Hattu täynnä tähtiä

Se on kuulkaa jo elokuu! Havahduin siihen eilen kun huomasin viinimarjapensaiden hehkuvan punaisuuttaan ja mielessäni mietin, että nytkö jo!? Sitten totesin, että niinhän viinimarjojen kuuluukin jo tähän aikaan kypsyä. Minusta elokuu on vielä ihan täysin kesäkuukausi ja syyskuunkin lasken kuuluvaksi nimestä huolimatta enemmän kesään kuin syksyyn. Olen aina pyrkinyt pitämään kesälomanikin vasta elokuussa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että koulujen lomakausi pitäisi siirtää niin, että koulut loppuisivat vasta juhannuksena ja vastaavasti alkaisivat vasta syyskuussa.

Meri & Aurinko ♥

Oikeastaan elokuu on minusta myös paras kesäkuukausi. Silloin ei enää ehkä ole liiallisia  odotuksia säiden puolesta, lähinnä tuntuu, että monet ovat jo ikäänkuin luovuttaneet kuumien kesäsäiden suhteen ja että kaikki paiste, helle ja kuumuus on vaan ekstraa. En tiedä, mikä on todellinen totuus säiden suhteen mutta jotenkin tuntuu, että monesti elokuussa on vasta päästy nauttimaan kesän parhaista ilmoista.

Niinpä suunnitelmissa onkin nauttia täysin rinnoin elokuun lämpimistä päivistä ja pimenevistä illoista. Vielä on rutkasti aikaa toteuttaa kesähaaveita mikäli kaikkia kesähaaveita tai toiveita ei vielä ole tullut tehtyä. Keväällä kirjoittamani Kesän to do- listan pääset katsomaan tästä. Merkitisin listaan check! - merkein ne kohdat, jotka listalta on jo tullut tehtyä :) Muutamia toiveita on siis itsellänikin vielä toteuttamatta mutta kuten sanoin, onhan tässä vielä aikaa :) Pimenevissä illoissa on ihan oma kesän tuntu ja rakastan iltoja, jolloin voi istua terassilla kynttilän valossa viltin alla ja nauttia hetkestä. Siitä, että kesä viipyy vielä hetken täällä. Siitä, että olo on vähän kuin siinä laulussa; hattu täynnä tähtiä! Mitä se sitten kenellekin tarkoittaa :) Minulle se tarkoitta sitä, että on hyvä olla. Sitä, että on onnellinen.


Tälle päivälle on luvattu ainakin tänne eteläisimpään Suomeen kaatosadetta ja myrskytuulta mutta siitä huolimatta, Kaunista keskiviikkoa ystävät!

Just hold my hand

Pidä kädestä kiinni, hymyile ja halaa. Ole siinä missä olet. 

Kerro mikä on parasta juuri nyt. Unelmoi huomisesta, elä hetkessä. 

Anna tuulen tuivertaa hiuksia ja unohda murheet. Muista kuka olet ja mistä tulet. 

Mene minne jalat kuljettaa. Usko itseesi, usko siihen että osaat. 

Kuuntele ja katso mitä elämä opettaa, luota itseesi. Tunne niin, että sydän on pakahtua. 

Rakasta ehdoitta. Jaa rakkauttasi muille jotta muutkin voivat sen tuntea. 

Elä nyt, älä huomenna.


Lempeää alkanutta viikkoa!

Viikkokatsaus vko 30

Huippua Perjantaita sinne ruudun toisellekin puolen! Tällä viikolla olen odottanut perjantaita kuin kuuta nousevaa. Mitään erityistä syytä tähän suureen odotukseen ei varsinaisesti ole, nyt vaan tuntuu siltä, että perheen kanssa yhdessä vietettävä aika tulee varsin oikeaan saumaan. Koko viikko ja oikeastaan koko kesä on ollut yllättäenkin hieman raskas ja toisin kuin luulin, olisi pidemmälle kesälomalle ollut kyllä tarvetta. Onneksi ensi viikon jälkeen luvassa on yhden viikon mittainen mini-loma ja se jos joku lämmittää mieltä! Kulunut viikko oli raskaudestaan huolimatta ihana! On tavattu ystäviä ja vietetty aikaa rakkaimpien kanssa. Tässäpä nyt niitä viikon parhita hetkiä; Kuluneella viikolla..

