse ja onni on kaiketi yksi näistä; toisilla sitä tuntuu olevan ja toisia ei lykästä, ei sitten millään.

Välillä huomaan kuitenkin myös tukeutuvani näihin vanhoihin sanontoihin. On jotenkin ehkä helpottavaakin ajatella, että jokaiselle annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa tai että kyllä se aurinko vielä tähänkin risukasaan paistaa.. Eilen oli sellainen päivä, että huomasin useammin kuin kerran, ajattelevani, ettei voi kauhalla saada kun on lusikalla annettu, pilke toki silmäkulmassa, tietenkin :)

Timanttista tiistaita ystävät!