Kuluneella viikolla..
Ihailtiin luontoa ja kuutamoa..
Koska kulunut viikko on ollut vähän sitä sun tätä, on viikon voimavara ollut koko perheen yhteiset iltapäivä- ja iltalenkit. Silloin kun ohjelmaa on ihan jokaiselle päivälle vähintäänkin riittävästi, ovat nämä lenkit koirakaverusten ja perheen kesken olleet sitä tämän viikon laatuaikaa. Edes se pieni yhteinen aika ja jutustelu päivän tapahtumista on saanut mielen paremmaksi ja tyhmät asiat pois mielestä. Viikolle sattui useampikin upea kuun valaisema ilta joten oikeasti tässä on päästy nauttimaan myös varsin romanttisista kuutamokävelyistä :) Samalla mietittiin, miten päin kuu mahtaa köllötellä Singaporessa ja Vietnamissa. Pianhan se nähdään! Loma tule jo..
Syksyn värit ♥ |
Helmeiltiin Helmilinnassa..
Torstaina oli tällä perheellä vihdoin suuntana Helmilinna ja ohjelmassa oli kauan suunnitteilla ollut (mutta aikataulullisista syistä useammankin kerran siirtynyt) R-perheen helmeily-ilta. Suuntasimme työpäivän jälkeen Linnanneidon hoteisiin ja tutustuimme helmeilyn saloihin. Jokaisen tehtävänä oli aluksi päättää, mitä haluaa tehdä (vaihtoehtoja on aina korvakoruista avaimenperiin ja kaulanauhoihin, you just name it!) ja kun tämä vaikea ja erittäin tärkeä päätös oli saatu tehtyä, olikin aika ruveta hommiin! Voi miten kivaa onkaan seurata sekä oman että muiden töiden etenemistä ja lopulta ihailla valmiita aikaansaannoksia. Oma tekeleeni valmistui reilussa parissa tunnissa ja sinisen värinsä vuoksi avainkaulanauhani sopi Suomen juhlavuoden kunniaksi tähän hetkeen kuin nenä päähän :) Mikäli innostuit kokeilemaan helmeilyä tai sinulta puuttuu vaikkapa avainkaulanauha työavaimista tai kulkukortista, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Helmilinnan facebook-sivuilta löytyy paljon kuvia ja esimerkkejä vaihtoehdoista!
Itsenäisen Suomen kunniaksi valmistui sininen kaulanauha työavaimiin ♥ |
Pisteltiin neuloilla...
Tällä viikolla olen ehtinyt leikkiä myös neulatyynyä. Keskiviikkona kokeilin ensimmäisen kerran koskaan akupunktiota! Kyllä, minä joka en ihan hirveästi niin sanotusti välitä neuloista mutta uskaltauduin kuitenkin pienen suostuttelun jälkeen kokeilemaan. Silmät pidin tietenkin visusti kiinni eikä kokemus ollut lainkaan niin paha kuin olin etukäteen ajatellut. Yhteensä seitsemän neulaa sojotti ympäri kehoa ja uskon, että stressitasoni laski hoidon avulla tarkoituksen mukaisesti ainakin hieman. Kun tästä rituaalista sitten olin toennut olikin aika suunnata influenssarokotukseen ja taas me kohtasimme, neulat ja minä. No, nyt täytyy kyllä tunnustaa, etten oikeasti edes huomannut kun koko rokotus laitettiin! Syynä saattoi kyllä olla samanaikaisesti käynnissä ollut keskustelu tulevista matkakohteista ja se etten kertomuksiltani ehtinyt edes huomata neulan lähestymistä :)
Kiipeilin ja pelkuroin..
Kuten ehkä joskus aikaisemminkin olen kertonut, olen tosi raukkis mitä tulee korkeisiin paikkoihin ja pimeään. Viime viikonloppuna päätimme pelostani huolimatta suunnata Talman kiipeilypuistoon ja vaikka kuinka yritin ajatella poisitiivisesti eihän se nyt kyllä mitään varsinaista herkkua itselleni ollut.. Ensimmäisen radan suoritin ihan kohtuullisesti (mitä nyt vähän jo se pari senttiä maanpinnan yläpuolella kulkeva ratakin vähän hirvitti) mutta toiselta radalta jouduin jo kääntymään takaisin, heh.. Oikeasti ei kyllä naurattanut yhtään ja kirosin mielessäni omaa tyhmyyttäni että olinkin taas laittanut itseni tällaiseen vaikka tiedän, ettei tämä ole yhtään minun juttuni. Siinä sitten selvittelin köysiä ja käännyin takaisin. Loppuajan keskityinkin sitten arvioimaan muiden suorituksia (siellä oli muuten muitakin pelkureita, sellaisia jotka eivät edes uskaltautuneet mennä ykkösradalle, hah!) ja ihmettelemään miten tuollaiset pienet kymmenvuotiaat voivatkaan olla niin rohkeita että menevät useiden metrien korkeudessa pelkkien köysien varassa ja suorittavat vieläpä erinäisiä tehtäviä samalla, huh! No tulipahan kokeiltua ja kivaahan tämä on, jos siis tykkää korkeista paikoista..
"Rentoutumassa" Talman Active parkissa.. |
Odotettiin lomaa..
No sehän tässä on mielessä ja ajatuksissa ihan joka hetki. Mieheni on herättänyt minut aamuisin kertomalla kuinka monta aamua lomaan on. Jokaisena aamuna se on aina askeleen verran lähempänä mutta täytyy kyllä sanoa, että kesä ilman (kunnon) yhteistä lomaa on ihan sieltä jostain! Huomaan, että jokainen meistä alkaa olla niin väsynyt arkeen ja touhuun että ihan todella meillä lasketaan aamuja loman alkuun. Onneksi niitä aamuja ei enää ole kovin montaa jäljellä. Täytyykin yrittää keksiä jäljellä oleville päiville jotakin edellä mainitun kaltaista pientä kivaa (ehkei kuitenkaan kiipeilyä..) tekemistä niin menee arkikin mieluisammin :)
Kouluttauduin..
Perjantaina suuntasin kouluttautumaan ja nautin aamupalaksi Hotelli-aamiaista, parhautta! Mistä se muuten johtuukin, että ihan ne perinteisetkin aamupala-jutskat maistuu hotellissa erilaiselta ja aina niin hyvältä?! No sen lisäksi, että elelin aamupala-herroiksi ja ajattelin ettei tästä voi arkiaamu enää paremmaksi muuttua niin kylläpä muuten vaan voi, sillä harppoessani koulutuskerrokseen törmäsin hotellissa yöpyneeseen Lauri Tähkään ja ajattelin, että voi pojat, näissä koulutuksissa pitäisi käydä ehdottomasti useammin :) Perjantai alkoi täällä siis oikein komeissa merkeissä :)
Kouluttautumassa ♥ |
Ihanaa viikonloppua ystäväiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit ♥