Poimin..
Mansikoita pakastimeen. Meillä on se onni, että jos hyvin käy ja mansikkasato kukoistaa, löytyy mansikkamaat anoppilasta. Tänä vuonna sato on ollut niin runsas, että olemme poimineet mansikoita muutamaankin kertaan ja pakastimessa taitaa tällä hetkellä olla varantoa tulevalle talvelle lähemmäs 20 kiloa! Minusta poimiminen on mukavaa puuhaa ja samalla saa monta kärpästä yhdellä iskulla; koirat pääsevät kirmaamaan vapaina ympäri maita ja mantuja, kuulumisia saa vaihdettua sukulaisten kanssa ja usein vieläpä illallinenkin tarjoillaan pöytään! Aika mainio juttu siis :)

Mansikkasydän ♥

Kipuilin..
Selkäni kanssa koko viikon. Maanantai-iltana alkanut viiltävä selkäkipu ei antanut merkkejä parantumisesta, oikeastaan kipu vain yltyi seuraavana päivänä, joten lääkäriinhän se oli suunnattava. Tutkimusten ja verikokeiden (yök!) jälkeen diagnoosi oli onneksi vain noidannuoli, lepoa ja lääkkeitä. No, minähän optimistisesti ajattelin, ettei tähän mitään lääkkeitä tarvita ja työtkin varmasti hoituvat mutta olisipa pitänyt lääkärisetää uskoa, sillä eilen en päässyt ilman apuja edes sängystä ylös, puhumattakaan housujen tai kenkien pukemisesta. Työskentelin sitten torstain kotikonttorilla samalla kun napsin lääkkeitä. Mikähän siinä muuten on niin vaikeaa uskoa, että välillä on ihan sallittua parannella itseään? Mutta kyllä taas muistui mieleen, kuinka tärkeää on terveys ja toimiva vartalo..

Hurvittelin..
Jo pieneksi perinteeksi käyneellä tyttöjen Linnanmäki-reissulla rakkaiden ystävien seurassa. Olemme joitakin vuosia sitten sopineet ystäväni kanssa, että käymme kerran kesässä yhdessä tyttäriemme kanssa viettämässä päivää hurvittelun merkeissä ja tämä päivä koitti vihdoin tiistaina. Tyttäremme ovat parhaita ystäviä keskenään ja Linnanmäki-päivää odotetaan hartaasti. Tänä vuonna meinasi päivä lähes jäädä väliin, sillä aikataulut Kiinassa asuvien rakkaimpien kanssa meinasivat loppua kesken. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ehtiihän tässä, aikaa on vielä kuinka ja paljon kunnes sitten yhtäkkiä tajuaakin, että päivät käyvätkin vähiin. Onneksi kuitenkin ehdittiin sillä onhan hurvittelu nyt aikuistenkin mielestä hauskaa. Vuoristorata on oma suosikkini, tytöt taas hihkuivat kauhusta onnesta päästessään vihdoin ja viimein kokemaan Kingin korkeuden. Katselimme ystäväni kanssa järkytyksen vallassa korkeuksiin nousevia tyttäriämme ja mietimme, ettei meitä saisi koskaan menemään kyseiseen vehkeeseen :)

Vuoristorata ♥

Rakastin..
Kuluneella viikolla ystävät ja perhe ovat taas osoittaneet sen, että jos elämän peruspilarit, ne jotka ihan normaaliakin arkea kannattelee, järkkyvät, ei millään ole merkitystä. Lomamatkat, juhlapäivät ja yllätykset tuovat tietenkin väriä ja iloa elämään mutta kyllä se ihan tavallinen oleminen ja eläminen yhdessä on elämän parasta aikaa! Lupasin itselleni, että koetan hieman useammin huomioida toista arjen keskellä, vaikkapa vain halauksella tai pusulla. Halauksia ja pusuja pitäisi ihmisten muutenkin jakaa huomattavasti enemmän, siitä tulee aina niin hyvä mieli vai mitä sanotte?

Pusukoppi ♥

Oivalsin..
Että tarvitsen pyörän. Kuten jo täällä kerroinkin, olen miettinyt polkupyörän hankkimista. Tämä tunne on kuluneella viikolla vain vahvistunut ja sanoinkin miehelleni, että kaikilla muilla normaaleilla ihmisillä varmaankin on polkupyörä, minulla ei ole. Olen koko viikon nähnyt edessäni ainoastaan polkupyörällä kulkevia ihmisiä milloin missäkin, vähän niin kuin raskaana ollessa näkee vain raskaana olevia ihmisiä, you know? Niinpä nyt sitten viikonlopun projektina on tutkia polkupyörä-markkinoita. Tiedän, ettei mikä tahansa pyörä tule kyseeseen, kiitos mieheni pyöräilyharrastuksen mutta onneksi minulla on jo kiikarissa oma suosikkikin. Saapa nähdä, ehdinkö viikonlopun aikana jo huristella pyörällä jäätelökioskille :)

Nautin..
Kesästä! Olipa sitten ilta tai aamu niin olen kyllä iloinnut suunnattomasti siitä, että on KESÄ! Kulunut viikko on ollut säidenkin puolesta mitä mainioin ja koirakaveritkin ovat selkeästi hakeutuneet jatkuvasti sinne. missä aurinko lämmittää sekä turkkia että tassuja. Minua aina naurattaa kuinka nämä kaverukset ovat aina, siis ihan aina, siellä missä muutkin ovat. Mansikanpoiminta-reissulla, oli tietenkin oltava hereillä ettei mitään vaan mene ohi suun. Kotiin tullessa voikin sitten käpertyä toisen viereen ja nauttia pienet päiväunet ♥

Ystävät ♥

Superia perjantaita rakkaat ystävät!

Life is a beautiful ride!

My kind of bicycle ♥
(kuva pinterest)

Nyt on kuulkaas maailmankirjat sekaisin! Minä olen päättänyt ostaa polkupyörän. Siis minä, joka olen tarkalleen ottaen koko elämäni inhonnut pyörällä polkemista ja oikeastaan vähän jopa pelännytkin ajamista. Pyöräinnostukseni on siis lähes yhtä omituista kuin se, että alkaisin hiihtämään. Minut tuntevat ymmärtävät, että se jos joku on laji, jota en voi sietää.

Osaan kyllä ajaa polkupyörällä mutta kohdalleni on aina sattunut ties mitä esteitä tai hulluja autoilijoita, joista johtuen olen halaillut asfalttia useammin kuin kerran. Pyöräily-urani loppui aikoinaan siihen kun takafillarini jäi jumiin ratikkakiskoon ja kaaduin kohtuu pahasti. Toki pahemminkin olisi voinut käydä mutta pelko kuitenkin jäi. Lisäksi olen susihuono näkemään tiellä olevia kiviä tai muita esteitä koska maisemien katselu nyt vaan on huomattavasti kiehtovampaa kuin tien pinnan tarkastelu.

Mutta nyt on tullut aika. Näen jo itseni viillettämässä lähikauppaan jätskiostoksille (pitäähän se nyt joku palkinto pyöräilystäkin saada!) tai ystäväni luo kahvittelemaan. Se, että huristaisimme koko perheen voimin piknikille tuskin tulee toteutumaan sillä muistaakseni kerran olemme vuosien saatossa tainneet pyöräillä mieheni kanssa yhdessä ja sanotaanko nyt niin, että kun polkee veren maku suussa ja hiki hatussa, ei ihan vastaa mielikuvaani mukavasta yhteisestä pyöräretkestä. Ehkäpä siis ostankin hybridipyörän ja viilletän tuulen lailla tukka hulmuten niin, että minä voin sitten vuorostani nojailla jätskikiskan nurkalla ja odotella muita saapuvaksi. Saapa nähdä :)

Kivaa tiistaita!

Aikaiset aamut, myöhäiset illat

Huomenta ystäväiset! Voi mikä ihana kesäviikonloppu onkaan ollut ja vaikka taas on maanantai, inhokki päiväni, tuntuu viikonlopun kosketus vielä kauniina mielessä. Voi kunpa sitä olisikin saanut jäädä aamulla kotiin ja kietoa peittoa tiukemmin ympärille! Säät suosivat ainakin meitä täällä eteläisessa Suomessa asuvia oikein olantakaa ja koko viikonloppu oli kaikin puolin mitä mainioin. Otsikosta voi jo ehkä päätellä, että jo tutuksi tullut kesän aikataulu ja kaava oli se, että aamulla aikaisin herätään ja illalla myöhään nautitaan kesän lämmöstä, oli lomaa tai ei. Varsin hyvä kombo, sanoisin :) Päiväunet piristävät sopivasti niin, että illallakin jaksaa vielä valvoa.

Kesäilloissa on ihan oma taikansa ja lauantaina kun istuimme (hetkinen, oliko se todella ensimmäistä kertaa tänä kesänä!) oman terassin nojatuolissa, lasissa jääkylmää kuohuvaa. en voinut olla miettimättä muuta kuin sitä, että kestäisipä tämä hetki ikuisesti! Kunpa ympäri vuoden voisi nauttia lämpimistä kesäilloista ja linnunlaulusta. Jutella niitä näitä ja olla vaan.

Kuohuvaa kesälle ♥

Perjantaiset nimipäivä-kemut olivat jättimenestys ja kuten jo Viikkokatsauksessa  sanasella mainitsin, myös lahjat, jotka mieheni kanssa päivänsankareille keksimme, osoittautuivat hulvattoman hauskoiksi! Myönnettäköön, että lahjaidea oli oikeastaan alun alkaen tyttäreni idea, joten täysin en voi kunniaa idean keksimisestä ottaa, mutta hieman kun muokkasimme alkuperäistä ideaa niin hyvä tuli! Olimme etukäteen päättäneet jokaiselle lahjan saajalle värin ja siitä lähdettiin liikkeelle. Ideana oli se, että jokaiselle valitaan ainoastaan tämän kyseisen värin värisiä tuotteita tai esineitä, joille kaikille tulee olla järkevä käyttötarkoitus. Olemme kaikki sitä mieltä, että on hölmöä antaa lahjaksi jotain vain koska jotain tulee antaa ja niinpä ihan todella teimme aivotyötä keksiessämme jokaiselle oman näköistä ja tarpeellista tarviketta. Keltaisesta paketista löytyi muun muassa aurinkorasvaa, banaani ja kynsiharja, punaisesta paketista laastareita, silmälaput sekä juomapullo. Vihreä paketti sisälsi ainakin yrttejä kasvimaalle, stimulointipallon ja omenan. Vaikka idea olikin tyttäreni, päätimme itse keksijältä salaa kanssa kasata paketin myös nuorimmalle nimipäiväsankarille. Hänen pakettinsa väri oli vaaleansininen ja tämä paketti sisälsi muunmuassa jääpalamuotin, kynätelineen sekä askarteluteippiä. Hauskinta koko hommassa tietenkin oli ensin lahjojen sisällön miettiminen mutta myös hetki, kun lahjansaajat availivat pakettejaan. Voi sitä naurun ja ilon määrää! Tämä idea on kyllä pidettävä mielessä tulevaisuudessakin, sillä vaihtoehdoissa vain taivas (tai kekseliäisyys) on rajana.

Nimpparilahjat ♥

Lauantai- aamun käytimme yleishyödyllisesti anoppini mansikkamaan tyhjentämiseen ja oman pakastimen täyttämiseen. Kesän mansikkasato löytyy nyt sopivissa pusseissa oman pakastimen kätköistä, josta marjat on helppo napata smoothieen tai jälkiruokiin, nam! Lisäksi teimme jo perinteeksi perheessämme käyneen joulukuusen valinta -retken omaan metsikköön, jossa jokainen paikalla oleva perhe valitsee haluamansa kuusen tulevalle joululle ja sitoo merkiksi nauhan kuusen latvaan odottamaan joulua. Tämähän nyt kuulostaa ihan hullulta; heinäkuussa valitaan joulukuusi.. Jep, se on kuulkaa tarkkaa hommaa ja antaumuksella se on vitsa väännettävä! Joulukuusen valinta on vuotuinen perinne ja jokaisella valintakerralla kaikki tietenkin ovat sitä mieltä, että oma valinta on se paras! Nauhan väristä sitten talvella lumisohjossa taistellessa  tiedetään, mikä kuusi on kenenkin. Että nyt on ensimmäiset jouluaskareetkin sitten tehty :)

Mansikka ♥

Sunnuntai käytettiinkin sitten rentoiluun ja piha-askareisiin ja ehdimmepä myös käydä nauttimassa virkistävät jäätelöt järvenrannassa. Kerrassaan mainio kesäviikonloppu♥ Näitä soisi tulevan vielä monen monta tänä kesänä!  Tulevalle viikolle on luvattu helteitä ihan koko Suomeen, joten nyt vaan uikkarit esiin ja rannalle!

Nautinnollista alkavaa viikkoa Sinulle! 

Viikkokatsaus vko 29

Huomenta kaverit! Viikko se vaan on edellisestä viikkokatsauksesta taas vierähtänyt ja jälleen mennään Perjantaita, huh! Aika (ja kesä!) kuluu kyllä sellaista vauhtia että heikompaa jo hengästyttää :) Ajan ja päivien nopean kulumisen huomaa myös jo laiskasta postaustahdistakin, hupsista. Mutta kyllä se kirjoitustahtikin tästä vilkastuu kun syksy taas koittaa! Kulunut viikko ei ole ollut täällä ruudun toisella puolen mitenkään maailman parhain mutta on niitä mukaviakin hetkiä joukkoon onneksi mahtunut! Onhan se vähän niin, että ensi vilkaisulla tulee helposti ajateltua ettei mitään erikoista ole tapahtunut mutta sitten kun oikein alkaa miettimään niin kas vaan, kivoja hetkiähän on ollut useita! Mennään nyt sitten niihin; Kuluneella viikolla..

Ihastuin uudestaan..
Kaulakoruun, jonka pukeutumishuonetta siivotessa löysin aarrearkustani. Aarrearkun virkaa hoitaa kenkälaatikko, joka kätkee sisäänsä erilaisia koruja ja muita asusteita, joita ei ihan joka päivä tule käytettyä.  Olisi ihanaa saada pidettyä esillä kaikki nämä laatikossa majailevat yksilöt, silloin niitä muistaisi välillä käyttääkin, mutta kun kaikki vaan ei yksinkertaisesti mahdu kampauspöydälleni. Toisaalta, aika monia näistä kaunottarista säilytän jokatapauksessa omassa ostopakkauksessan, niin eivätpä ne silloinkaan ihan näytille asti pääsisi. Säästän muuten aina kivoimmat ostopakkaukset, -purkit ja -paperipussit mitä tuotteiden mukana tulee enkä koskaan heitä esimerkiksi korujen alkuperäisiä laatikoitakaan pois. Minusta itse pakkaukset on monesti itsessään jo tosi kauniita ja toimivat tietyssä määrin varsin kauniina katseenvangitsijoinakin.

Lempikoruja aarrearkun kätköistä :)

Innostuin..
Sanamagneeteista joita löysin Granitista. Näin jo joskus tosi kauan aikaa sitten jossakin lehtiartikkelissa näitä hauskoja magneetteja ja kun kauppareissulla nämä huomasin, sujautin pakkauksen epäröimättä ostoskoriin. Intoani lisäsi vielä se, että kerrankin löysin tekstiaiheisia asioita, jotka on kirjoitettu ruotsin kielellä! Niitä nimittäin harvemmin tulee vastaan! Toki jos sinulla on tietoa mistä löytyisi esimerkiksi oveen tarkoitettu tervetuloa-kyltti ruotsiksi niin huikkaa toki kommenttiboksiin. Lähes poikkeuksetta Suomessa myytävät tekstiaiheiset sisustustavarat on kirjoitettu englanniksi tai suomeksi. Luulen, että näiden pienten ihanuuksien kanssa vierähtää tovi jos toinenkin kun erilaisia hauskoja lausahduksia muodostellaan.. :)

Sanamagneetit, askaretta viikonlopulle :)

Humputtelin..
Eli vietimme äiti-tytär laatuaikaa tyttäreni kanssa. Olimme etukäteen sopineet, että torstaina minä pidän lomapäivän, vietämme yhteistä päivää oikein ajan kanssa ja suuntaamme kaupungille. Teemme juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu, kelloon katsomatta :) Tyttäreni toiveena oli nauttia päiväkahvit Starbucksissa ja lounastaa Friends & Burgersilla, kiertää kaikki mahdolliset kaupat, joista voisi löytyä mitään vähänkään kiinnostavaa ja tyttömäistä. Useampi tunti siinä sitten kuluikin humputellessa ja voi vitsit, miten oli kiva päivä! Pitäisi oikeasti useamminkin pitää tällaisia yhteisiä rentoutumispäiviä :) Meillä on tapana huomioida näissä päivissä myös ne, jotka eivät saa pääse osallistumaan mukaan ja tuoda pieniä yllätyksiä tullessamme. Niinpä kotijoukotkin saavat sitten osansa tyttöjen reissusta ja tulevat huomioiduiksi :)

Friends& Burgers
= Best burgers

Suosittelin..
Naaupurilleni maailman parasta kuivashampoota. Siis en sen vuoksi, että hän sitä olisi varsinaisesti tarvinnut vaan yleisesti kun puhetta tuli kauneudenhoitoon liittyvistä suosikeista. Tämä Batisten kuivashampoo on kyllä omien arkiaaamujeni pelastaja! Aamuisin hiukseni sojottavat peikkomaisesti jokaiseen ilmansuuntaan ja ilman tätä kyseistä tuotetta en saisi hiuksiani taltutettua edes siedettävään kuosiin. Kiitos Maailmalle tästä tuotteesta! Lisäbonus hurmaavasta tuoksusta.

Arkiaamujen pelastaja!

Olin kiitollinen..
Tyttäreni ja ystäväni puolesta, kun he maanantaina viettivät päivää yhdessä pomppien trampoliinipuisto-Rushissa ja touhusivat keskenään. Ystäväni on tyttäreni kummitäti ja minulla on ollut ilo jo vuosia seurata myös heidän ystävyyttään. Minä ja ystäväni puolestaan olemme tunteneet toisemme lähes parikymmentä vuotta ja olen äärettömän kiitollinen, että tyttäreni saa myös nauttia hänen seurastaan. Olemme aikoinaan tutustuneet yhteisen työpaikan kautta ja vuosien varrella on tullut kyllä koettua yhdessä yhtä sun toista. Tällainen ystävä on kultaakin kalliimpi! Kiitos Rakas P ♥

Ystävykset A & M

Pahoinvoin..
Oikeastaan koko viikon. Tämä ei nyt kyllä millään tapaa ole kuluneen viikon parhaita hetkiä, mutta koska tunne on ollut koko viikon niin kokonaisvaltainen, niin menköön se nyt tähän listaan myös. Tiedättekö sen tunteen, kun ei -niin mukavia- uutisia kuullessa voi pahoin sekä henkisesti että fyysisesti? Ruoka ei maistu, unta ei saa ja vatsaa kourii niin kuin joku kauhalla kaivaisi? Pahaolo tulee aaltoina ja kouraisuina eikä oikein tiedä, miten päin olisi hyvä olla? Tunne on kamala ja toivon todella, että kaikki maailman asiat kääntyisivät parhain päin, ihmiset olisivat armollisia toisilleen ja olotila vaihtuisi normaaliin hyvinvointiin. Jotenkin näitä surullisia ja huonoja uutisia on taas tälle vuodelle tullut jo ihan riittämiin joten jos joku, joka näistä asioista jossain päättää on kuulolla, niin täällä olisi toiveissa seesteinen loppuvuosi ilman huonoja uutisia.

Odotan..
Viikonlopun alkua ja illan nimpparijuhla-bileitä! Mieheni puolen suvussa kiertävän nimen nimipäivää vietetään tulevana maanantaina mutta koska osa porukasta on tuolloin reissussa jossakin päin maailmaa,  vietämme nimipäivä-juhlia jo tänään. Tykkään hurjasti siitä ajatuksesta, ettei niin pientä juhlaa olekaan, mitä ei kannattaisi jollakin tapaa juhlia ja siksipä tänään suuntaamme anoppini luokse juhlahulinoihin. Olemme mieheni kanssa keksineet tosi hauskat yllätykset kaikille sankareille ja en meinaa malttaa odottaa, että pääsemme näkemään lahjan saajien ilmeet yllätyksien paljastuessa :) Odotus on mielestäni myös puolijuhlaa joten ehkäpä myös edellä mainitsemani kokonaisvaltainen pahaolo on pikku hiljaa vaihtumassa kokonaisvaltaiseen hyvään oloon? Näin ainakin toivon!

Pirtsakkaa Perjantaita!

Stand by Me

Pirteää keskiviikkoa ystäväiset! Tuleeko muille otsikosta mieleen iki-ihana ystävyydestä kertova klassikkoelokuva ja samaisen elokuvan tunnusbiisi? Hassua, kuinka jotkut kappaleet vievät ajatukset ja muistot menneeseen ja mieleen tulvii hetkiä elämän eri vaiheilta. Sepä kai se musiikin yksi parhaita puolia onkin. Ihanien kappaleiden lisäksi on tietenkin kaikki ah, ei niin kivat korvamato-biisit, jotka jäävät soimaan päässä rasittavuuteen asti (itsellänihän kyseinen kappale on soinut päässä jo useamman päivän, pahoittelut, jos joku muu nyt postauksen myötä kokee saman kohtalon!). Elämässä on myös paljon muitakin asioita, jotka seuraavat mukana minne sitä sitten meneekin. Paljon on myös asioita, jotka kulkevat mukana ainoastaan hetken tai ehkäpä vain jonkin aikaa. Muistot ovat kuitenkin niitä, jotka hyvässä lykyssä kulkevat mukana läpi ihan koko elämän.

Täällä on tullut viimeaikoina mietittyä ja pohdittua, mitä kaikkea sitä elämässä mukanaan kantaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Järjestelin menneenä viikonloppuna vaatehuoneeksikin kutsuttua, niin sanottua ylimääräistä(?) huonettamme (jota hienommalta nimeltä voisi kutsua myös pukeutumishuoneeksi) ja totesin, että kaikkea roskaa sitä kaappeihin ja hyllyihin ajan saatossa kertyykään! Sen roskan seasta välillä kyllä löytyy ihan aarteitakin! Sellaista, joka aiheuttaa vilunväreitä ja esimerkiksi sen, ettei järjestely ja siivoaminen sujukaan ihan niin nopeasti, kuin aluksi tuli ajateltua. Tällä kertaa löysin laatikollisen vanhoja kalentereita ja päiväkirjoja, joita jäin toviksi selailemaan. Kirjoitin päiväkirjaa reilusti yli parikymppiseksi asti ja mietin nyt parhaillaan, mitä näille vanhoille muistoille pitäisi tehdä. Toisaalta en niitä poiskaan raaskisi heittää,  niihin kun on vuodatettu hurja määrä merkittäviä hetkiä elämän eri vaiheilta. Mutta sitten taas, kaikkea ei voi hillota varastossa (tai pukeutumishuoneessa) loputtomiin ja mitäänhän täältä ei kukaan lopulta mukaansa saa..

Tavaroiden lisäksi sitä välillä havahtuu myös miettimään, minkälaisia ihmisiä elämä on matkan varrella mukanaan tuonut. On ihmisiä, joita tapaa satunnaisesti ja joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset small talkin muodossa, on ihmisiä jotka ovat kuuluneet elämään since forever. On henkilöitä, jotka ovat tippuneet vähän kuin tähtenä taivaalta jossakin ehkä yllättävässäkin tilanteessa silloin, kun heitä tietämättäänkään on kaivannut ja sitten on ehkä myös heitä, jotka eivät välttämättä paikkaansa ansaitse mutta ovat matkan varrella jotenkin mukaan kuvioihin tulleet. Näissä henkilöissä on vähän sama kuin päiväkirjoissa, mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä? Ihmisiä ei oikein voi heivata roskakoriin samoin kuin tavaroita. Tärkeintä kai kuitenkin on se, että henkilöt joilla itsensä ympäröi, ovat sellaisia, joiden seurassa saa olla oma itsensä, heidän seurassaan ei tarvitse tuntea jännitystä, pahaa mieltä tai pelätä. He tuntevat minut ja minä heidät. Tiedän, että he ovat siinä silloin kun tarvitsen ja he tietävät, että minulla on olkapää johon nojata kun siltä tuntuu. Tiedän, että voin luottaa ja he luottavat.

Eilen aamulla työpaikan parkkipaikalla minua vastassa oli hellyyttävä näky; Työtoverini auton etupenkillä istui turvavöissä Herra Nalle ja odotti ystävänsä työpäivää päättyväksi, jotta voitaisiin körötellä sitten yksissä tuumin kotiin :) Ystävyyttä voi olla hyvin erilaista, parasta kuitenkin on, että se saa hymyn huulille ja auttaa jaksamaan, vaikka sitten sen yhden työpäivän verran!

Odottavainen Herra Nalle

♥ Halaus Ystäville ja Ystävyydelle ♥

P.S. Päiväkirjat sekä kalenterit löysivät kuin löysivätkin paikkansa ja saivat ainakin vielä toistaiseksi jäädä sittemmin siivottuun ja järjesteltyyn pukeutumishuoneeseen :)